voro

Suomi

Substantiivi

voro (1)

1. (arkikieltä) varas

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋoro/
• tavutus: vo‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	voro	vorot
genetiivi	voron	vorojen
partitiivi	voroa	voroja
akkusatiivi	voro; voron	vorot
sisäpaikallissijat
inessiivi	vorossa	voroissa
elatiivi	vorosta	voroista
illatiivi	voroon	voroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vorolla	voroilla
ablatiivi	vorolta	voroilta
allatiivi	vorolle	voroille
muut sijamuodot
essiivi	vorona	voroina
translatiivi	voroksi	voroiksi
abessiivi	vorotta	voroitta
instruktiivi	–	voroin
komitatiivi	–	voroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	voro-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< venäjä^[1]

Aiheesta muualla

• voro Kielitoimiston sanakirjassa