vierus

Suomi

Substantiivi

vierus (39)

1. vieri

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋie̯rus/, [ˈʋie̞̯.rus̠]
• tavutus: vie‧rus

Etymologia

• vieri + -us

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vierus	vierukset
genetiivi	vieruksen	vierusten vieruksien
partitiivi	vierusta	vieruksia
akkusatiivi	vierus; vieruksen	vierukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vieruksessa	vieruksissa
elatiivi	vieruksesta	vieruksista
illatiivi	vierukseen	vieruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vieruksella	vieruksilla
ablatiivi	vierukselta	vieruksilta
allatiivi	vierukselle	vieruksille
muut sijamuodot
essiivi	vieruksena	vieruksina
translatiivi	vierukseksi	vieruksiksi
abessiivi	vieruksetta	vieruksitta
instruktiivi	–	vieruksin
komitatiivi	–	vieruksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vierukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vierus-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• vieruskulma, vieruspari, vierustoveri

Aiheesta muualla

• vierus Kielitoimiston sanakirjassa