vierre

Katso artikkeli Vierre Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vierre (48-K)

1. oluenvalmistuksessa nestemäinen suodos, joka saadaan mäskäyksen jälkeen lopputuotteen siilauksessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋie̯rːeˣ/
• tavutus: vier‧re

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vierre	vierteet
genetiivi	vierteen	vierteiden vierteitten
partitiivi	vierrettä	vierteitä
akkusatiivi	vierre; vierteen	vierteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vierteessä	vierteissä
elatiivi	vierteestä	vierteistä
illatiivi	vierteeseen	vierteisiin vierteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vierteellä	vierteillä
ablatiivi	vierteeltä	vierteiltä
allatiivi	vierteelle	vierteille
muut sijamuodot
essiivi	vierteenä	vierteinä
translatiivi	vierteeksi	vierteiksi
abessiivi	vierteettä	vierteittä
instruktiivi	–	viertein
komitatiivi	–	vierteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viertee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vierret-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. oluenvalmistuksessa mäskistä erotettu suodos

englanti: wort ruotsi: vört

saksa: Bierwürze f. turkki: mayşe

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kantavierre

Aiheesta muualla

• vierre Kielitoimiston sanakirjassa