Meri

See also: Appendix:Variations of "meri"

English

Etymology 1

Proper noun

Meri

1. A language of Cameroon.

Further reading

• Ethnologue entry for Meri, meq ⁠

Etymology 2

Proper noun

Meri

1. A diminutive of the female given name Merida.

Anagrams

• IMer, Meir, Mire, Remi, emir, mire, reim, riem, rime

Estonian

Etymology

From meri (“sea”).

Proper noun

Meri

1. a surname

Finnish

Etymology

From meri (“sea”) at the end of the 19th century. The given name is also a variant of Meeri, from English Mary.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmeri/, [ˈme̞ri]
• Rhymes: -eri
• Syllabification^(key): Me‧ri
• Hyphenation^(key): Me‧ri

Proper noun

Meri

1. a female given name
2. a Finnish surname from landscape

Declension

(given name):

Inflection of Meri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Meri	Merit
genitive		Merin	Merien
partitive		Meriä	Merejä
illative		Meriin	Mereihin
		singular	plural
nominative		Meri	Merit
accusative	nom.	Meri	Merit
	gen.	Merin
genitive		Merin	Merien
partitive		Meriä	Merejä
inessive		Merissä	Mereissä
elative		Meristä	Mereistä
illative		Meriin	Mereihin
adessive		Merillä	Mereillä
ablative		Meriltä	Mereiltä
allative		Merille	Mereille
essive		Merinä	Mereinä
translative		Meriksi	Mereiksi
abessive		Merittä	Mereittä
instructive		—	Merein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Meri (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Merini Merini accusative nom. Merini Merini gen. Merini genitive Merini Merieni partitive Meriäni Merejäni inessive Merissäni Mereissäni elative Meristäni Mereistäni illative Meriini Mereihini adessive Merilläni Mereilläni ablative Meriltäni Mereiltäni allative Merilleni Mereilleni essive Merinäni Mereinäni translative Merikseni Mereikseni abessive Merittäni Mereittäni instructive — — comitative — Mereineni second-person singular possessor singular plural nominative Merisi Merisi accusative nom. Merisi Merisi gen. Merisi genitive Merisi Meriesi partitive Meriäsi Merejäsi inessive Merissäsi Mereissäsi elative Meristäsi Mereistäsi illative Meriisi Mereihisi adessive Merilläsi Mereilläsi ablative Meriltäsi Mereiltäsi allative Merillesi Mereillesi essive Merinäsi Mereinäsi translative Meriksesi Mereiksesi abessive Merittäsi Mereittäsi instructive — — comitative — Mereinesi first-person plural possessor singular plural nominative Merimme Merimme accusative nom. Merimme Merimme gen. Merimme genitive Merimme Meriemme partitive Meriämme Merejämme inessive Merissämme Mereissämme elative Meristämme Mereistämme illative Meriimme Mereihimme adessive Merillämme Mereillämme ablative Meriltämme Mereiltämme allative Merillemme Mereillemme essive Merinämme Mereinämme translative Meriksemme Mereiksemme abessive Merittämme Mereittämme instructive — — comitative — Mereinemme second-person plural possessor singular plural nominative Merinne Merinne accusative nom. Merinne Merinne gen. Merinne genitive Merinne Merienne partitive Meriänne Merejänne inessive Merissänne Mereissänne elative Meristänne Mereistänne illative Meriinne Mereihinne adessive Merillänne Mereillänne ablative Meriltänne Mereiltänne allative Merillenne Mereillenne essive Merinänne Mereinänne translative Meriksenne Mereiksenne abessive Merittänne Mereittänne instructive — — comitative — Mereinenne third-person possessor singular plural nominative Merinsä Merinsä accusative nom. Merinsä Merinsä gen. Merinsä genitive Merinsä Meriensä partitive Meriään Meriänsä Merejään Merejänsä inessive Merissään Merissänsä Mereissään Mereissänsä elative Meristään Meristänsä Mereistään Mereistänsä illative Meriinsä Mereihinsä adessive Merillään Merillänsä Mereillään Mereillänsä ablative Meriltään Meriltänsä Mereiltään Mereiltänsä allative Merilleen Merillensä Mereilleen Mereillensä essive Merinään Merinänsä Mereinään Mereinänsä translative Merikseen Meriksensä Mereikseen Mereiksensä abessive Merittään Merittänsä Mereittään Mereittänsä instructive — — comitative — Mereineen Mereinensä

