virkailija

Suomi

Substantiivi

virkailija (12)^[1] [vir·kai·li·ja]

1. alemmista virkamiehistä ja yksityisyritysten toimihenkilöistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋirkɑi̯ˌlijɑ/
• tavutus: vir‧kai‧li‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	virkailija	virkailijat
genetiivi	virkailijan	virkailijoiden virkailijoitten (virkailijain)
partitiivi	virkailijaa	virkailijoita
akkusatiivi	virkailija; virkailijan	virkailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	virkailijassa	virkailijoissa
elatiivi	virkailijasta	virkailijoista
illatiivi	virkailijaan	virkailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	virkailijalla	virkailijoilla
ablatiivi	virkailijalta	virkailijoilta
allatiivi	virkailijalle	virkailijoille
muut sijamuodot
essiivi	virkailijana	virkailijoina
translatiivi	virkailijaksi	virkailijoiksi
abessiivi	virkailijatta	virkailijoitta
instruktiivi	–	virkailijoin
komitatiivi	–	virkailijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	virkailija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi virkailla (vokaalivartalo virkaile- → j:n edellä virkaili-) + johdin -ja

Käännökset

1. virkailija

englanti: employee ruotsi: anställd

viro: ametnik

Liittyvät sanat

• konttoristi
• toimenhaltija
• toimihenkilö
• toimitsija
• virkailijan toimi
• virkamies

Yhdyssanat

vaalivirkailija

Aiheesta muualla

• virkailija Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 759 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa