Filippoi
antiikin kreikkalainen kaupunki From Wikipedia, the free encyclopedia
Filippoi (m.kreik. Φίλιπποι, lat. Philippi; usein myös Filippi), alun perin Krenides (m.kreik. Κρηνίδες, Krēnides, lat. Crenides), oli antiikin aikainen ja bysanttilaisaikainen kaupunki itäisessä Makedoniassa lähellä Traakian rajaa.[1][2][3][4] Sen arkeologinen kohde sijaitsee Kaválan kunnassa lähellä Krinídeen kaupunkia sekä nykyistä Fílippoin kylää.[5]
| Filippoi | |
|---|---|
| Φίλιπποι | |
 Filippoin arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Filippoi |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Fílippoi, Kavála, Kavála, Itä-Makedonia ja Traakia |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | noin 360 eaa.–1300 jaa. |
| Kulttuuri |
antiikki Bysantti |
| Alue | Traakia |
|
Filippoin arkeologinen alue |
|
| Aiheesta muualla | |
Filippoi on itäisen Makedonian merkittävin arkeologinen kohde ja pohjoisen Kreikan merkittävimpiä kohteita Aigain eli nykyisen Vergínan ja Dionin ohella. Se on myös Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2016 nimellä Filippoin arkeologinen alue. Alueella toimii Filippoin arkeologinen museo.[6][7]
Filippoin arkeologinen alue sijaitsee noin 15 kilometriä luoteeseen Kaválan kaupungista, noin viisi kilometriä länteen nykyisestä Fílippoin kylästä ja noin 165 kilometriä itään Thessalonikista. Heti alueen itäpuolella sijaitsee Krinídesin kaupunki, joka on nimetty Filippoin alkuperäisen nimen mukaan. Kaupunki sijaitsee laajan Filippoin eli Dátoksen tasangon laidalla. Tasankoa reunustavat pohjoisessa Falakró-vuori, lännessä Pangaío-vuori ja idässä Órvilos-vuori.[7]
Filippoin alue oli antiikin aikana tunnettu hedelmällisyydestään.[3] Sen soita kuivattiin maanviljelyn tarpeisiin jo antiikin aikana.[7] Ainakin Filippoin taistelun aikaan kaupungin pohjoispuolella oli metsää ja eteläpuolella suomaata.[4] Filippoin satamana toimi antiikin aikana Neapolis (nykyinen Kavála), joka sijaitsi noin 15 kilometriä etelään. Filippoin itäpuolella ja Neapoliin koillispuolella sijaitsivat merkittävät kultakaivokset.[7]
Esihistoriasta roomalaiselle ajalle
Filippoin seudulla on ollut asutusta viimeistään neoliittisella kaudella noin 6200–5500 eaa., jolta ajalta tunnetaan rauniokumpu läheisessä Ntikilí Tas (Dikili Tash) -nimellä tunnetussa paikassa. Sen asutus säilyi pronssikaudelle noin 1200–1050 eaa. saakka. Rautakauden nk. pimeinä vuosisatoina asutus siirtyi kukkulalle, joka toimi myöhemmin antiikin aikana Filippoin akropoliina eli linnavuorena.[7]
Paikalle antiikin aikana perustettu Filippoin kaupunki oli alun perin thasoslaisten siirtokunta, jonka nimi oli Krenides. Se perustettiin noin vuonna 360–359 eaa. Perustajia johti ateenalainen maanpakoon ajettu poliitikko Kallistratos. Krenideen nimi viittasi paikan lähteisiin. Pian perustamisen jälkeen kaupunki joutui traakialaisten uhkaamaksi, minkä seurauksena asukkaat kääntyivät Makedonian valtakunnan puoleen. Kuningas Filippos II ymmärsi kaupungin ja sen kultakaivosten merkityksen, ja valtasi sen vuonna 356 eaa. Kaupunki linnoitettiin, asutettiin makedonialaisilla ja nimettiin uudelleen Filippoksen mukaan.[2][3] Se oli ensimmäinen Filippoksen mukaan nimetty kaupunki.[7]
Filippoin tehtävänä oli suojata valtakuntaa traakialaisia vastaan sekä vartioida alueen tärkeää itä-länsi-suuntaista maantietä. Alueen kultakaivosten kerrotaan tuottaneen Filippokselle tuhat talenttia vuodessa.[3] Makedonialaisvallan aikana Filippoi pysyi pitkään kooltaan vähäisenä, mutta Rooman vuonna 146 eaa. alkaneella valtakaudella se alkoi vähitellen vaurastua. Roomalaiset paransivat kaupungin kautta kulkevaa maantietä vuosina 146–120 eaa. ja nimesivät sen Via Egnatiaksi, tieprojektista vastanneen Makedonian prokonsuli Gnaeus Egnatiuksen mukaan. Tie teki kaupungista tärkeän alueellisen keskuksen.[2][7]
.jpg)
Filippoi joutui merkittävän historiallisen tapahtuman näyttämöksi vuonna 42 eaa., kun sen edustalla käytiin niin kutsuttu Filippoin taistelu. Julius Caesarin perilliset Octavianus eli myöhempi keisari Augustus sekä Marcus Antonius voittivat suuressa ja verisessä taistelussa Caesarin murhaajat Brutuksen ja Cassiuksen. Antonius oli tehnyt kaupungista roomalaisen kolonian ja antanut sille nimen Colonia victrix Philippensium. Octavianus valtasi kaupungin ja sen uudeksi nimensi tuli Colonia Augusta Julia Philippensis. Rooman keisariajalla kaupunki kehittyi merkittäväksi talous- ja hallintokeskukseksi.[2][7]
Varhaiskristillinen ja bysanttilainen aika
Apostoli Paavali saarnasi Filippoissa vuonna 49 tai 50 jaa. Kyseessä oli hänen ensimmäinen saarnansa Euroopan maaperällä. Paavali vieraili kaupungissa myöhemmin kahdesti. Kaupunkiin syntyi pieni kristillinen yhteisö, mistä todistaa mm. Paavalin Filippiläiskirje. Seurakuntaa pidetään koko Euroopan ensimmäisenä.[2][8] Filippoin ensimmäinen piispa oli perimätiedon mukaan Paavalin asettama Epafroditos.
Filippoi kärsi tuhoja maanjäristyksessä vuonna 337 jaa.[7] Varhaiskristillisellä ajalla 300-500-luvuilla, kun kristinuskosta oli tullut Rooman valtionuskonto, Paavalin muistoa kunnioitettiin rakentamalla Filippoihin useita rikkaasti koristeltuja kirkkoja, mukaan lukien Oktagonikirkko sekä neljä basilikaa, joista parhaiten on säilynyt niin kutsuttu Basilika B. Lukuisat suuret kirkot osoittavat kaupungin suurta merkitystä varhaiskristillisellä ajalla.[2][3]
Filippoi tuhoutui miltei täysin maanjäristyksessä vuonna 619. Aluetta vaivasivat myös slaavien kansainvaellukset. Tämän vuoksi kaupunki hylättiin suurelta osin 600-luvun aikana, ja se muuttui pitkiksi ajoiksi vaatimattomaksi varuskuntakaupungiksi. Vasta 900-luvulla alkoi näkyä merkkejä uudesta vauraudesta. Kaupungin linnoituksia vahvistettiin vuosina 936–969.[3] Vuonna 1076–1077 kaupungin länsipuolelle rakennettiin kolmikulmainen linnoitus.[7]
Myöhempi historia ja kaivaukset
Filippoi oli olemassa vielä 1300-luvun puolessa välissä. Lopullisesti kaupunki hylättiin turkkilaisten vallattua alueen vuosina 1383–1387.[2][3][7] Osmanivallan aikana turkkilaiset tunsivat paikan nimellä Felibedjik.[4] Tuolloin alue toimi lähinnä rakennuskivien keruupaikkana. Ensimmäisiä kaupungissa vierailleita länsimaalaisia oli Cyriacus Anconalainen (Ciriaco de' Pizzicolli) vuonna 1430. Hän teki huomioita kaupungin raunioalueen koosta.[7]
Filippoin alueen tieteelliset tutkimukset alkoivat vuonna 1861. Järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1914, vuosi sen jälkeen kun alue oli liitetty Kreikkaan.[7] Kaivauksia suoritti alun perin École française d’Athènes eli ranskalainen arkeologinen koulu Ateenassa. Toisen maailmansodan jälkeen kaivauksia ovat jatkaneet kreikkalaiset (kulttuuriministeriö ja Thessalonikin Aristoteles-yliopisto) yhdessä ranskalaisten kanssa.[2] Filippoin arkeologinen alue liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2016.[6]
