August Ahlqvist
suomalainen runoilija, suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston suomen kielen professori From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Karl August Engelbrekt Ahlqvist, A. E. Ahlqvist, kirjailijana A. Oksanen (7. elokuuta 1826 Kuopio – 20. marraskuuta 1889 Helsinki), oli suomalainen runoilija, suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja vuodesta 1863 ystäväänsä Elias Lönnrotia seurannut Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professori (myöhemmin myös kansleri).[1] Ahlqvistia pidetään fennougristiikan yhtenä perustajana[2]. Ahlqvistin suuri innoittaja oli J. L. Runeberg, jolta hän peri kansallisromanttisen näkökulman. Kirjailijanimeä A. Oksanen hän alkoi käyttää Kuopiossa kirjoittaessaan Saima-lehteen, jota toimitti tuolloin J. V. Snellman.
Remove ads
Elämä ja ura
Ahlqvist oli kotoisin Kuopiosta. Hän syntyi aviottomana lapsena, hänen isänsä oli kenraaliadjutantti, vapaaherra Johan Mauritz Nordenstam (k. 1882). Äiti Maria Augusta Ahlqvist (k. 1886) oli kuopiolainen piika. Hänen kasvatusisänään toimi maanjako-oikeuden puheenjohtaja, varatuomari Karl Stenius.[3]
Ahlqvist perusti vuonna 1847 D. E. D. Europaeuksen ja Paavo Tikkasen kanssa Suomettaren. Myöhemmin hän perusti myös kielitieteellisen aikakauslehti Kielettären.[4] Hän teki vuosina 1854–1859 useita tutkimusmatkoja suomen sukulaiskieliä puhuvien kansojen pariin sekä vuosina 1877 ja 1880 hantien ja mansien asuma-alueille. Ahlqvist julkaisi useita tutkimuksia vatjan, vepsän, mordvan, hantin ja mansin kielistä, ollen viimeksi mainitussa pioneeri[4], Viron kirjallisuudesta sekä suomen ja unkarin kielten sukulaisuudesta. Hän kirjoitti myös teoksen Muistelmia matkoilta Venäjällä, joka on ensimmäinen suomenkielinen matkakirja[4], sekä Savolaisen laulun sanat.[5]
.jpeg)
Ahlqvist valmistui vuonna 1857 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja vuonna 1860 filosofian tohtoriksi.[6] Vuonna 1862 hänet kutsuttiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi.[7] Ahlqvist palkittiin Venäjän keisarillisen tiedeakatemian puolikkaalla Demidovin palkinnolla, joka oli aikanaan maailman merkittävimpiä tiedepalkintoja.[4] Hän myös osoitti tutkimuksillaan ensimmäisenä, että tšuvassi ei ole suomalais-ugrilainen kieli.[4]
Kriitikko ja Aleksis Kiven vainoaja
Ahlqvist toimi myös kirjallisuuskriitikkona. Hänellä oli suomen kielen uudistajana paljon merkitystä kirjallisuuspiireissä, mikä käy ilmi Aleksis Kiven tapauksesta. Ensimmäisestä Aleksis Kiven merkittävästä julkaisusta, Seitsemästä veljeksestä lähtien Kivi oli Ahlqvistin ankaran kritiikin kohteena. Seitsemän veljeksen arvostelussaan Finlands Allmänna Tidningenissä hän teilasi kirjan täysin, pitäen sitä myöhemmin jopa ”häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa”.[8][9] Tämä pelästytti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, ja Seitsemän veljeksen Novelli-kirjaston vihkosien myynti keskeytettiin ja painatussuunnitelma yhtenä niteenä julkaistavasta kirjasta jäädytettiin kolmeksi vuodeksi.[10][11]
Ahlqvist suhtautui kriittisesti Kiven kansankuvaustapaan, joka esitti kansan paljon raadollisemmassa valossa kuin kansan nöyryyttä ja sävyisyyttä korostava runebergiläinen idealistinen kansankuvaus. Veijo Meri kuvaa Ahlqvistin suhdetta Kiveen ”sairaaksi”, sillä hän kirjoitti Kivestä tämän jo kuoltua vielä muun muassa pilkkarunon, jossa käytti Kivestä muun muassa ilmaisuja ”taitamaton tahruri” ja ”hullu viinan juoja”.[8] Ankaran kritiikin on myöhemmin arveltu jopa vaikuttaneen Kiven mielenterveyden romahtamiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.[12][10]
Remove ads
Tuotanto
- Satu, 1847
- Bidrag till finska. Finska språkforskningens historia, 1854
- Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta, 1855
- Wotisk grammatik jemte språkprof och ordförteckning, 1855
- Anteckningar i Nordtschudiskan, 1859
- Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854–58, 1859
- Läran on verben i mordwinska, 1859
- Laulu kellosta (Friedrich Schiller), 1859 (kääntäjä)
- Väkinäinen naiminen (Molière) (kääntäjä)
- Kavaluus ja rakkaus (Schiller), 1863 (kääntäjä)
- Säkeniä I–II, 1860, 1868
- Versuch einer mokscha-mordwinischen gramatik nebst texten und wörterverzeichniss, 1861
- Suomalainen runousoppi kielelliseltä kannalta, 1863
- Auszüge aus einer neuen grammatik der finnischen sprache, 1868
- Suomalainen murteiskirja, 1869
- Det vestfinska språkets kulturord, 1871
- Uusi suomalainen lukemisto suomalais-ruotsalaisen sanakirjan kanssa, 1873
- Suomen kielen rakennus, 1877
- Täydellinen Kalevalan sanasto, 1878
- Unter wogulen und ostjaken, 1883
- Elias Lönnrot, 1884
- Tutkimuksia Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta, 1886
- Kalevalan karjalaisuus, 1887
- Suomalaisia puhekokeita, 1889
- Wogulischer Wörterverzeichniss, 1891
- Wogulische sprachtexte nebst entwurf einer wogulischen grammatik aus dem nacthklasse des verfassers. Hrsg. Von Yrjö Wichman, 1894
- Oksasen runoja, 1898
- Kirjeet, 1982
Lisäksi muun muassa lehtiartikkeleita ja sävellettyjä runoja
Remove ads
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads