Myanmar
valtio Kaakkois-Aasiassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Myanmar (burmaksi မြန်မာ, mranma, [mjəmà]) eli Myanmarin liiton tasavalta[4] eli Burma[5] on valtio Kaakkois-Aasiassa. Se on pinta-alaltaan Kaakkois-Aasian toiseksi suurin maa Indonesian jälkeen. Sen pääkaupunki on nykyisin Naypyidaw ja suurin kaupunki Yangon. Myanmarin rajanaapureita ovat Bangladesh lännessä, Intia luoteessa, Kiina koillisessa, Laos idässä ja Thaimaa kaakossa. Lounaassa maa rajoittuu Bengalinlahteen ja etelässä Andamaanienmereen. Eräät valtiot, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Yhdistynyt kuningaskunta, käyttävät valtiosta edelleen nimeä Burma vastalauseena sotilashallinnon määräämälle nimenmuutokselle. Myös osa kansainvälisestä mediasta käyttää Burma-nimeä.
| Myanmarin liiton tasavalta ပြည်ထောင်စု သမ္မတ မြန်မာနိုင်ငံတော် (Pyi-daung-zu Myan-ma Naing-ngan-daw) |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | Myint Swe | ||
| Pääkaupunki |
Naypyidaw |
||
| Muita kaupunkeja |
Yangon (4 082 000 as.), Mandalay (927 000 as.) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 676 578 km² [1] (sijalla 40) | ||
| – josta sisävesiä | 3,06 % | ||
| Väkiluku (2014) | 51 420 000 [2] (sijalla 24) | ||
| – väestötiheys | 62 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 0,81 % [1] (2021) | ||
| Viralliset kielet | burman kieli | ||
| Valuutta | kyat (K) = 100 pyaa (MMK) | ||
| BKT (2020) | |||
| – yhteensä | 247,2 mrd. USD [1] (sijalla 61) | ||
| – per asukas | 4 500 USD | ||
| HDI (2019) | 0,583 [3] (sijalla 147) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 24 % [1] | ||
| – teollisuus | 36 % [1] | ||
| – palvelut | 40 % [1] | ||
| Aikavyöhyke | UTC+6:30 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys Yhdistyneestä kuningaskunnasta |
4. tammikuuta 1948 |
||
| Lyhenne | MM | ||
| – ajoneuvot: | BUR | ||
| – lentokoneet: | XY | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+95 | ||
| Kansallislaulu | ”Gba Majay Bma” | ||
|
|
|||
Myanmar vie ulkomaille muun muassa jalokiviä ja kaasua. Suurin osa kansasta elää maataloudella. Hallinto on korruptoitunut. Maa tunnetaan suurena oopiumin tuottajana. Myanmarissa on ollut pitkään sotilasdiktatuuri, joka lakkautti itsensä 2010-luvulla mutta kaappasi vallan uudestaan vuonna 2021. Maassa on ollut monia sisäisiä sotia eri kansojen välillä. Myanmar on köyhä maa, jossa on suuret tuloerot. Nuori demokratia on horjuva ja armeijalla on yhä valta-asema maan politiikassa. Niinpä ihmisoikeuksien kunnioitus on ollut maassa vähäistä. Uskonnoilla on sekä rauhaa luova että sitä horjuttava rooli. Väkivaltaa on erityisesti buddhalaisen enemmistön ja muslimivähemmistön välillä.
Maan nimestä käytetään yleisesti kahta erilaista muotoa: Myanmar ja Burma. Aikaisemmin on käytetty muotoa Birma.
