Autoritarismi
itsevaltainen hallintotapa From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Autoritarismi on hallintotapa, joka perustuu auktoriteetin vallalle. Siinä hallitsee yksittäinen johtaja tai eliittiryhmä, ja siihen kuuluu rajoitettu poliittinen moniarvoisuus, keskitetty poliittinen hallinto, suvaitsemattomuus oppositiota kohtaan, olemattomat tai vilpilliset vaalit, sekä ihmisoikeusrikkomukset.[1] Autoritarismi samastetaan yleisesti diktatuuriin.[2] Autoritarismi on monelta osin epädemokraattista, mutta joidenkin maiden hallinnossa on sekä demokratian että autoritarismin piirteitä. Autoritarismin äärimmäinen muoto on totalitarismi.
Remove ads
Määrittely
Autoritarismin määritelmiä on useita, eikä autoritaariselle hallinnolle ole vain yhtä ja ainoaa mallia.[3]
Politiikan tutkija Juan Linz määritteli autoritaarisuuden vuonna 1964 seuraavilla neljällä ominaisuudella:[4]
- Rajoitettu poliittinen moniarvoisuus toteutetaan rajoittamalla lainsäädäntöä, poliittisia puolueita ja eturyhmiä.
- Poliittinen legitiimiys perustuu tunteisiin vetoamiseen, ja järjestelmän tunnistaminen välttämättömäksi pahaksi torjumaan ”helposti tunnistettavia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten alikehittyneisyyttä ja kapinallisuutta”.
- Poliittisen aktiivisuuden minimointi ja hallinnon toimien vastaisen toiminnan tukahduttaminen.
- Epäselvästi määritelty toimeenpanovalta, joka on usein epämääräinen ja muuttuva, mikä lisää toimeenpanovallan valtaa.
Remove ads
Piirteitä
Autoritaarista maata johtaa yksi hallitseva johtaja, tai eliitti, joka kilpailee keskenään vallasta. Hallinto on keskitettyä, ja sen toiminnalle on asetettu vain vähän rajoja. Poliittiset instituutit ja prosessit ovat heikkoja tai huonosti määriteltyjä. Oppositiota tukahdutetaan ja joskus vainotaan väkivaltaisesti. Vaaleja ei aina järjestetä, ja jos järjestetään, niihin liittyy usein vilppiä, manipulaatiota ja väkivaltaa. Kansalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa ovat heikot, ja niitä pyritään rajoittamaan.[3]
Autoritaarinen hallinto nojaa usein neljään kontrollikeinoon: armeijaan, pakottamiseen, tukijoiden palkitsemiseen sekä mediaan.[5] Autoritaarisen valtion lainsäädäntö on epämääräistä ja ristiriitaista. Oikeuslaitos on epäitsenäinen, aliresursoitu, epäammattimainen ja tehoton. Tiettyjä oikeustapauksia käsitellään usein sotilastuomioistuimissa tai muissa erityisissä tuomioistuimissa. Yksilönoikeuksia ja yksilönvapautta ei välttämättä suojella. Yksityisiltä organisaatioilta vaaditaan usein lisenssit. Heikossa asemassa olevia vähemmistöjä, naisia, ulkomaalaisia ja vankeja saatetaan kohdella huonosti.[3] Talous on usein taantunut, sillä omistusoikeuksia ei pystytä suojelemaan, ja usein myös hallitsija ottaa oman osuutensa valtionkassasta.[3] Korruption eri muodot ovat yleisiä.[6] Mediaa rajoitetaan ja kontrolloidaan, ja se saa julkaista vain virallisesti hyväksyttyjä mielipiteitä.[3]
Autoritaarisen hallinnon legitimiteetti on riippuvainen sen suorituskyvystä. Haasteiden tullen hallinto usein tiukentaa otettaan, jolloin sen on usein vaikea tyydyttää kansan tarpeita. Tämä voi viedä legitimiteetin ja kaataa autoritaarisen hallinnon.[7]
Remove ads
Muodot
Autoritaariset hallinnot voidaan jakaa viiteen muotoon:[8]
- Absoluuttista monarkiaa johtaa monarkki, jonka tukena on kuningasperhe.
- Persoonallisessa hallinnossa hallitusta ja mediaa johtaa presidentti.
- Yksipuoluejärjestelmää johtaa puolue ja sen puheenjohtaja.
- Sotilashallintoa johtavat sotilaat, usein sotilasjuntta.
- Teokratiaa johtavat uskonnolliset johtajat.
Autoritarismin äärimmäinen muoto on totalitarismi.[9] Totalitarismi pyrkii ihmiselämän kaikkien osa-alueiden täydelliseen hallintaan ja alistamiseen.[10] Autoritarismi eroaa totalitarismista ensisijaisesti siinä, että autoritarismissa on totalitarismista poiketen myös sellaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia instituutioita, jotka eivät ole hallituksen valvonnassa.[11]
Jotkin maat ovat demokratian ja autoritarismin sekamuotoja. Niissä instituutit, prosessit, lait ja politiikat on kuitenkin manipuloitu niin, että hallitsijat ja eliitti säilyttäisivät valtansa. Tällaisissa maissa järjestetään vaaleja, mutta vaalit eivät useinkaan ole reilut ja vapaat.[12]
Eri maissa
Valtioiden autoritaarisuutta mitataan muun muassa Economist Intelligence Unitin demokratiaindeksillä. Se perustuu 60 kohtaan, joilla arvioidaan valtioiden vaalijärjestelmää, pluralismia, hallinnon toimivuutta, poliittista osallistumista, poliittista kulttuuria ja kansalaisvapauksia.[13]
Kartassa maailman valtiot jatkumolla demokraattinen–autoritaarinen vuoden 2024 demokratiaindeksin mukaan:[14]
Täysin demokraattinen
9.00–10.00
8.00–8.99
Puutteellinen demokratia
7.00–7.99
6.00–6.99
Sekamuotoinen hallinto
5.00–5.99
4.00–4.99
Autoritaarinen hallinto
3.00–3.99
2.00–2.99
1.00–1.99
0.00–0.99
Economist Intelligence Unitin mukaan vuonna 2024 autoritaarisissa maissa asui 39,2 prosenttia maailman väestöstä, ja autoritaarisen ja demokraattisen hallinnon sekamuodon alla 15,7 prosenttia.[14] Indeksin mukaan maailman autoritaarisimmat maat olivat vuonna 2024 Afganistan ja Myanmar, ja niitä seurasivat Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Laos, Turkmenistan, Tadžikistan, Iran, Syyria, Jemen, Eritrea, Sudan, Tšad, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Päiväntasaajan Guinea. Euroopan maista autoritaarisiksi määriteltiin Valko-Venäjä ja Venäjä. Lisäksi Ukraina, Romania sekä Bosnia ja Hertsegovina määriteltiin autoritaarisen ja demokraattisen valtion sekamuodoiksi.[14]
Vuoden 2020 tilastossa useimpien maiden pistemäärä laski edellisvuodesta, koska koronaviruspandemian varjolla monet valtiot olivat heikentäneet sananvapautta ja kansalaisvapauksia rauhanajalle ennennäkemättömin tavoin.[13]
Remove ads
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads