vuota

Suomi

Substantiivi

vuota (10-F) (monikko vuodat)

1. kuolleesta eläimestä nyljetty raakanahka
2. tapetoitavan seinän korkeusmittaan leikattu tapettikaistale

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋuo̯t̪ɑ/
• tavutus: vuo‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vuota	vuodat
genetiivi	vuodan	vuotien (vuotain)
partitiivi	vuotaa	vuotia
akkusatiivi	vuota; vuodan	vuodat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vuodassa	vuodissa
elatiivi	vuodasta	vuodista
illatiivi	vuotaan	vuotiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vuodalla	vuodilla
ablatiivi	vuodalta	vuodilta
allatiivi	vuodalle	vuodille
muut sijamuodot
essiivi	vuotana	vuotina
translatiivi	vuodaksi	vuodiksi
abessiivi	vuodatta	vuoditta
instruktiivi	–	vuodin
komitatiivi	–	vuotine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vuoda-
vahva vartalo	vuota-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. raakanahka

englanti: hide pohjoissaame: riehtti ranska: peau

ruotsi: hud saksa: Haut f.

Liittyvät sanat

• nahka, talja
• tapettikaistale

Johdokset

• substantiivit: vuode

Yhdyssanat

häränvuota, lampaanvuota, naudanvuota, vasikanvuota

Aiheesta muualla

• vuota Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

vuota

1. yksikön partitiivimuoto sanasta vuo

Italia

Adjektiivi

vuota

1. (taivutusmuoto) feminiini sanasta vuoto