veruttaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *viruttadak. Cognates include Finnish viruttaa and Estonian virutada.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋerutːɑː/, [ˈʋe̞ruˑtːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋerutːɑː/, [ˈʋe̞ruˑtːɑː]
• Rhymes: -erutːɑː
• Hyphenation: ve‧rut‧taa

Verb

veruttaa

1. (transitive) to rinse
2. (transitive) to kill

Conjugation

Conjugation of veruttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	verutan	en veruta	1st singular	oon veruttant, oon veruttanut	en oo veruttant, en oo veruttanut
2nd singular	verutat	et veruta	2nd singular	oot veruttant, oot veruttanut	et oo veruttant, et oo veruttanut
3rd singular	veruttaa	ei veruta	3rd singular	ono veruttant, ono veruttanut	ei oo veruttant, ei oo veruttanut
1st plural	verutamma	emmä veruta	1st plural	oomma veruttanneet	emmä oo veruttanneet
2nd plural	verutatta	että veruta	2nd plural	ootta veruttanneet	että oo veruttanneet
3rd plural	veruttaat1), veruttavat2), verutettaa	evät veruta, ei veruteta	3rd plural	ovat veruttanneet	evät oo veruttanneet, ei oo verutettu
impersonal	verutettaa	ei veruteta	impersonal	ono verutettu	ei oo verutettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	verutin	en veruttant, en veruttanut	1st singular	olin veruttant, olin veruttanut	en olt veruttant, en olt veruttanut
2nd singular	verutit	et veruttant, et veruttanut	2nd singular	olit veruttant, olit veruttanut	et olt veruttant, et olt veruttanut
3rd singular	verutti	ei veruttant, ei veruttanut	3rd singular	oli veruttant, oli veruttanut	ei olt veruttant, ei olt veruttanut
1st plural	verutimma	emmä veruttanneet	1st plural	olimma veruttanneet	emmä olleet veruttanneet
2nd plural	verutitta	että veruttanneet	2nd plural	olitta veruttanneet	että olleet veruttanneet
3rd plural	veruttiit1), veruttivat2), verutettii	evät veruttanneet, ei verutettu	3rd plural	olivat veruttanneet	evät olleet veruttanneet, ei olt verutettu
impersonal	verutettii	ei verutettu	impersonal	oli verutettu	ei olt verutettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	veruttaisin	en veruttais	1st singular	olisin veruttant, olisin veruttanut	en olis veruttant, en olis veruttanut
2nd singular	veruttaisit, veruttaist1)	et veruttais	2nd singular	olisit veruttant, olisit veruttanut	et olis veruttant, et olis veruttanut
3rd singular	veruttais	ei veruttais	3rd singular	olis veruttant, olis veruttanut	ei olis veruttant, ei olis veruttanut
1st plural	veruttaisimma	emmä veruttais	1st plural	olisimma veruttanneet	emmä olis veruttanneet
2nd plural	veruttaisitta	että veruttais	2nd plural	olisitta veruttanneet	että olis veruttanneet
3rd plural	veruttaisiit1), veruttaisivat2), verutettais	evät veruttais, ei verutettais	3rd plural	olisivat veruttanneet	evät olis veruttanneet, ei olis verutettu
impersonal	verutettais	ei verutettais	impersonal	olis verutettu	ei olis verutettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	veruta	elä veruta	2nd singular	oo veruttant, oo veruttanut	elä oo veruttant, elä oo veruttanut
3rd singular	veruttakkoo	elköö veruttako	3rd singular	olkoo veruttant, olkoo veruttanut	elköö olko veruttant, elköö olko veruttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	veruttakkaa	elkää veruttako	2nd plural	olkaa veruttanneet	elkää olko veruttanneet
3rd plural	veruttakkoot	elkööt veruttako, elköö verutettako	3rd plural	olkoot veruttanneet	elkööt olko veruttanneet, elköö olko verutettu
impersonal	verutettakoo	elköö verutettako	impersonal	olkoo verutettu	elköö olko verutettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	veruttanen	en veruttane
2nd singular	veruttanet	et veruttane
3rd singular	veruttannoo	ei veruttane
1st plural	veruttanemma	emmä veruttane
2nd plural	veruttanetta	että veruttane
3rd plural	veruttannoot	evät veruttane, ei verutettane
impersonal	verutettanoo	ei verutettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		veruttaa	present	veruttava	verutettava
2nd	inessive	veruttaes	past	veruttant, veruttanut	verutettu
	instructive	veruttaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (veruttakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	veruttammaa
	inessive	veruttamas
	elative	veruttamast
	abessive	veruttamata
4th	nominative	veruttamiin
	partitive	veruttamista, veruttamist

Synonyms

• (to rinse): huuhtoa
• (to kill): tappaa, mukistaa, leikata, surmata

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 657