(surname):

Inflection of Meri (Kotus type 24/uni, no gradation)
nominative		Meri	Meret
genitive		Meren	Merien Merten
partitive		Merta	Meriä
illative		Mereen	Meriin
		singular	plural
nominative		Meri	Meret
accusative	nom.	Meri	Meret
	gen.	Meren
genitive		Meren	Merien Merten
partitive		Merta	Meriä
inessive		Meressä	Merissä
elative		Merestä	Meristä
illative		Mereen	Meriin
adessive		Merellä	Merillä
ablative		Mereltä	Meriltä
allative		Merelle	Merille
essive		Merenä	Merinä
translative		Mereksi	Meriksi
abessive		Merettä	Merittä
instructive		—	Merin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Meri (Kotus type 24/uni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Mereni Mereni accusative nom. Mereni Mereni gen. Mereni genitive Mereni Merieni Merteni partitive Mertani Meriäni inessive Meressäni Merissäni elative Merestäni Meristäni illative Mereeni Meriini adessive Merelläni Merilläni ablative Mereltäni Meriltäni allative Merelleni Merilleni essive Merenäni Merinäni translative Merekseni Merikseni abessive Merettäni Merittäni instructive — — comitative — Merineni second-person singular possessor singular plural nominative Meresi Meresi accusative nom. Meresi Meresi gen. Meresi genitive Meresi Meriesi Mertesi partitive Mertasi Meriäsi inessive Meressäsi Merissäsi elative Merestäsi Meristäsi illative Mereesi Meriisi adessive Merelläsi Merilläsi ablative Mereltäsi Meriltäsi allative Merellesi Merillesi essive Merenäsi Merinäsi translative Mereksesi Meriksesi abessive Merettäsi Merittäsi instructive — — comitative — Merinesi first-person plural possessor singular plural nominative Meremme Meremme accusative nom. Meremme Meremme gen. Meremme genitive Meremme Meriemme Mertemme partitive Mertamme Meriämme inessive Meressämme Merissämme elative Merestämme Meristämme illative Mereemme Meriimme adessive Merellämme Merillämme ablative Mereltämme Meriltämme allative Merellemme Merillemme essive Merenämme Merinämme translative Mereksemme Meriksemme abessive Merettämme Merittämme instructive — — comitative — Merinemme second-person plural possessor singular plural nominative Merenne Merenne accusative nom. Merenne Merenne gen. Merenne genitive Merenne Merienne Mertenne partitive Mertanne Meriänne inessive Meressänne Merissänne elative Merestänne Meristänne illative Mereenne Meriinne adessive Merellänne Merillänne ablative Mereltänne Meriltänne allative Merellenne Merillenne essive Merenänne Merinänne translative Mereksenne Meriksenne abessive Merettänne Merittänne instructive — — comitative — Merinenne third-person possessor singular plural nominative Merensä Merensä accusative nom. Merensä Merensä gen. Merensä genitive Merensä Meriensä Mertensä partitive Mertaan Mertansa Meriään Meriänsä inessive Meressään Meressänsä Merissään Merissänsä elative Merestään Merestänsä Meristään Meristänsä illative Mereensä Meriinsä adessive Merellään Merellänsä Merillään Merillänsä ablative Mereltään Mereltänsä Meriltään Meriltänsä allative Merelleen Merellensä Merilleen Merillensä essive Merenään Merenänsä Merinään Merinänsä translative Merekseen Mereksensä Merikseen Meriksensä abessive Merettään Merettänsä Merittään Merittänsä instructive — — comitative — Merineen Merinensä

Statistics

• Meri is the 186^th most common female given name in Finland, belonging to 3,325 female individuals (and as a middle name to 1,596 more), according to August 2025 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.
• The surname Meri belongs to 249 individuals, according to August 2025 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Maori

Proper noun

Meri

1. Mary (biblical)
2. a female given name, equivalent to English Mary

Related terms

• Mere (more common given name form)

Marshallese

Etymology

From English Mary.

Proper noun

Meri

1. (biblical, given name) Mary

Romanian

Etymology

From meri, plural of măr (“apple tree”).

Pronunciation

• Audio:

  (file)

Proper noun

Meri m

1. a village in Drăgănești, Prahova County, Romania
2. a village in Vedea, Teleorman County, Romania