vintti

Suomi

Substantiivi

vintti (5-C)

1. ullakko, vinni

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋint̪ːi/, [ˈʋin̪t̪̪ːi]
• tavutus: vint‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vintti	vintit
genetiivi	vintin	vinttien (vinttein)
partitiivi	vinttiä	vinttejä
akkusatiivi	vintti; vintin	vintit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vintissä	vinteissä
elatiivi	vintistä	vinteistä
illatiivi	vinttiin	vintteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vintillä	vinteillä
ablatiivi	vintiltä	vinteiltä
allatiivi	vintille	vinteille
muut sijamuodot
essiivi	vinttinä	vintteinä
translatiivi	vintiksi	vinteiksi
abessiivi	vintittä	vinteittä
instruktiivi	–	vintein
komitatiivi	–	vintteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vinti-
vahva vartalo	vintti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• [1] svetisismi sanasta vind

Substantiivi

vintti

1. pitkä saranoitu puuvarsi, jota keikauttamalla saadaan siihen kytketyllä ämpärillä vintattua vettä kaivosta

Liittyvät sanat

• vintata
• vintturi

Yhdyssanat

kaivonvintti, kellarinvintti, vinttikaivo, vinttikamari, vinttikoira, vinttikomero

Aiheesta muualla

• vintti Kielitoimiston sanakirjassa