varppi

Suomi

Substantiivi

varppi (5-B)

1. (merenkulku) varpattaessa käytettävä pitkä teräksinen ankkuriköysi

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrpːi/
• tavutus: varp‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	varppi	varpit
genetiivi	varpin	varppien (varppein)
partitiivi	varppia	varppeja
akkusatiivi	varppi; varpin	varpit
sisäpaikallissijat
inessiivi	varpissa	varpeissa
elatiivi	varpista	varpeista
illatiivi	varppiin	varppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	varpilla	varpeilla
ablatiivi	varpilta	varpeilta
allatiivi	varpille	varpeille
muut sijamuodot
essiivi	varppina	varppeina
translatiivi	varpiksi	varpeiksi
abessiivi	varpitta	varpeitta
instruktiivi	–	varpein
komitatiivi	–	varppeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	varpi-
vahva vartalo	varppi-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. merenkulku: varpattaessa käytettävä pitkä teräksinen ankkuriköysi

ruotsi: varp -et

Aiheesta muualla

• varppi Kielitoimiston sanakirjassa