ainoa

Finnice

Appellatio pronuntiatusque

• [ˈɑino̞ɑ]
• Homoeoteleuton: -ɑinoɑ

Nomen adiectivum

ainoa

1. solus (-a -um) || Sine alio.

Declinatio

Declinatio Finnica
	sing.	plur.
nom.	ainoa	ainoat
gen.	ainoan	ainoiden ainoitten (ainoain)
part.	ainoaa ainoata	ainoita
iness.	ainoassa	ainoissa
elat.	ainoasta	ainoista
illat.	ainoaan	ainoisiin
adess.	ainoalla	ainoilla
abl.	ainoalta	ainoilta
allat.	ainoalle	ainoille
ess.	ainoana	ainoina
translat.	ainoaksi	ainoiksi
instr.	—	ainoin
abess.	ainoatta	ainoitta
comit.	—	ainoine

Dictiones collatae

Synonyma

• ainut
• ainokainen

Pronomina Finnica
	personalia			demonstrativa			relativa		interrogativa			reflexiva	reciprocum
sing.	minä	sinä	hän	tämä	tuo	se	joka	mikä	kuka	mikä	kumpi	itse- +suff.poss.	toinen
plur.	me	te	he	nämä	nuo	ne	jotka	mitkä	ketkä	mitkä	kummat
Pronomina indefinita
joka — jokainen — joku — jompikumpi — kukaan — mikään — kumpikaan — eräs — kaikki — molemmat — moni — muu — muutama — sama — toinen — muuan — itse — ainoa