varuste

Suomi

Substantiivi

varuste (48)

1. tiettyyn tehtävään tai toimintaan tarvittava väline

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrust̪eˣ/
• tavutus: va‧rus‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	varuste	varusteet
genetiivi	varusteen	varusteiden varusteitten
partitiivi	varustetta	varusteita
akkusatiivi	varuste; varusteen	varusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	varusteessa	varusteissa
elatiivi	varusteesta	varusteista
illatiivi	varusteeseen	varusteisiin varusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	varusteella	varusteilla
ablatiivi	varusteelta	varusteilta
allatiivi	varusteelle	varusteille
muut sijamuodot
essiivi	varusteena	varusteina
translatiivi	varusteeksi	varusteiksi
abessiivi	varusteetta	varusteitta
instruktiivi	–	varustein
komitatiivi	–	varusteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	varustee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	varustet-

Etymologia

• verbi varustaa + johdin -e

Käännökset

1. tarvekalu

englanti: accessory, piece of equipment

Liittyvät sanat

• armatuuri
• asuste
• varustaa
• varustelu

Yhdyssanat

lisävaruste, matkavaruste, pelivaruste, sukellusvaruste, taisteluvaruste, ulkoiluvaruste, vakiovaruste, varustetaso

Aiheesta muualla

• varuste Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 435 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa