vitja

Suomi

Interjektio

vitja

1. vittu-sanan sijasta käytettävä lievä voimasana

   Voi vitja että on tylsää!

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋit̪jɑ/
• tavutus: vit‧ja

Substantiivi

vitja (9)

1. ohut ketju, useimmin taskukellon
2. vitjojen (Dichondra) suvun kasvi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vitja	vitjat
genetiivi	vitjan	vitjojen (vitjain)
partitiivi	vitjaa	vitjoja
akkusatiivi	vitja; vitjan	vitjat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vitjassa	vitjoissa
elatiivi	vitjasta	vitjoista
illatiivi	vitjaan	vitjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vitjalla	vitjoilla
ablatiivi	vitjalta	vitjoilta
allatiivi	vitjalle	vitjoille
muut sijamuodot
essiivi	vitjana	vitjoina
translatiivi	vitjaksi	vitjoiksi
abessiivi	vitjatta	vitjoitta
instruktiivi	–	vitjoin
komitatiivi	–	vitjoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vitja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kultavitja, taskukellonvitjat, vitjakuula, vitjamies

Aiheesta muualla

• vitja Kielitoimiston sanakirjassa