velli

Suomi

Substantiivi

velli (5)

1. puuroa muistuttava ruokalaji, rakenteeltaan puuroa löysempää

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋelːi/, [ˈʋe̞lːi]
• tavutus: vel‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	velli	vellit
genetiivi	vellin	vellien (vellein)
partitiivi	velliä	vellejä
akkusatiivi	velli; vellin	vellit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vellissä	velleissä
elatiivi	vellistä	velleistä
illatiivi	velliin	velleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vellillä	velleillä
ablatiivi	velliltä	velleiltä
allatiivi	vellille	velleille
muut sijamuodot
essiivi	vellinä	velleinä
translatiivi	velliksi	velleiksi
abessiivi	vellittä	velleittä
instruktiivi	–	vellein
komitatiivi	–	velleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	velli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• samanmerkityksisestä ruotsin sanasta välling

Käännökset

1. puuroa muistuttava, mutta rakenteeltaan löysempi ruokalaji

englanti: gruel espanja: papa f.

islanti: vellingur m. ruotsi: välling yl.

Liittyvät sanat

• liemi

Yhdyssanat

kauravelli, kuravelli, lahtivelli, maitovelli, makaronivelli, mannaryynivelli, mannavelli, munavelli, ohrajauhovelli, ohravelli, piimävelli, riisiryynivelli, riisivelli, samettivelli, savivelli, vellihousu, vellikello, velliperse, verivelli, vesivelli

Idiomit

• mennä puurot ja vellit sekaisin
  1. sekoittaa (mielessään) toisiinsa liittymättömät asiat keskenään

Aiheesta muualla

• velli Kielitoimiston sanakirjassa
• velli Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 280, 3568 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kveeni

Substantiivi

velli

1. keittoruoka

Latina

Verbi

velli

1. (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä vellō