veikkonen

Suomi

Substantiivi

veikkonen (38)

1. sama kuin veikko

   Voi veikkonen, että täällä on tällä viikolla painettu hommia! (blogi)

   Kuulepas, veikkoseni, sinä näytät minusta olevan sukkela poika. (Nikolai Gogol: Reviisori, suom. August Hjelt)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋei̯kːonen/
• tavutus: veik‧ko‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	veikkonen	veikkoset
genetiivi	veikkosen	veikkosten veikkosien
partitiivi	veikkosta	veikkosia
akkusatiivi	veikkonen; veikkosen	veikkoset
sisäpaikallissijat
inessiivi	veikkosessa	veikkosissa
elatiivi	veikkosesta	veikkosista
illatiivi	veikkoseen	veikkosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	veikkosella	veikkosilla
ablatiivi	veikkoselta	veikkosilta
allatiivi	veikkoselle	veikkosille
muut sijamuodot
essiivi	veikkosena (veikkosna)	veikkosina
translatiivi	veikkoseksi	veikkosiksi
abessiivi	veikkosetta	veikkositta
instruktiivi	–	veikkosin
komitatiivi	–	veikkosine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	veikkose-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	veikkos-

Etymologia

• veikko + -nen

Aiheesta muualla

• veikkonen Kielitoimiston sanakirjassa