vieru

Suomi

Substantiivi

vieru (1)

1. vallihaudan linnakkeen puoleinen rinne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vieru	vierut
genetiivi	vierun	vierujen
partitiivi	vierua	vieruja
akkusatiivi	vieru; vierun	vierut
sisäpaikallissijat
inessiivi	vierussa	vieruissa
elatiivi	vierusta	vieruista
illatiivi	vieruun	vieruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vierulla	vieruilla
ablatiivi	vierulta	vieruilta
allatiivi	vierulle	vieruille
muut sijamuodot
essiivi	vieruna	vieruina
translatiivi	vieruksi	vieruiksi
abessiivi	vierutta	vieruitta
instruktiivi	–	vieruin
komitatiivi	–	vieruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vieru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vallihaudan linnakkeen puoleinen rinne

Ks. eskarppi

Liittyvät sanat

Synonyymit

• eskarppi

Yhdyssanat

• vastavieru

Lähteet

• "Linnoitussanastoa", Linnat ja linnoitukset, s. 63–64. Helsinki: Museoviraston rakennushistorian osasto, 1975.