viiri

Katso artikkeli Viiri Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

viiri (5)

1. lipunkaltainen kankaasta valmistettu kapea tunnus, jota käytetään noudattaen eri käytäntöjä ja sääntöjä kuin lippujen käytössä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːri/
• tavutus: vii‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viiri	viirit
genetiivi	viirin	viirien (viirein)
partitiivi	viiriä	viirejä
akkusatiivi	viiri; viirin	viirit
sisäpaikallissijat
inessiivi	viirissä	viireissä
elatiivi	viiristä	viireistä
illatiivi	viiriin	viireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viirillä	viireillä
ablatiivi	viiriltä	viireiltä
allatiivi	viirille	viireille
muut sijamuodot
essiivi	viirinä	viireinä
translatiivi	viiriksi	viireiksi
abessiivi	viirittä	viireittä
instruktiivi	–	viirein
komitatiivi	–	viireine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viiri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. lipunkaltainen kankaasta valmistettu kapea tunnus, jota käytetään noudattaen eri käytäntöjä ja sääntöjä kuin lippujen käytössä.

englanti: pennant hollanti: wimpel m. norja: vimpel ruotsi: vimpel

saksa: Wimpel m. tanska: vimpel turkki: flama venäjä: вымпел m.

Liittyvät sanat

• lippu
• standaari
• viirikkö

Yhdyssanat

isännänviiri, turvaviiri, tuuliviiri, viirisalko, viiritanko, viirivehka

Aiheesta muualla

• viiri Kielitoimiston sanakirjassa