pihti

See also: pıhtı

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *pihti (compare Estonian piht, Ingrian pihet pl, Karelian pihti, Veps pihthed pl, Votic pihed pl), from Proto-Finno-Permic *pište (compare Moksha [script needed] (peš), Komi-Zyrian [script needed] (peš) and Proto-Samic *pëstë, whence Northern Sami basta).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpihti/, [ˈpiçt̪i]
• Rhymes: -ihti
• Syllabification^(key): pih‧ti
• Hyphenation^(key): pih‧ti

Noun

pihti

1. (in the plural) See pihdit: pliers, tongs
2. (archaic) any two-pronged handtool or artifact to hold, press together or punch something, now usually in plural; a pincer

   pärepihti ― wooden shingle holder

3. State of being stuck between something, as if held with pliers

   Synonym: juuttunut (“stuck”, adjective)

   Vene on kahden kiven pihdissä.

   The boat is stuck between two rocks.

4. The front claw of a crustacean such as lobster, pincer

   Synonym: saksi

5. A pile of birchbark sheets set between two boards and tied tightly together to flatten the barks and thus make them suitable roofing and isolation material.

   Pihdissä on normaalisti noin sata tuohiliuskaa.

   One pihti normally consists of about one hundred sheets of birchbark.

6. (gymnastics) scissors

   Synonym: sakset

7. (in compounds) Indicates similarity to or use of pliers (see list below).

Declension

Inflection of pihti (Kotus type 5*F/risti, t-d gradation)
nominative		pihti	pihdit
genitive		pihdin	pihtien
partitive		pihtiä	pihtejä
illative		pihtiin	pihteihin
		singular	plural
nominative		pihti	pihdit
accusative	nom.	pihti	pihdit
	gen.	pihdin
genitive		pihdin	pihtien
partitive		pihtiä	pihtejä
inessive		pihdissä	pihdeissä
elative		pihdistä	pihdeistä
illative		pihtiin	pihteihin
adessive		pihdillä	pihdeillä
ablative		pihdiltä	pihdeiltä
allative		pihdille	pihdeille
essive		pihtinä	pihteinä
translative		pihdiksi	pihdeiksi
abessive		pihdittä	pihdeittä
instructive		—	pihdein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of pihti (Kotus type 5*F/risti, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pihtini pihtini accusative nom. pihtini pihtini gen. pihtini genitive pihtini pihtieni partitive pihtiäni pihtejäni inessive pihdissäni pihdeissäni elative pihdistäni pihdeistäni illative pihtiini pihteihini adessive pihdilläni pihdeilläni ablative pihdiltäni pihdeiltäni allative pihdilleni pihdeilleni essive pihtinäni pihteinäni translative pihdikseni pihdeikseni abessive pihdittäni pihdeittäni instructive — — comitative — pihteineni second-person singular possessor singular plural nominative pihtisi pihtisi accusative nom. pihtisi pihtisi gen. pihtisi genitive pihtisi pihtiesi partitive pihtiäsi pihtejäsi inessive pihdissäsi pihdeissäsi elative pihdistäsi pihdeistäsi illative pihtiisi pihteihisi adessive pihdilläsi pihdeilläsi ablative pihdiltäsi pihdeiltäsi allative pihdillesi pihdeillesi essive pihtinäsi pihteinäsi translative pihdiksesi pihdeiksesi abessive pihdittäsi pihdeittäsi instructive — — comitative — pihteinesi first-person plural possessor singular plural nominative pihtimme pihtimme accusative nom. pihtimme pihtimme gen. pihtimme genitive pihtimme pihtiemme partitive pihtiämme pihtejämme inessive pihdissämme pihdeissämme elative pihdistämme pihdeistämme illative pihtiimme pihteihimme adessive pihdillämme pihdeillämme ablative pihdiltämme pihdeiltämme allative pihdillemme pihdeillemme essive pihtinämme pihteinämme translative pihdiksemme pihdeiksemme abessive pihdittämme pihdeittämme instructive — — comitative — pihteinemme second-person plural possessor singular plural nominative pihtinne pihtinne accusative nom. pihtinne pihtinne gen. pihtinne genitive pihtinne pihtienne partitive pihtiänne pihtejänne inessive pihdissänne pihdeissänne elative pihdistänne pihdeistänne illative pihtiinne pihteihinne adessive pihdillänne pihdeillänne ablative pihdiltänne pihdeiltänne allative pihdillenne pihdeillenne essive pihtinänne pihteinänne translative pihdiksenne pihdeiksenne abessive pihdittänne pihdeittänne instructive — — comitative — pihteinenne third-person possessor singular plural nominative pihtinsä pihtinsä accusative nom. pihtinsä pihtinsä gen. pihtinsä genitive pihtinsä pihtiensä partitive pihtiään pihtiänsä pihtejään pihtejänsä inessive pihdissään pihdissänsä pihdeissään pihdeissänsä elative pihdistään pihdistänsä pihdeistään pihdeistänsä illative pihtiinsä pihteihinsä adessive pihdillään pihdillänsä pihdeillään pihdeillänsä ablative pihdiltään pihdiltänsä pihdeiltään pihdeiltänsä allative pihdilleen pihdillensä pihdeilleen pihdeillensä essive pihtinään pihtinänsä pihteinään pihteinänsä translative pihdikseen pihdiksensä pihdeikseen pihdeiksensä abessive pihdittään pihdittänsä pihdeittään pihdeittänsä instructive — — comitative — pihteineen pihteinensä

Derived terms

• pihdata
• pihdit
• pihistää
• pihtinen

compounds

• abikopihti
• pihtihammas
• pihtijalka
• pihtikinttu
• pihtikinttuinen
• pihtilaite
• pihtiliike
• pihtimäinen
• pihtiote
• pihtipenkki
• pihtipieli
• pihtipoimu
• pihtipolvi
• pihtipolvinen
• pihtipolvisuus
• Pihtipudas
• pihtirengas
• pihtisynnytys
• pihtivirtamittari
• pihtiässä
• pärepihti
• ruuvipihti

Anagrams

• hipit, pihit