ullakko

Katso artikkeli Ullakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ullakko (4-A)

1. rakennuksen laipion ja vesikaton välinen tila

Ääntäminen

• IPA: /ˈulːɑkːo/
• tavutus: ul‧lak‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ullakko	ullakot
genetiivi	ullakon	ullakoiden ullakoitten ullakkojen
partitiivi	ullakkoa	ullakkoja ullakoita
akkusatiivi	ullakko; ullakon	ullakot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ullakossa	ullakoissa
elatiivi	ullakosta	ullakoista
illatiivi	ullakkoon	ullakkoihin ullakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ullakolla	ullakoilla
ablatiivi	ullakolta	ullakoilta
allatiivi	ullakolle	ullakoille
muut sijamuodot
essiivi	ullakkona	ullakkoina ullakoina
translatiivi	ullakoksi	ullakoiksi
abessiivi	ullakotta	ullakoitta
instruktiivi	–	ullakoin
komitatiivi	–	ullakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ullako-
vahva vartalo	ullakko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rakennuksen laipion ja vesikaton välinen tila

englanti: attic, garret; loft espanja: ático m., desván m. hollanti: zolder kroatia: tavan m., potkrovlje n. puola: strych m., poddasze n. ranska: grenier m.

ruotsi: vind saksa: Dachboden m. turkki: tavan arası ukraina: горище n., (murt.) піддашшя n. venäjä: чердак m. viro: pööning

Liittyvät sanat

Synonyymit

• lakka
• vintti

Yhdyssanat

ullakkohuone, ullakkohuoneisto, ullakkokamari, ullakkokerros, ullakkokomero, ullakkopalo, ullakkotila, ullakonikkuna

Aiheesta muualla

• ullakko Kielitoimiston sanakirjassa