vieri

Suomi

Substantiivi

vieri (26)

1. alue välittömästi jonkin vieressä

   Seinävieri, aitovieri

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋie̯ri/, [ˈʋie̞̯.ri]
• tavutus: vie‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vieri	vieret
genetiivi	vieren	vierten vierien
partitiivi	viertä	vieriä
akkusatiivi	vieri; vieren	vieret
sisäpaikallissijat
inessiivi	vieressä	vierissä
elatiivi	vierestä	vieristä
illatiivi	viereen	vieriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vierellä	vierillä
ablatiivi	viereltä	vieriltä
allatiivi	vierelle	vierille
muut sijamuodot
essiivi	vierenä	vierinä
translatiivi	viereksi	vieriksi
abessiivi	vierettä	vierittä
instruktiivi	–	vierin
komitatiivi	–	vierine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viere-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vier-

Käännökset

1. alue välittömästi jonkin vieressä

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• vieru
• vierus, vierusta

Johdokset

• adjektiivit: viereinen
• adverbit: vierekkäin, vieretyksin, vieretysten, vieritse

Yhdyssanat

• aidanvieri, aitovieri, katuvieri, seinänvieri, seinävieri, tienvieri, vierialue, vierihoito

Idiomit

• vieri vieressä/vierin/vieriin 'vierekkäin, lähekkäin, kiinni toisissaan/toisiinsa'

Aiheesta muualla

• vieri Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

vieri

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vieriä
2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vieriä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vieriä
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vieriä