From Wikipedia, the free encyclopedia
Maurice Trintignant (30. lokakuuta 1917 Sainte-Cécile-Les-Vignes, Ranska – 13. helmikuuta 2005 Nîmes, Ranska) oli ranskalainen kilpa-ajaja ja Formula 1 -kuljettaja.[2][3][4][5]Trintigant on ensimmäinen ranskalainen F1-kilpailun voittaja.[6]
Maurice Trintignant | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. lokakuuta 1917 Sainte-Cécile-Les-Vignes |
Kuollut | 13. helmikuuta 2005 (87 vuotta) Nîmes |
Kansalaisuus | Ranska |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1950–1964 |
Talli(t) | Simca-Gordini, Ferrari, Bugatti, Vanwall, BRM, Maserati, Cooper, Aston Martin, Lotus, Lola |
Kilpailuja | 84 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 2 |
Palkintosijoja | 9[lower-alpha 1] |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 1 |
MM-pisteitä | 72,33 |
Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1950 |
Ensimmäinen voitto | Monacon Grand Prix 1955 |
Viimeinen voitto | Monacon Grand Prix 1958 |
Viimeinen kilpailu | Italian Grand Prix 1964 |
Varakkaan viinitilallisen nuorin poika Trintignant kasvoi viisipoikaisessa perheessä (hänen isoveljistään Renéstä ja Louisista tuli myös kilpa-ajajia, joille tämä toimi mekaanikkona).[4] Kilpa-ajajan uransa hän aloitti jo vuonna 1938 Bugatilla Paun kilpailussa, viisi vuotta sen jälkeen kun hänen veljensä Louis oli saanut surmansa harjoituskierroksellaan niin ikään Bugattin ratissa väistäessään radalla liikkunutta poliisia.[4] Debyyttikaudellaan Trintignant voitti Chimayn osakilpailun ja uusi voittonsa vuonna 1939.[4] Toinen maailmansota kuitenkin keskeytti hänen kilp-ajonsa ja joutui kätkemään Bugattinsa sodan ajaksi, mutta rauhan koittaessa hän osallistui sillä vuoden 1945 Coupe de la Libération eli Prisoners' Cup -kilpailuun, mutta keskeytti polttoaineensyötön hajotessa sodan aikana autossa asuneiden rottien tuhotöiden vuoksi (kilpailun voittanut Jean-Pierre Wimille antoi tälle pitkään kestäneen lempinimen "Rotanpapana", ransk. Le Petoulet).[7][4][8]
Trintignant siirtyi vuonna 1947 Grand Prix-ajoihin Delage-autolla, mutta vaihtoi jo 1948 Gordinin kalustoon. Formula 2-luokassa hän voitti Grand Prix du Roussillon -osakilpailun Perpignanissa vuonna samana vuonna.[4] Vuoden 1948 Sveitsin osakilpailussa hänen onnensa kuitenkin kääntyi, kun joutui kolariin, missä sinkoutui keskelle ajorataa (muut kuljettajat kuitenkin väistivät häntä ajaessaan ohitse kolaripaikalta).[4] Trintignant kärsi kallonmurtumista ja joutui viikoksi koomaan, mutta toipui vaurioista.[4] Vuonna 1949 hän voitti paluukaudellaan Angoulêmen kilpailun.[4]
F1-sarjassa Maurice Trintignant oli mukana sen alkuvuodesta 1950 lähtien aina vuoteen 1964.[2][3] Ensimmäiset neljä kautta Gordinin ja sen Simca-yhteistyön aikaisen Simca-Gordinin kilpailut menivät suurelta osin keskeytysten merkeissä ollen parhaimmillaan kolmesti viidennellä sijalla.[2][3][4] Hän voitti kuitenkin kyseisenä aikana muutamia F1-sarjan ulkopuolisia kilpailuja.[2][3][4] Kaudella 1954 hän siirtyi Ferrarin talliin, jossa sijoittui ensimmäisessä kilpailussaan neljänneksi.[4][9] Hän ajoi toiseksi Belgian GP:ssä ja kolmanneksi Saksan GP:ssä ollen kauden lopputuloksissa neljäs.[2][3][4][10][11] Trintignant ajoi kaikkiaan 84 GP:tä saavuttaen kaksi voittoa (katuratoihin erikoistuneena kuljettajana molemmat legendaarisesta Monacon GP:stä kaudella 1955 Ferrarilla ja 1958 Cooperilla), kahdeksan muuta palkintosijaa ja keräten MM-pisteitä 72,33.[2][3][4][12][13] Erikoisin palkintosija oli vuoden 1955 Argentiinan GP, jossa hän sijoittui jaetuilla autoilla sekä toiseksi että kolmanneksi läkähdyttävän helteen koetellessa kuljettajia.[4][14] Sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Trintignant voitti viimeisen kerran vuoden 1962 Paun osakilpailussa käytyään tiukan kamppailun Jim Clarkia vastaan.[2][15] Viimeisellä kaudellaan 1964 hän ajoi kerran pisteille BRM:n autollaan ollen 47-vuotiaana veteraanina viides Saksan GP:ssä.[2][3][4][16]
Trintignant kilpaili F1-uransa ohella myös urheiluautoluokissa voittaen Le Mansin 24 tunnin ajon argentiinalaisen José Froilán Gonzálezin kanssa 1954, ja Tourist Trophyn voitollaan hän varmisti Ferrarille urheiluautojen MM-sarjan mestaruuden.[2][4][17] Le Mansin 24 tunnin ajot 1965 oli hänen viimeinen esiintymisensä kilparadoilla.
Kilpa-ajamisen jälkeen Trintignant ylläpiti isältään perinnöksi saatua viinitilaa Châteauneuf du Papea lisäten viinivalikoimaansa, mm. "Le Petoulet"-viinin.[4][2][18] Hänet palkittiin saavutuksistaan Légion d'Honneur -mitalilla vuonna 1960 ja toimi myös Vergèzen kaupungin pormestarina.[2][4] Hän kuoli Nimesissä vuonna 2005.[2][3][4][5]
* = Jaettu auto.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.