vesikko

Suomi

Substantiivi

Katso artikkeli Vesikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

vesikko (4-A)

1. eräs uhanalainen ja Suomesta tiettävästi kadonnut näätäeläin (Mustela lutreola)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋesikːo/
• tavutus: ve‧sik‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vesikko	vesikot
genetiivi	vesikon	vesikoiden vesikoitten vesikkojen
partitiivi	vesikkoa	vesikkoja vesikoita
akkusatiivi	vesikko; vesikon	vesikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	vesikossa	vesikoissa
elatiivi	vesikosta	vesikoista
illatiivi	vesikkoon	vesikkoihin vesikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vesikolla	vesikoilla
ablatiivi	vesikolta	vesikoilta
allatiivi	vesikolle	vesikoille
muut sijamuodot
essiivi	vesikkona	vesikkoina vesikoina
translatiivi	vesikoksi	vesikoiksi
abessiivi	vesikotta	vesikoitta
instruktiivi	–	vesikoin
komitatiivi	–	vesikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vesiko-
vahva vartalo	vesikko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• vesi + -kko

Käännökset

1. Mustela lutreola

englanti: European mink, mink ruotsi: flodiller turkki: Avrasya vizonu

venäjä: европейская норка viro: naarits

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tuhkuri

Aiheesta muualla

• vesikko Kielitoimiston sanakirjassa
• vesikko Tieteen termipankissa