Vuosina 1948–1989 käytetty nimi "Burma" (burmaksi bəma) on lähtöisin maan puhekielisestä nimestä, joka lausutaan [bəmà]. Sen sijaan nimi "Myanmar" perustuu formaalimpaan nimeen [mjəma], joka on mukautettu englannin kielen mukaiseen kirjoitusasuun.lähde? Nimi 'Myanmar' on hyväksytty maan latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuksi nimeksi YK:n paikannimiasiantuntijaelimessä. Nimi voidaan lausua suomeksi kirjoitusasun mukaan [mjanmar], [mianmar] tai [myanmar].[6]
Sotilashallinto antoi ohjeet valtion nimen kirjoittamisesta vuonna 1989. Maan nimi muutettiin samana vuonna ”Myanmarin liitoksi”. Nimestä säädetty laki määritti myös englanninkieliset kirjoitusasut eräille paikkakunnille, kuten pääkaupungille, jonka nimeksi määrättiin Rangoonin sijaan Yangon.[7]
Myanmarin oppositio käytti valtiosta ulkomailla edelleen nimeä 'Burma'. Eräiden maiden, kuten Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan, hallitukset eivät suostuneet tunnustamaan sotilashallitusta ja käyttivät poliittisista syistä edelleen nimeä 'Burma'. Tiedotusvälineistä BBC on ilmoittanut käyttävänsä nimeä Burma.[7][8][9] Osa englanninkielisestä mediasta, kuten BBC ja CCN on ottanut nimen Myanmar käyttöön viimeistään 2013 maan demokraattisten uudistusten myötä.
Suomessa Suomen Tietotoimisto ja sen vaikutuksesta useimmat lehdetkin käyttävät nimeä Burma. Helsingin Sanomat, MTV3 ja Yleisradio käyttävät virallisesti nimeä Myanmar[10], mutta lisäävät usein nimen yhteyteen kommentin "eli entinen Burma".[11][12][13] Birma-nimi on säilynyt käytössä pyhän birman kissarodun nimessä.
- Pääartikkeli: Myanmarin historia
Burman alueella tiedetään olleen asutusta noin 11 000 vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu alueelle saapunut kansa oli monit, jotka alkoivat asuttaa sitä noin 3000 eaa. Heidän ensimmäinen kuningaskuntansa Suwarnabhumi keskittyi Thatonin satamakaupungin ympärille noin 300 eaa. 100- tai 200-luvulla eaa. kulttuuri alkoi saada vaikutteita buddhalaisuudesta. Pyut saapuivat ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja perustivat useita itsenäisiä kaupunkikuningaskuntia. Burmalaiset alkoivat siirtyä alueelle Tiibetistä, ja he rakensivat voimakkaan kuningaskunnan keskuksenaan vuonna 849 perustettu Baganin kaupunki, joka sijaitsi lähellä Mandalayta.[14]
Ensimmäisen kerran valtio yhdistyi vuonna 1044 Paganin kuningaskunnan johdolla. Kuningas Anawrahta (1044–1077) johdolla burmalaiset valloittivat vuonna 1057 Thatonin ja koko maa yhdistyi. Tuona aikana maahan vakiintui Theravada-buddhalaisuus ja burmalainen kirjoitus mon-kansalta. Bagan-dynastian valta päättyi mongolien valloitukseen ja pääkaupungin hävitykseen vuonna 1287. Shan-hallitsijat täyttivät valtatyhjiön vähäksi aikaa.[9]
Maan yhdistyi uudelleen 1400-luvulla Taungoo-dynastian aikana suureksi monikansalliseksi valtakunnaksi. Dynastia kesti 1486–1752, mutta hajosi keskinäisiin valtataisteluihin.[9]
1500-luvulla Burmassa alkoivat käydä kauppaa eurooppalaiset kauppalaivat. Taungoo-dynastia yhdisti maan portugalilaisten avulla 1531.[15] Vuonna 1613 kuningaskunta torjui portugalilaisten valloitusyritykset.[16]
Viimeinen Konbaung-dynastia alkoi vuonna 1752 kuningas Alaungpayan noustessa valtaistuimelle. Konbaung-hallitsijat keskittyivät myös sotiin ja valloituksiin. Sotia käytiin moneja, arakanilaisia ja siamilaisia vastaan. Burmalaiset ryöstivät Siamin pääkaupungin Ayutthayan vuonna 1767.[9]
Valtakunta laajeni valtaansa muun muassa Assamiin, brittiläisten hallitsemaan Intiaan. Tämä johti kolmeen tuhoisaan sotaan brittien kanssa neljän kiinalaissodan lisäksi.[9]
Brittien Burman sodat ja siirtomaa-aika
