sovittautua

Finnish

Etymology

sovittaa +‎ -utua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoʋitːɑu̯tuɑˣ/, [ˈs̠o̞ʋit̪̚ˌt̪ɑ̝u̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑutuɑ
• Syllabification^(key): so‧vit‧tau‧tu‧a
• Hyphenation^(key): so‧vit‧tau‧tua

Verb

sovittautua

1. (intransitive) to fit oneself into

Conjugation

Inflection of sovittautua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittaudun	en sovittaudu	1st sing.	olen sovittautunut	en ole sovittautunut
2nd sing.		sovittaudut	et sovittaudu	2nd sing.	olet sovittautunut	et ole sovittautunut
3rd sing.		sovittautuu	ei sovittaudu	3rd sing.	on sovittautunut	ei ole sovittautunut
1st plur.		sovittaudumme	emme sovittaudu	1st plur.	olemme sovittautuneet	emme ole sovittautuneet
2nd plur.		sovittaudutte	ette sovittaudu	2nd plur.	olette sovittautuneet	ette ole sovittautuneet
3rd plur.		sovittautuvat	eivät sovittaudu	3rd plur.	ovat sovittautuneet	eivät ole sovittautuneet
passive		sovittaudutaan	ei sovittauduta	passive	on sovittauduttu	ei ole sovittauduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittauduin	en sovittautunut	1st sing.	olin sovittautunut	en ollut sovittautunut
2nd sing.		sovittauduit	et sovittautunut	2nd sing.	olit sovittautunut	et ollut sovittautunut
3rd sing.		sovittautui	ei sovittautunut	3rd sing.	oli sovittautunut	ei ollut sovittautunut
1st plur.		sovittauduimme	emme sovittautuneet	1st plur.	olimme sovittautuneet	emme olleet sovittautuneet
2nd plur.		sovittauduitte	ette sovittautuneet	2nd plur.	olitte sovittautuneet	ette olleet sovittautuneet
3rd plur.		sovittautuivat	eivät sovittautuneet	3rd plur.	olivat sovittautuneet	eivät olleet sovittautuneet
passive		sovittauduttiin	ei sovittauduttu	passive	oli sovittauduttu	ei ollut sovittauduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittautuisin	en sovittautuisi	1st sing.	olisin sovittautunut	en olisi sovittautunut
2nd sing.		sovittautuisit	et sovittautuisi	2nd sing.	olisit sovittautunut	et olisi sovittautunut
3rd sing.		sovittautuisi	ei sovittautuisi	3rd sing.	olisi sovittautunut	ei olisi sovittautunut
1st plur.		sovittautuisimme	emme sovittautuisi	1st plur.	olisimme sovittautuneet	emme olisi sovittautuneet
2nd plur.		sovittautuisitte	ette sovittautuisi	2nd plur.	olisitte sovittautuneet	ette olisi sovittautuneet
3rd plur.		sovittautuisivat	eivät sovittautuisi	3rd plur.	olisivat sovittautuneet	eivät olisi sovittautuneet
passive		sovittauduttaisiin	ei sovittauduttaisi	passive	olisi sovittauduttu	ei olisi sovittauduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		sovittaudu	älä sovittaudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		sovittautukoon	älköön sovittautuko	3rd sing.	olkoon sovittautunut	älköön olko sovittautunut
1st plur.		sovittautukaamme	älkäämme sovittautuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		sovittautukaa	älkää sovittautuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		sovittautukoot	älkööt sovittautuko	3rd plur.	olkoot sovittautuneet	älkööt olko sovittautuneet
passive		sovittauduttakoon	älköön sovittauduttako	passive	olkoon sovittauduttu	älköön olko sovittauduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		sovittautunen	en sovittautune	1st sing.	lienen sovittautunut	en liene sovittautunut
2nd sing.		sovittautunet	et sovittautune	2nd sing.	lienet sovittautunut	et liene sovittautunut
3rd sing.		sovittautunee	ei sovittautune	3rd sing.	lienee sovittautunut	ei liene sovittautunut
1st plur.		sovittautunemme	emme sovittautune	1st plur.	lienemme sovittautuneet	emme liene sovittautuneet
2nd plur.		sovittautunette	ette sovittautune	2nd plur.	lienette sovittautuneet	ette liene sovittautuneet
3rd plur.		sovittautunevat	eivät sovittautune	3rd plur.	lienevät sovittautuneet	eivät liene sovittautuneet
passive		sovittauduttaneen	ei sovittauduttane	passive	lienee sovittauduttu	ei liene sovittauduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		sovittautua		present	sovittautuva	sovittauduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovittautuakseni sovittautuaksemme 2nd sovittautuaksesi sovittautuaksenne 3rd sovittautuakseen sovittautuaksensa		past	sovittautunut	sovittauduttu
2nd	inessive2	sovittautuessa	sovittauduttaessa	agent4	sovittautuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovittautuessani sovittautuessamme 2nd sovittautuessasi sovittautuessanne 3rd sovittautuessaan sovittautuessansa		negative	sovittautumaton
	instructive	sovittautuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	sovittautumassa	—
	elative	sovittautumasta	—
	illative	sovittautumaan	—
	adessive	sovittautumalla	—
	abessive	sovittautumatta	—
	instructive	sovittautuman	sovittauduttaman
4th3	verbal noun	sovittautuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st sovittautumaisillani sovittautumaisillamme 2nd sovittautumaisillasi sovittautumaisillanne 3rd sovittautumaisillaan sovittautumaisillansa

Further reading

• “sovittautua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• autoistuvat