yrtti

Katso artikkeli Yrtti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

yrtti (5-C)

1. ruohomainen maustevihannes
2. (slangia) marihuana, eräs kannabiksen muoto

Ääntäminen

• IPA: /ˈyrt̪ːi/
• tavutus: yrt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yrtti	yrtit
genetiivi	yrtin	yrttien (yrttein)
partitiivi	yrttiä	yrttejä
akkusatiivi	yrtti; yrtin	yrtit
sisäpaikallissijat
inessiivi	yrtissä	yrteissä
elatiivi	yrtistä	yrteistä
illatiivi	yrttiin	yrtteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yrtillä	yrteillä
ablatiivi	yrtiltä	yrteiltä
allatiivi	yrtille	yrteille
muut sijamuodot
essiivi	yrttinä	yrtteinä
translatiivi	yrtiksi	yrteiksi
abessiivi	yrtittä	yrteittä
instruktiivi	–	yrtein
komitatiivi	–	yrtteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	yrti-
vahva vartalo	yrtti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ruohomainen maustevihannes

englanti: herb espanja: yerba, hierba ruotsi: ört

saksa: Kraut unkari: fűszernövény, gyógynövény viro: ürt, ürdid

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hopeayrtti, kiviyrtti, käärmeenpistonyrtti, lääkeyrtti, mausteyrtti, pietaryrtti, rantayrtti, raunioyrtti, silkkiyrtti, suopayrtti, tesmayrtti, yrttikastike, yrttilikööri, yrttimauste, yrttisampoo, yrttisuola, yrttitarha, yrttitee, yrttiuute

Aiheesta muualla

• yrtti Kielitoimiston sanakirjassa
• yrtti Tieteen termipankissa