issuttaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *istuttadak, equivalent to istua (“to sit”) +‎ -ttaa. Akin to Finnish istuttaa and Estonian istutada.

The sense "to put in jail" is a semantic loan from Russian посадить (posaditʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈisːutːɑː/, [ˈis̠ːətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈisːutːɑː/, [ˈiʃːutːɑː]
• Rhymes: -isːutːɑː
• Hyphenation: is‧sut‧taa

Verb

issuttaa

1. (transitive) to plant
2. (transitive) to put, place
3. (transitive) to hit, strike
4. (transitive) to put in jail

Conjugation

Conjugation of issuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	issutan	en issuta	1st singular	oon issuttant, oon issuttanut	en oo issuttant, en oo issuttanut
2nd singular	issutat	et issuta	2nd singular	oot issuttant, oot issuttanut	et oo issuttant, et oo issuttanut
3rd singular	issuttaa	ei issuta	3rd singular	ono issuttant, ono issuttanut	ei oo issuttant, ei oo issuttanut
1st plural	issutamma	emmä issuta	1st plural	oomma issuttanneet	emmä oo issuttanneet
2nd plural	issutatta	että issuta	2nd plural	ootta issuttanneet	että oo issuttanneet
3rd plural	issuttaat1), issuttavat2), issutettaa	evät issuta, ei issuteta	3rd plural	ovat issuttanneet	evät oo issuttanneet, ei oo issutettu
impersonal	issutettaa	ei issuteta	impersonal	ono issutettu	ei oo issutettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	issutin	en issuttant, en issuttanut	1st singular	olin issuttant, olin issuttanut	en olt issuttant, en olt issuttanut
2nd singular	issutit	et issuttant, et issuttanut	2nd singular	olit issuttant, olit issuttanut	et olt issuttant, et olt issuttanut
3rd singular	issutti	ei issuttant, ei issuttanut	3rd singular	oli issuttant, oli issuttanut	ei olt issuttant, ei olt issuttanut
1st plural	issutimma	emmä issuttanneet	1st plural	olimma issuttanneet	emmä olleet issuttanneet
2nd plural	issutitta	että issuttanneet	2nd plural	olitta issuttanneet	että olleet issuttanneet
3rd plural	issuttiit1), issuttivat2), issutettii	evät issuttanneet, ei issutettu	3rd plural	olivat issuttanneet	evät olleet issuttanneet, ei olt issutettu
impersonal	issutettii	ei issutettu	impersonal	oli issutettu	ei olt issutettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	issuttaisin	en issuttais	1st singular	olisin issuttant, olisin issuttanut	en olis issuttant, en olis issuttanut
2nd singular	issuttaisit, issuttaist1)	et issuttais	2nd singular	olisit issuttant, olisit issuttanut	et olis issuttant, et olis issuttanut
3rd singular	issuttais	ei issuttais	3rd singular	olis issuttant, olis issuttanut	ei olis issuttant, ei olis issuttanut
1st plural	issuttaisimma	emmä issuttais	1st plural	olisimma issuttanneet	emmä olis issuttanneet
2nd plural	issuttaisitta	että issuttais	2nd plural	olisitta issuttanneet	että olis issuttanneet
3rd plural	issuttaisiit1), issuttaisivat2), issutettais	evät issuttais, ei issutettais	3rd plural	olisivat issuttanneet	evät olis issuttanneet, ei olis issutettu
impersonal	issutettais	ei issutettais	impersonal	olis issutettu	ei olis issutettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	issuta	elä issuta	2nd singular	oo issuttant, oo issuttanut	elä oo issuttant, elä oo issuttanut
3rd singular	issuttakkoo	elköö issuttako	3rd singular	olkoo issuttant, olkoo issuttanut	elköö olko issuttant, elköö olko issuttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	issuttakkaa	elkää issuttako	2nd plural	olkaa issuttanneet	elkää olko issuttanneet
3rd plural	issuttakkoot	elkööt issuttako, elköö issutettako	3rd plural	olkoot issuttanneet	elkööt olko issuttanneet, elköö olko issutettu
impersonal	issutettakoo	elköö issutettako	impersonal	olkoo issutettu	elköö olko issutettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	issuttanen	en issuttane
2nd singular	issuttanet	et issuttane
3rd singular	issuttannoo	ei issuttane
1st plural	issuttanemma	emmä issuttane
2nd plural	issuttanetta	että issuttane
3rd plural	issuttannoot	evät issuttane, ei issutettane
impersonal	issutettanoo	ei issutettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		issuttaa	present	issuttava	issutettava
2nd	inessive	issuttaes	past	issuttant, issuttanut	issutettu
	instructive	issuttaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (issuttakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	issuttammaa
	inessive	issuttamas
	elative	issuttamast
	abessive	issuttamata
4th	nominative	issuttamiin
	partitive	issuttamista, issuttamist

Synonyms

• (to place): panna, asettaa, laittaa
• (to hit): iskiä, löövvä, peeksää, tappaa, kleittää, napsuttaa, kommia

Derived terms

• issutella
• issutos

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 95