Filippoin alueella ei ole säilynyt näyttäviä antiikin ajan rakennuksia, mutta rauniokenttä on suhteellisen laaja. Suurin osa raunioista on peräisin roomalaiselta ja varhaiskristilliseltä kaudelta. Hellenistisen ajan kaupunkia ei ole voitu kaivaa samassa laajuudessa, koska roomalainen kaupunki on sen päällä.[9] Varhaisemmasta klassisen ajan thasoslaisesta siirtokunnasta ei ole löytynyt jäänteitä.[7] Alueen esinelöydöt ovat arkeologisen alueen yhteydessä toimivassa Filippoin arkeologisessa museossa.[3]
Yleiskuva
Kaupungin ympärillä oli linnoitusmuuri ja sen linnoituksena toimi yläkaupungin akropolis. Alakaupungissa oli suuri agora eli forum, teatteri, temppeleitä ja pyhäkköjä sekä lukuisia julkisia rakennuksia, kuten palaestra ja kylpylöitä. Myöhemmin sinne rakennettiin suuria basilikakirkkoja sekä muun muassa piispan asunto.[10]
Filippoin merkittävimmät kohteet ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan):
|
|
Akropolis ja kaupunginmuuri
Akropolis eli linnavuori ja yläkaupunki sijaitsi heti alakaupungin pohjoispuolella. Akropoliin etelärinteessä oli joukko pyhäkköjä, jotka oli omistettu Silvanukselle, Artemis Bendikselle, Kybelelle, Bacchukselle sekä egyptiläisille jumalille (mm. Isis, Serapis ja Harpokrates). Kukkulan kallioon on kaiverrettu lukuisia jumalia esittäviä reliefejä.[3]
Kaupunginmuuri sai alkunsa akropoliilta ja ympäröi alakaupungin ja osan Filippoin tasangosta. Muuri rakennettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe rakennettiin Filippos II:n aikana 300-luvun eaa. puolessa välissä ja toinen keisari Justinianuksen aikana vuosina 527–565 eaa. Laajimmillaan muurin pituus oli noin 3,5 kilometriä ja sen paksuus oli noin 2,3–2,9 metriä. Muurin sisäpuolelle jää 67 hehtaarin alue, josta 38 hehtaaria on tasangolla. Muuria on säilynyt erityisesti ylhäällä akropoliilla sekä kaupungin itälaidalla. Tasangon puolella muurissa oli kolme porttia, joista itäpuolella sijaitsivat satamaan johtanut Neapoliin portti sekä teatterin vieressä ollut itäportti ja länsipuolella Krenideen portti. Niiden kautta kulki kaupungin läpi kulkenut Via Egnatia.[3][10][7]
Akropoliin huipulla on myöhäisbysanttilaisen tornin rauniot. Akropoliin länsi- ja etelärinteessä on säilynyt jäänteitä akveduktista, joka toi kaupunkiin vettä Kefalárin lähteistä.[7]
Alakaupunki
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Agora eli forum
Roomalainen forum eli tori toimi kaupungin hallinnollisena keskuksena roomalaisella ajalla. Se koostui laajasta marmorilla kivetystä keskusaukiosta, jonka koko oli noin 100 × 50 metriä. Sen ympärillä oli lukuisia julkisia rakennuksia ja temppeleitä. Koko forumin koko oli noin 148 × 70 metriä. Kivetty Via Egnatia kulki heti forumin pohjoislaitaa pitkin ja toimi kaupungin pääkatuna eli decumanus maximus -katuna. Forumin rakennukset oli tehty keisari Marcus Aureliuksen ajalla 100-luvulla jaa.[3][10]
Forumin pohjoislaidalla oli puhujankoroke, kaksi pientä temppelinkaltaista rakennusta sekä kaksi lähdekaivorakennusta. Koillis- ja luoteiskulmissa oli korinttilaista tyyliä edustaneet temppelit. Näistä luoteiskulman nk. Länsitemppeli toimi myös buleuterionina eli neuvoston rakennuksena ja koilliskulman nk. Itätemppeli keisarin ja Rooman kultin temppelinä. Forumia kiersi sen itä-, etelä- ja länsisivulla korinttilaista tyyliä edustanut pylväikkö, joka toimi kokoontumis- ja kauppapaikkana. Forumin länsilaidalla oli hallintorakennuksia: Länsitemppelin eteläpuolella roomalainen basilika, joka oli todennäköisesti oikeusistuinten käytössä, ja sen eteteläpuolella forumin lounaiskulmassa arkistorakennus. Forumin itälaidalla oli neljästä huoneesta koostunut kirjasto. Etelälaidan pylväikkö muodosti noin 100 metriä pitkän stoan.[3][7]
Stoan eteläpuolella kulki Via Egnatian suuntainen, yhdeksän metrin levyinen kauppakatu (toinen decumanus), jonka pohjoislaidalla oli rivi pieniä liiketiloja. Kadun etelälaidalla sijaitsi roomalainen kauppapaikka (macellum). Sen koko oli 27 × 10 metriä, ja siinä oli julkisivussa kuuden korinttilaisen pylvään pylväikkö. Rakennuksen keskellä oli pylväspiha, jonka ympärillä oli liiketiloja. Myöhemmin suuri osa rakennuksesta purettiin, koska Basilika B rakennettiin pääosin sen päälle.[3][10]
Klassisen ja hellenistisen kauden temppelit
Forumin itäpuolella sijaitsi Apollon Komaioksen ja Artemiin temppeli, joka oli rakennettu klassisen ja hellenistisen ajan taitteessa 300-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Akropoliin juurella sen eteläpuolella ja myöhemmän Basilika A:n länsipuolella sijaitsi joonialaista tyyliä edustanut temppeli tai heroon. Se oli rakennettu hellenistisellä kaudella 200- tai 100-luvulla eaa. Heroon purettiin Basilika A:n rakentamisen yhteydessä. Forumin itäpuolella myöhemmän Oktagonikirkon paikalla sijaitsi toinen, 100-luvun eaa. jälkimmäillä puoliskolla rakennettu heroon, joka oli omistettu Euefeneelle Eksekestoksen pojalle. Se koostui makedonialaistyylisestä kammiohaudasta, jonka päällä oli temppelinkaltainen rakennus.[3]
Filippoin teatteri rakennettiin Filippos II:n aikana 300-luvun eaa. puolessa välissä ja uusittiin kokonaan 100-200-luvuilla jaa. soveltuvaksi roomalaisille näytännöille. Teatteri sijaitsi akropoliin kaakkoisrinteessä kaupunginmuurin kyljessä.[10]
Basilika A:ksi kutsuttu basilikakirkko rakennettiin 400-luvun jaa. lopulla. Se sijaitsi forumin ja Via Egnatian pohjoispuolella lähellä hellenistisen ajan heroon-temppeliä. Kirkko oli suuri kolmilaivainen basilika, jonka pituus oli noin 130 metriä ja leveys noin 50 metriä, mikä teki siitä Filippoin suurimman kirkon. Siinä oli nartheks ja poikkilaiva sekä fiale. Basilikan lattiat ja seinät oli koristeltu mosaiikein ja maalauksin Konstantinopolin kirkkojen tyyliin.[10][7]
Basilika B rakennettiin noin vuonna 550. Se sijaitsi forumin eteläpuolella. Kirkko oli kolmilaivainen ja sen pituus oli noin 62 metriä ja leveys noin 47 metriä. Kirkossa oli nartheks, sekä fiale ja sakasti pohjois- ja eteläsivuilla. Kirkon katto oli holvattu ja siinä oli kaksi suurta kupolia, toinen keskilaivan ja toinen alttarin yläpuolella. Basilikan pohjoissivuun liitettiin paikalla aiemmin olleen, muutoin puretun macellum-rakennuksen kuuden pylvään julkisivu. Näin se muodosti pohjoislaivan sisäänkäynnin. Myös Basilika B:n koristelu sai vaikutteita Konstantinopolin kirkoista.[10][7]
Basilika C rakennettiin 500-luvulla. Se sijaitsi akropoliin etelärinteessä lähellä nykyistä arkeologista museota. Basilika oli kolmilaivainen, ja siinä oli nartheks ja poikkilaiva. Kirkko oli koristeltu rikkaasti.[5]
Oktagonikirkko ja Episkopeion
Apostoli Paavalille omistettu niin kutsuttu Oktagonikirkko toimi Filippoin katedraalina eli piispanistuimena. Se rakennettiin kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen sijoittui 300-luvun lopulle ja viimeinen 500-luvun puoleen väliin. Se korvasi paikalla olleen pienemmän Paavalille omistetun kirkon, joka oli rakennettu 300-luvun alkupuolella hellenistisellä kaudella tehdyn heroonin paikalle. Oktagonikirkko on saanut nimensä kahdeksankulmaisesta keskiosastaan, jonka koko oli noin 27,5 × 30 metriä. Kirkkoon kuului myös muun muassa fiale, baptisterio ja monumentaalisisäänkäynti.[7]
Oktagonikirkon vieressä sen itäpuolella sijaitsi piispan asunto eli Episkopeion. Se oli rakennettu varhaisempien roomalaisten talojen paikalle todennäköisesti yhdistämällä kolme asuntoa. Rakennuksen koko oli noin 47,6 × 26,5 metriä, ja se koostui neljästä siivestä, joiden keskellä oli piha. Etelä- ja länsisiivet olivat kaksikerroksisia.[7]
”Apostoli Paavalin vankila”
Apostoli Paavalin vankilaksi kutsutaan forumin pohjoispuolella lähellä Basilika A:n paikkaa olevaa vanhaa holvirakennelmaa, joka koostuu kahdesta holvatusta tilasta. Sen nimi viittaa Apostolien teoissa olevaan kertomukseen siitä, että Paavali oli jonkin aikaa vangittuna kaupungissa (Ap.t. 16). Todellisuudessa kyseessä on roomalaisaikainen vesisäiliö (sisterni), joka on rakennettu vasta 100–200-luvuilla jaa. Se on muutettu kappeliksi Basilika A:n tuhoutumisen jälkeen, ja siellä on ollut Paavalin vaiheita esittäneitä seinämaalauksia. Legenda paikasta Paavalin vankilana on syntynyt tätä kautta vasta myöhemmin.[5][7]
Muut rakennukset
Forumin eteläpuolisen macellumin länsipuolella sijaitsi palaestra. Se koostui peristyyli- eli pylväspihasta, jonka ympärillä oli huoneita sekä muun muassa pieni teatteri. Rakennuksen koko oli noin 75 × 58 metriä. Palaestran parhaiten säilynyt osa ovat vespasianai-käymälät.[3][10][5] Via Egnatian eteläpuolella sijaitsi neljäs suuri basilika, niin kutsuttu Basilika D. Sen lähellä oli aukio ja suuri stoa.[7]
Yksi kaupungin kylpylöistä (balneum) sijaitsi Oktagonikirkon lähellä. Se oli rakennettu noin vuonna 30 eaa. Siihen kuuluivat myös palaestra sekä thyroreion, jossa maksettiin sisäänpääsymaksu, ja elaiothesio, jossa öljyttiin keho urheilua varten. Kylpylä oli alun perin vain miesten käytössä, mutta muutettiin 500-luvulla jaa. sopivaksi sekä miehille että naisille. Osa rakennuksesta lakkasi toimimasta kylpylänä 600-luvulla ja muutettiin asunnoksi. Toinen kylpylä sijaitsi Basilika B:n eteläpuolella ja kolmas mahdollisesti Oktagonikirkon eteläpuolella.[7]
Kaupungin hautausmaat, jotka olivat käytössä sekä roomalaisella että kristillisellä ajalla, sijaitsivat kaupungin länsi- ja itäpuolilla. Noin kaksi kaksilometriä itään Neapoliin portista, samalla paikalla kuin alueen neoliittinen asutus, sijaitsi Gaius Vibius Quartuksen hautamuistomerkki, joka on säilynyt nykyaikaan hyvin, koska se on paikallisessa perinteessä yhdistetty Aleksanteri Suureen. Paikka tunnetaan nykyään kiveen viitaavilla nimillä Dikili Tash (turkkia, ”Pystykivi”) ja Megálo Lithári (”Suuri kivi”). Noin kahden kilometrin päässä kaupungista länteen oli triumfikaari.[7]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