Ensimmäinen anglo–burmalainen sota käytiin 1824–1826. Sota päättyi brittien voittoon ja Burman Intiasta valloitettujen alueiden menetykseen. Britit julistivat toisen Burman sodan 1852, jolloin he valloittivat Pegun provinssin ja Rangoonin. Vallankumouksen myötä Myanmarissa valta vaihtui Mindon Minille, joka koetti vahvistaa maan taloutta ja siirsi pääkaupungin Mandalayhin. Brittiläiset syyttivät Mindonin poikaa ja seuraajaa Thibaw Miniä tyranniudesta ja liittoutumisesta ranskalaisten kanssa, ja julistivat kolmannen Burman sodan 1885, jonka myötä he valloittivat loputkin maasta. Burman kuningaskunnasta tuli Brittiläisen imperiumin siirtomaa vuonna 1886.[9]
Brittien alaisuudessa maa kävi läpi valtavan muutoksen. Burmaan luotiin vahva keskushallinto ja talous muuttui omavaraisviljelystä palvelemaan laajamittaista vientiä. Maa irrotettiin Intiasta vuonna 1937 omaksi kruununsiirtomaakseen. Vuoteen 1939 mennessä Burmasta tuli maailman suurin riisinviejä.[9][15]
Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Burman 1942. Burmalaiset nationalistit kenraali Aung Sanin johdolla liittoutuivat japanilaisten kanssa ajaakseen britit maasta (Burman taistelu). Burman itsenäisyysarmeija vaihtoi kuitenkin puolia 1945, muuttui Antifasistiseksi kansanvapausarmeijaksi ja liittyi britteihin ja yhdysvaltalaisiin karkottaakseen japanilaiset. Sodan jälkeen burmalaiset vaativat täydellistä itsenäisyyttä, mihin brittihallitus suostui. Maahan laadittiin perustuslaki ja se sai itsenäisyyden 1948.[9][15]
Maa itsenäistyi 1948 nimellä Burman liitto, mutta kansallismieliset kilpailijat murhasivat kansallissankariksi nousseen Aung Sanin kuten suuren osan hänen hallitustaankin jo ennen itsenäistymistä. Japanilaisten aikana hallinnut Ba Maw pyysi entistä ulkoministeriä U Nuta maan johtoon.[15]
Itsenäinen Burma
Vuosina 1948–1962 maa oli sisäisten valtataistelujen halvaannuttama poliittisten ja etnisten ryhmien konfliktien vuoksi. Vuonna 1958 pääministeri U Nu kutsui sotilaat hallitsemaan tilapäisesti tilanteen rauhoittamiseksi. Sotilaat luopuivat vallasta 18 kuukauden kuluttua. Kuitenkin vuonna 1962 kenraali Ne Win johti sotilasvallankaappausta, jolla valtaan nousi ulkomaalaisvihamielinen sotilasjuntta, joka julisti maan sosialistiseksi.[9] Maan nimeksi muutettiin Burman liiton sosialistinen tasavalta vuonna 1974, jolloin uusi perustuslaki siirsi vallan armeijalta Ne Winin johtamalle kansankokoukselle.[8][15]
Protesteja 1988–
1980-luvun kuluessa entisen vauraan maan talous romahti. Maan pitkäaikaisen hallitsijan Ne Winin ero heinäkuussa 1988 sai sadattuhannet demokratiaa ja sotilashallituksen välitöntä eroa vaativat ihmiset mielenosoituksiin. Mielenosoitukset alkoivat yliopistoista. Ns. 8-8-88-kansannousu alkoi 8. elokuuta 1988. Hallitus tukahdutti mielenosoitukset väkivaltaisesti ja armeija surmasi tuolloin yli 1000 mielenosoittajaa. Joukkomurhan jälkeen kenraali Aung Sanin tytär Aung San Suu Kyi nousi mielenosoittajien ja opposition johtoon.[9]
Armeijan kenraali Saw Maung syrjäytti siihen asti hallinneen sosialistipuolueen BSPP:n ja muodosti juntan, joka kutsui itseään "Valtion lain ja järjestyksen palauttamisneuvostoksi" (State Law and Order Restoration Council, SLORC), joka tukahdutti mielenosoitukset. Näissä toimissa sai surmansa arviolta 3 000 ja 10 000 opiskelijaa joutui pakenemaan maaseudulle.[9]
Vuonna 1989 sotilashallinto muutti maan nimen Burmasta Myanmariksi ja pääkaupunki Rangoonista tuli Yangon. Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Myanmarin sotilashallinnon ja sen ihmisoikeusloukkaukset, kuten opiskelijamielenosoitusten verinen hajottaminen ja etnisten vähemmistöjen shanien ja karenien pakkomuutot.lähde?
Juntta hallitsi sotatilalain avulla toukokuuhun 1990 asti, jolloin parlamenttivaalit järjestettiin. Suu Kyin johtama Kansallinen demokratialiike (NLD) sai voiton ja 485:stä paikasta 392, vaikka hän oli kotiarestissa. Sotilasjuntta kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja hajotti puolueet ja vangitsi aktivisteja.[9] Aung San Suu Kyi sai 1991 Nobelin rauhanpalkinnon omistautumisestaan rauhanomaiselle muutokselle. Hänet vapautettiin kotiarestista vasta 1995.
Vuonna 1992 jo Ne Winin aikana BSPP:n keskuskomitean jäsenenä ja varapuolustusministerinä toiminut Than Shwe korvasi Saw Maungin juntan johdossa ja pääministerinä.[15]
Vuonna 2000 hallitus aloitti neuvottelut Aung San Suu Kyin johtaman opposition kanssa, mikä johti poliittisten vankien vapautukseen. Suu sai lähteä kotoaan toukokuussa 2002, jonka jälkeen hän matkusti ympäri maata, kunnes hänet määrättiin uudelleen arestiin vuoden kuluttua.[9]
Mielenosoituksia ja sotilasjuntan loppu
- Katso myös: Myanmarin mielenosoitukset 2007
Suurimmat mielenilmaukset sitten vuoden 1988 alkoivat elokuussa 2007.[17] Niihin osallistui yli satatuhatta henkeä.[18]
Uusi perustuslaki hyväksyttiin toukokuussa 2008. Äänestystä jouduttiin lykkäämään parilla viikolla, koska trooppinen sykloni Nargis iski Myanmarin eteläosiin.[19]
Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista.[20] Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajan Thein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.[21]
Aung San Suu Kyi vallassa
Vuonna 2015 järjestettiin Myanmarin ensimmäiset vapaat vaalit 25:een vuoteen[22][23]. Aung San Suu Kyin puolue voitti paikoista 77,1%.[24]
Vaalien jälkeen Aung San Suu Kyin johtama NLD-puolue muodosti hallituksen. Vuodesta 2016 lähtien presidentin asema on ollut lähinnä seremoniallinen. Maaliskuusta 2018 lähtien Myanmarin presidentti on ollut U Win Myint, jota edelsi terveyssyistä eronnut U Htin Kyaw. Myanmarin todellinen johtaja on kuitenkin Aung San Suu Kyi, joka on virallisesti hallituksen neuvonantaja. Perustuslain mukaan Aung San Suu Kyi ei voi toimia presidenttinä, koska hänen poikansa ovat toisen maan (Britannian) kansalaisia. Myanmarin hallinnon kovat otteet Rohingya-muslimeja kohtaan on romahduttanut länsimaissa Aung San Suu Kyin maineen ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajana.[25]
Raja-alueen levottomuudet
Vuonna 2012 Rakhinen osavaltiossa puhkesi levottomuuksia buddhalaisten ja rohingya-muslimien välillä.
Noin 140 000 maan 1,1 miljoonasta rohingyasta joutui pakolaisleireille vuoden 2012 levottomuuksien seurauksena. Heiltä on viety kansalaisoikeudet. Vuonna 2015 kymmeniätuhansia pakeni venepakolaisina naapurimaihin.[26]
Syksyllä 2016 rohingyojen kapinaliike hyökkäili raja-asemille. Myanmarin armeija vastasi omalla terrorismin vastaisella puhdistusoperaatiollaan. Armeija kosti sisseille myös hyökkäämällä rohinghya-siviilien kyliin, joita se poltti ja tappoi niissä myös siviilejä. Kymmeniä tuhansia siviilejä pakeni väkivaltaa vuoden 2016 loppupuolella. Joulukuussa 2016 yhteensä 23 maailman näkyvimmistä ihmisoikeusvaikuttajista, joista 13 Nobel-palkinnon voittajia, pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa puuttumaan etnisiin puhdistuksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan läntisessä Myanmarissa. Armeijan kerrottiin hyökkäävän siviilien kimppuun Rakhinen osavaltiossa, jonka alueelle on toimittajien ja avustustyöntekijöiden pääsyä rajoitettiin voimakkaasti.[27] Levottomuudet jatkuivat noin vuoden ajan. Rohingyoiden ARSA-sissiliike teki elokuussa 2017 voimakkaan vastahyökkäyksen, joka kohdistui pääosin poliisiasemille, mutta myös buddhalaissiviilehin. Tämän takia hallitus aloitti jättioperaation, jonka tuloksena satojatuhansia rohingyoita pakeni maasta. Maan armeija tappoi jopa sadoittain siviilejä kerralla. Pitkän viivyttelyn jälkeen Aung San tuomitsi lopulta kaiken maassa käytetyn väkivallan. YK:n turvaneuvosto tuomitsi Myanmarin hallituksen joukkojen käyttämät raa'at otteet rikoksina ihmisyyttä vastaan. Myanmar ja Bangladesh sopivat rohingya-pakolaisten paluusta marraskuussa 2017. Myanmarin hallitus jatkoi rohingyoiden vainoja ainakin vielä vuonna 2019.[28]
Vallankaappaus
- Pääartikkeli: Myanmarin sotilasvallankaappaus 2021
Armeija otti vallan 31. tammikuuta 2021. Asevoimat julisti poikkeustilan, vangitsi maan johtajia ja siirsi vallan asevoimien komentajalle, kenraali Min Aung Hlaingille.[29] Yksipuoliseen vallansiirtoon tyytymätön kansa nosti suuret mielenosoitukset helmikuussa 2021.[30] Sotilashallituksen alaiset poliisi ja armeija pyrkivät tukahduttamaan mielenosoitukset osin myös väkivaltaa käyttäen.[31][32]
Myanmarin keskiosa Iravadi-joen ympärillä on alankoa. Joki muodostaa suuren, niemimäisenä mantereesta erkanevan suistoalueen, jonka itäpuolelle työntyy Martabaninlahti. Maan länsiosassa sijaitsee kapea Arakanvuorten rannikkovuoristo ja sen pohjoispuolisena jatkeena Chinvuoret, itäosassa Shanin ylänkö ja aivan pohjoisimmassa osassa alkavat Tiibetin ylängöt, jossa sijaitsee myös Myanmarin korkein vuori Hkakabo Razi (5 881 m). Toinen merkittävä joki Salween virtaa Shanin ylängön halki ja Laosin vastaisella rajalla puolestaan kulkee Mekong. Martabaninlahdesta Myanmar jatkuu etelään pitkänä ja kapeana kaistaleena pitkin Malakan niemimaata aina kymmenenteen leveyspiiriin saakka. Myanmarilla on rantaviivaa noin 1 900 kilometriä.[1]
Maan keskiosassa on kuivempaa pensaskasvillisuutta ja ylänköseuduilla subtrooppista ja lauhkeaa sademetsää. Jokien suistoalueilla on soita ja mangrovemetsää. Vuonna 1989 noin puolet Myanmarin pinta-alasta oli metsän peitossa, mutta metsää hakattiin nopeammin kuin se ehti uudistua luonnollisesti.[33]
Väestö on keskittynyt kolmen suuren jokilaakson alueelle[34] sekä erityisesti iravadin suistoon, jossa sijaitsee myös maan suurin kaupunki, yli viiden miljoonan asukkaan Yangon. Iravadin varrella maan kuivahkossa keskiosassa on toiseksi suurin kaupunki Mandalay (1,4 milj, vuonna 2010).[35][36] Maan hallinnollinen pääkaupunki on Naypyidaw,[1] joka on vasta hiljattain rakennettu maan sisäosiin 320 kilometrin päähän Yangonista.[37]
Ilmasto
Myanmarissa vallitsee trooppinen monsuuni-ilmasto. Etenkin kesäisin rannikkoseuduilla saadaan hyvin runsaasti sateita. Talvet joulukuusta huhtikuuhun ovat kuivempia, samoin maan sisäosat. Kasvillisuus on rannikkoseuduilla ja eteläosissa sademetsää vaihtuen pohjoisempana monsuunimetsäksi. Trooppiset hirmumyrskyt kulkevat säännöllisesti Myanmarin yli, ja aiheuttavat pahoja tuhoja alavilla rannikkoalueilla. Toukokuussa 2008 trooppinen sykloni Nargis surmasi tuhansia. Sitä ennen alueella ovat riehuneet mm. trooppinen sykloni Akash vuonna 2007 ja trooppinen sykloni Mala vuonna 2006. Bangladeshin sykloni 1991 ulotti tuhojaan myös Myanmarin puolelle. Ennen Nargista Myanmarin tuhoisin hirmumyrsky sattui vuonna 1926, jolloin se surmasi YK:n tilastojen mukaan 2 700 henkeä.[38][39]
Myanmar siirtyi alkuvuodesta 2011 siviilihallintoon lähes viidenkymmenen vuoden sotilasvallan jälkeen. Länsimaat ja oppositio pitivät vaaleja epärehellisenä ja vallansiirtoa näennäisenä. Noin 20 sotilasjohtajaa luopui asemastaan juuri ennen parlamenttivaaleja voidakseen asettua siviiliehdokkaiksi, minkä jälkeen entisiä sotilasjohtajia valittiin kaikkiin merkittäviin virkoihin, kuten parlamentin puhemieheksi, presidentiksi, varapresidentiksi ja ministereiksi.[40]
Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista.[20] Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajan Thein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.[21]
Marraskuun 2015 parlamenttivaaleissa Aung San Suu Kyin johtama demokratian kansallinen liitto NLD voitti armeijan tukeman puolueen selvästi. Perustuslaki ei salli Suu Kyin presidenttiyttä, joten parlamentti valitsi presidentiksi Htin Kyawin.[41] Htin Kyawin jäätyä terveydellisistä syistä eläkkeelle presidentiksi valittiin maaliskuussa vuonna 2018 Win Myint.[42]
Myanmar on kerännyt jatkuvasti kansainvälistä kritiikkiä ihmisoikeus- ja sananvapausrikkomuksista. Armeija on rikkonut ihmisoikeuksia entiseen tapaan, vaikka maassa on siviilivalta.
Myanmar on jaettu seitsemään osavaltioon ja seitsemään hallinnolliseen alueeseen. Osavaltioilla on lähes autonominen asema, ja useimmat niistä ovat jonkin etnisen vähemmistöryhmän kotiseutuja.[43]
|
|
|
Itsenäistyessään vuonna 1948 Burma oli sodan köyhdyttämä. 1950-luvun lopulla talous alkoi jo näyttää toipumisen merkkejä, kunnes sotilasjuntta kaappasi vallan 1962 ja siirtyi sosialismiin kansallistaen kaupan ja teollisuuden[44]. Talous ei kasvanut, kun hallitus panosti liikaa teollisuuteen maatalouden kustannuksella. Lisäksi ulkomaanavusta kieltäytyminen, sotilasvaltaisen hallituksen kyvyttömyys talouden uudistamiseen, jatkuvat sisäiset levottomuudet ja ulkomaisten sijoitusten vähyys johtivat maan vähittäiseen ajautumiseen köyhyyteen. 1980-luvun lopun talouskriisin jälkeen tehdyt uudistukset ovat jonkin verran vapauttaneet taloutta. Myanmar on yksi maailman korruptoituneimmista valtioista[45] ja harmaan talouden arvellaan olevan jopa valtiontaloutta suurempi. Virallisia lukuja maan taloudesta on harvoin saatavilla ja silloinkin niitä pidetään epäluotettavina.[9]
Maatalouden parissa työskentelee kaksi kolmasosaa Myanmarin työväestöstä. Viljelyskasveista tärkein on riisi, jota viljellään etenkin Irrawaddyn suistoalueella ja jota riittää myös vientiin. Vuoden 2011 vientimäärä on arvioitu 500 000 tonniksi.[46]
Muista maataloustuotteista voidaan mainita sokeriruoko, pavut, vihannekset, maito, maissi, siipikarja, maapähkinät ja hedelmät.[1] Oopiumunikon viljely väheni vuodesta 2014, mutta 2020-luvun alussa talousvaikeudet ajoivat talonpoikia lisäämään sen kasvatusta varsinkin maan pohjoisosassa.[47]
Kalastus on maatalouden ohella merkittävä elinkeino. Teollisuutta maassa on suhteellisen vähän ja yksityissektori on pieni.[48] Myanmar on maailman suurin tiikin tuottaja. Irrawaddyn laaksossa on jonkin verran maaöljy- ja maakaasuesiintymiä. Myanmarilla on merkittävät 540 miljardin kuutiometrin maakaasuvarat. Kaasun vienti on tärkein talouskasvun lähde. Kaivannaisista tina, antimoni, sinkki, kupari, kivihiili, volframi ja lyijy ovat merkittävimmät.[9] Mogokin kaupungin seutu on yksi merkittävimmistä rubiinien, safiirien ja spinellien tuottajista.[49] Myanmarin luonto ja historialliset nähtävyydet, kuten lukuisat buddhalaistemppelit, houkuttelevat maahan vuosittain noin 650 000 turistia.[50]
Yhdysvallat ja Euroopan unioni kohdistivat aiemmin Myanmariin talouspakotteita, mutta hallituksen suostuttua uudistuksiin pakotteita lievennettiin tai poistettiin kokonaan,[51] ja talous kääntyi nousuun 2012 ja 2013. Vuonna 2012 tärkeimmät vientimaat olivat edelleen Thaimaa, Intia ja Kiina, ja eniten virallista tuontia oli Kiinasta ja Thaimaasta. Virallisissa tilastoissa ei näy puutavaran ja huumeiden salakuljetus ulkomaille eikä kulutustavaroiden harmaatuonti naapurimaista.[1]
Maa on yksi Aasian köyhimmistä: neljännes sen väestöstä on köyhyysrajan alapuolella.[1]
Liikenne
Myanmarissa on kaikkiaan 76 lentoasemaa, joista 12:lla on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Suurin niistä on Yangonin kansainvälinen lentoasema. Rautateitä on lähes 4 000 kilometriä. Satamakaupungit ovat Moulmein, Yangon ja Sittwe.[1] Ulkomaisten matkailijoiden on käytännössä lähes pakko saapua lentäen, sillä maarajan ylittäjät eivät saa viisumia muualta kuin Kiinan suunnasta saapuessaan, eikä myöskään mereltä tai joelta saapuminen käy.[52]
Maan sisällä jokiliikenne on edelleen vilkasta. Bussit ovat yksityisiä. Maantieliikenne on kulkenut tien oikeata puolta vuodesta 1970 alkaen. Sitä vanhempia autoja samoin kuin käytettyjä japanilaisia autoja on paljon liikenteessä, ja niissä kuljettaja istuu oikealla puolella.[53]
Myanmarissa tehtiin väestönlaskenta 2014. Alustavien tulosten mukaan väkiluku on noin 51,42 miljoonaa, mikä on miljoonia vähemmän kuin aikaisemmat arviot.[2]
Vuonna 2011 eliniänodote oli miehillä 62 ja naisilla 67 vuotta. Yli 15-vuotiaista miehistä 94 prosenttia ja naisista 86 prosenttia oli lukutaitoisia vuonna 2006. 34 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa vuonna 2010.[1]
Väestö on etnisesti hyvin monimuotoista. Suurin ryhmä ovat burmalaiset, jotka puhuvat burman kieltä ja joita on 68 prosenttia väestöstä. Shaneja on 9 prosenttia, ja he puhuvat laosin ja thain kielien sukuisia shain murteita. Karenit muodostavat 7 prosenttia väestöstä ja puhuvat etäisesti burmalle sukua olevaa kieltä. Muita etnisiä ryhmiä ovat rakhinet (4 %), kiinalaiset (3 %), monit (2 %), intialaiset (2 %),[1] padaungit ja mokenit. Burman kieltä puhuu noin 25 miljoonaa ihmistä ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.
Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,7 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 240 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai vain joka seitsemäs heistä, noin 11 000 henkeä.[54]
Uskonto
Jo maan perustamisesta lähtien sen pääuskonto on ollut theravadabuddhalaisuus, johon kuuluu 89 prosenttia väestöstä. Muut uskonnot ovat kristinusko (baptisteja 3 % ja katolisia 1 %), islam (4 %) ja luonnonuskonnot (1 %).[1] Open Doors -järjestön mukaan Myanmarissa vaikuttaa erityisen vahvasti uskonnollinen nationalismi, jossa buddhalaisuutta korostetaan kansallisena ylpeydenaiheena. Tämä on johtanut muiden uskonnollisten vähemmistöjen heikkoon asemaan ja painostaviin pyrkimyksiin pitää maa täysin buddhalaisena. YK:n kansainvälisen tuomioistuimen mukaan rohingyat ovat joutuneet 2020-luvun vaihteessa "räikeiden ihmisoikeusloukkausten uhreiksi". Kansainvälinen tuomioistuin on määrännyt Myanmarin ryhtymään toimenpiteisiin rohingyalaisten suojelemiseksi kansanmurhalta. Myanmarin hallitus on kiistänyt syytökset kansanmurhasta.[55] Open Doorsin mukaan kristinuskoon kääntyneet kokevat vainoa ja painostusta lähiyhteisöissään. Järjestön mukaan yhteisöt eivät anna resurssejaan, kuten vettä, käännynnäisten käyttöön. Myös kirkkoja vastaan on hyökätty ja uskonnolliset vähemmistöt on jätetty tarkoituksellisesti vaille koronavirusapua.[56][57]
Burmalainen kulttuuri on sekoitus Kiinan, Intian ja Thaimaan vuosisataisia vaikutteita, mikä heijastuu niin kieleen, ruokaan kuin musiikkiin. Taide ja kirjallisuus on perinteisesti hakenut vaikutteensa theravadabuddhalaisuudesta, mutta viime vuosikymmeninä etenkin kaupunkiseuduilla kulttuuri on länsimaalaistunut voimakkaasti. Useat myanmarilaisnaiset ja -miehet pitävät yllään longyi-nimistä lannevaatetta.[58]
Arkkitehtuurissa näkyvät sekä buddhalaiset että siirtomaakauden vaikutteet. Temppeli on keskeinen rakennus niin maalaiskylissä kuin kaupungeissakin, se toimii myös uskonnollisena kouluna, tiedonjaon ja urheilutapahtumien keskipisteenä ja sen ympärillä on yleensä pieniä myyntikojuja.[59]
Riisi on ruokavalion perusta muualla paitsi vuoristoalueilla. Päivän pääateriat ovat aamiainen ja ennen pimeäntuloa syötävä illallinen. Ruokaa syödään yleensä sormin. Tee on yleinen juoma. Alkoholia käytetään maallisissa juhlissa.[59]
Burmalainen uusi vuosi, Maha Thingyan, on huhtikuun 16. päivän tienoilla vietettävä 3–4 päivän juhla, jota pidetään vuoden suurimpana juhlana. Se ajoittuu monsuunisateita edeltävälle ajalle. Maha Thingyania juhlitaan rukoilemalla, paastoamalla ja hauskanpidolla. Juhlintaan kuuluu rakennusten ja temppeleiden pesu, samoin kuin veden heittäminen muiden ihmisten päälle. Veden uskotaan puhdistavan sielut ennen alkavaa vuotta.[60][61]
Urheilu
Myanmarin jalkapallojoukkue oli FIFAn rankingissa 141. sijalla tammikuussa 2015. Korkeimmillaan se oli sijalla 100 vuonna 1996. Joukkueen ehkä paras saavutus on toinen sija Aasian-mestaruuskilpailuista 1968. Noin 1,1 miljoonaa myanmarilaista harrastaa jalkapalloa.[62][63]
Myanmar on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948 lähtien, mutta se ei ole saanut mitaleita.[64] Sillä on ollut eniten olympiakilpailijoita nyrkkeilyssä, jossa Myanmaria on edustanut 17 urheilijaa.[65][66]
Myanmar on ollut Aasian krikettiliiton jäsen vuodesta 2005 lähtien. Maassa toimii kahdeksan seuraa ja pelaajien määrä on tuplaantunut muutaman viimeisen vuoden aikana. Myanmar oli vuosien 2009–2012 Aasian rankingissa seitsemännellätoista sijalla.[67]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
