vertailu

Suomi

Substantiivi

vertailu (2)

1. toimenpide kahden tai useamman asian vertaamiseksi toisiinsa; se, että vertaillaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋert̪ɑi̯lu/
• tavutus: ver‧tai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vertailu	vertailut
genetiivi	vertailun	vertailujen vertailuiden vertailuitten
partitiivi	vertailua	vertailuita vertailuja
akkusatiivi	vertailu; vertailun	vertailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	vertailussa	vertailuissa
elatiivi	vertailusta	vertailuista
illatiivi	vertailuun	vertailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vertailulla	vertailuilla
ablatiivi	vertailulta	vertailuilta
allatiivi	vertailulle	vertailuille
muut sijamuodot
essiivi	vertailuna	vertailuina
translatiivi	vertailuksi	vertailuiksi
abessiivi	vertailutta	vertailuitta
instruktiivi	–	vertailuin
komitatiivi	–	vertailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vertailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi vertailla (vokaalivartalo vertaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. toimenpide kahden tai useamman asian vertaamiseksi toisiinsa

englanti: comparison kroatia: usporedba f. ranska: comparaison f. ruotsi: jämförelse saksa: Vergleich m.

turkki: kıyas ukraina: порівняння n. venäjä: сравнение n. viro: võrdlemine, võrdlus

Liittyvät sanat

• vertaus

Yhdyssanat

hintavertailu, vertailuaineisto, vertailuanalyysi, vertailuaste, vertailukelpoinen, vertailukohde, vertailukohta, vertailuluku, vertailumenetelmä, vertailupohja, vertailuryhmä

Aiheesta muualla

• vertailu Kielitoimiston sanakirjassa
• vertailu Tieteen termipankissa
• Artikkelit 192, 2192 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa