viikko

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

viikko (1-A) (monikko viikot)

  1. seitsemän päivän jakso (lyh. vk)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈʋiːkːo/
  • tavutus: viik‧ko

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

viikinkiaikainen skandinaavinen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

alkuviikko, alusviikko, arkiviikko, arviointiviikko, härkäviikko, jokaviikkoinen, joulunalusviikko, jouluviikko, juhannusviikko, juhlaviikko, keskiviikko, keskiviikkoinen, keskiviikkoisin, koeviikko, kolmiviikkoinen, kouluviikko, kärsimysviikko, loppuviikko, lähiviikko, mäkiviikko, naistenviikko, opintoviikko, piinaviikko, pääsiäisviikko, raskausviikko, teemaviikko, tenttiviikko, työviikko, viikkoansio, viikkohoroskooppi, viikkojulkaisu, viikkokatsaus, viikkokausi, viikkolehti, viikkolepo, viikkoliite, viikkopalkka, viikkopalkkainen, viikkopäivyri, viikkoraha, viikkosiivous, viikkotunti, viikkovuokra, viikonloppu, viikonloppuisin, viikonloppuisä, viikonloppumatka, viikonloppuruuhka, viikonpäivä, viikonvaihde, vuoroviikko

Aiheesta muualla

  • viikko Kielitoimiston sanakirjassa
  • viikko Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 889, 1367, 3834 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads