Bertolt Brecht

saksalainen näytelmäkirjailija ja teatterinohjaaja From Wikipedia, the free encyclopedia

Bertolt Brecht
Remove ads

Bertolt Brecht, oik. Eugen Berthold Friedrich Brecht (10. helmikuuta 1898 Augsburg, Baijeri, Saksan keisarikunta – 14. elokuuta 1956 Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluvat Kolmen pennin ooppera (yhteistyössä säveltäjä Kurt Weillin kanssa), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (yhdessä Hella Wuolijoen kanssa), Äiti Peloton ja hänen lapsensa, Setšuanin hyvä ihminen ja Galileo Galilein elämä.

Pikafaktoja Henkilötiedot, Kirjailija ...
Remove ads

Elämä

Augsburgissa syntyneen Bertolt Brechtin äiti oli protestantti ja isä katolinen paperitehtaan johtaja. Brecht opiskeli lääketiedettä ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan lääkintäjoukoissa. Sotakokemusten katsotaan vaikuttaneen syvällisesti hänen ajatteluunsa.[1] Sodan jälkeen hän palasi lääketieteen opintoihin, mutta keskeytti ne 1921. Brechtin ensimmäinen näytelmä Baal esitettiin vuonna 1923. Siitä tuli erittäin suosittu. Vuonna 1927 Brecht alkoi lukea Karl Marxin Pääomaa, ja vuoteen 1929 mennessä hänestä oli tullut kommunisti.[2] Tosin hän ei koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen.

Pakolaisvuodet

Kun Hitler nousi 1933 valtaan, Brecht pakeni 28. helmikuuta perheineen Saksasta, koska hän tiesi olevansa natsien mustalla listalla. Maaliskuussa he olivat Prahassa, Wienissä ja Zürichissä. Huhtikuussa Caronassa. Toukokuussa hänen vaimonsa Helene Weigel matkusti lasten kanssa Tanskaan, Brecht lähti Pariisiin.

Natsi-Saksassa hänen näytelmänsä kiellettiin. Kun sota vuonna 1939 näytti väistämättömältä, hän siirtyi Ruotsiin. Saksan vallattua Tanskan ja sen jälkeen Norjan Brecht haki viisumia Yhdysvaltoihin. Viisumipäätöstä hän odotti Suomessa toukokuuhun 1941 asti. Suomessa Brecht asui kesän 1940 Hella Wuolijoen vieraana Marlebäckin kartanossa Iittissä ja kirjoitti muun muassa näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Wuolijoen kanssa. Lokakuussa 1940 Brecht muutti perheineen Helsinkiin osoitteeseen Köydenpunojankatu 13.[3]

Suomesta Brecht jatkoi Neuvostoliiton (Vladivostokin) kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän asettui Kalifornian Santa Monicaan ja jossa hänen kohtalotovereinaan oleskeli muiden muassa Thomas Mann.[1] Hän yritti toimia Hollywood-käsikirjoittajana, mutta sai myydyksi vain yhden käsikirjoituksen. Vuonna 1947 Brechtiä syytettiin amerikkalaisvastaisesta toiminnasta. Tästä Brecht kuitenkin selvisi sepittämällä syyttäjilleen puolitotuuksia.[2]

Vuonna 1949 Brecht muutti Itä-Saksaan ja asettui asumaan Itä-Berliiniin. Hän anoi ja sai vuonna 1950 Itävallan kansalaisuuden turvatakseen vapaan matkustusoikeuden. Brecht kirjoitti DDR:n järjestelmää kevyesti kritisoivia näytelmiä, jotka läpäisivät sensuurin ja saivat paljon suosiota sekä Itä-Saksassa että länsimaissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1956.[2]

Brechtin lapsista vanhin oli näyttelijä Hanne Hiob Brechtin ensimmäisestä avioliitosta oopperalaulaja Marianne Zoffin kanssa. Brechtin ja Helene Weigelin lapsista vanhempi oli kirjailija Stefan Brecht, joka jäi Yhdysvaltoihin kun muu perhe palasi sodan jälkeen Eurooppaan.[4][5] Lapsista nuorin Barbara Brecht-Schall toimi äitinsä Helene Weigelin kuoleman jälkeen Brechtin tuotannon valvojana kuolemaansa vuoteen 2015 saakka.[6]

Remove ads

Tuotannosta

Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin, että katsoja ei eläydy, vaan tietää kokemuksen olevan näytelmää. Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin. Hän oli oppositiossa vallitseviin oloihin nähden, käytti suoraa puhetta ja karttoi estetismiä. Brecht oli yhtä aikaa mystikko ja selkeään logiikkaan pyrkivä ajattelija. Totuuden hän katsoi suhteelliseksi monimutkaisen todellisuuden edessä.[1]

Brechtin näytelmän Kaukasialainen liitupiiri taustalla on 1300-luvulla eläneen kiinalaisen kirjailijan Li Qianfun näytelmä Liitupiiri, kuten myös Brechtin novellin Augsburgin liitupiiri.[7][8] Brecht sai novelliin aiheen saksalaisen kirjailijan Klabundin näytelmästä, joka oli kiinalaisen näytelmän käännös. Tarina on hyvin kansainvälinen ja esiintyy myös Raamatussa (1 kuninkaiden kirja 3:16–), mutta teatterissa on eniten vaikuttanut kiinalainen versio.[9][10]

Brechtin teokset Suomessa

Vuonna 1979 ensi-iltansa sai Ralf Långbackan ohjaama elokuva Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti, joka oli Suomessa filmattu ja ruotsiksi näytelty elokuva Brechtin samannimisestä näytelmästä. Puntilaa elokuvassa näytteli Lasse Pöysti ja Mattia Pekka Laiho. Viimeksi Brecht–Weill -tuotantoa on esitetty Suomessa: Ooppera Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho Helsingin juhlaviikoilla 19.–21.8.2011 ja Kolmen Pennin Ooppera -laulunäytelmä Lappeenrannan Kaupunginteatterissa keväällä 2016 sekä Seitsemän Kuolemansyntiä konserttiversiona Kuhmon Kamarimusiikissa kesällä 2015.

Remove ads

Teokset

Näytelmiä

  • Baal, 1922
  • Rummut yössä (Trommeln in der Nacht, 1922)
  • Pikkuporvarihäät (Kleinbürgerhochzeit, 1923)
  • Kaupunkien viidakossa (Im Dickicht der Städte, 1924)
  • Mies on mies (Mann ist Mann, 1927)
  • Kerjäläisooppera / Kolmen pennin ooppera (Dreigroschenoper, 1928)
  • Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho (ooppera, Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny, 1929, musiikki: Weill)
  • Happy End (Happy End,1929, musiikki: Weill)
  • Poikkeus ja sääntö (Die Ausnahme und die Regel, 1930)
  • Teurastamojen pyhä Johanna (Die heilige Johanna der Schlachthöfe, 1932)
  • Seitsemän Kuolemansyntiä (The Seven Deadly Sins; German: Die sieben Todsünden; French: Les sept péchés capitaux,laulu-baletti, musiikki: Weill, 1933)
  • Rouva Carrarin kiväärit (Die Gewehre des Frau Carrar, 1937)
  • Barbara Peloton / Äiti Peloton / Äiti Peloton ja hänen lapsensa (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941)
  • Arturo Uin valtaannousu (Der Aufhaltsame Aufstieg des Arturo Ui, 1941)
  • Galileo Galilein elämä (Leben des Galilei, 1943)
  • Setšuanin hyvä ihminen (Der gute Mensch von Sezuan, 1942)
  • Švejk toisessa maailmansodassa (Schweyk im zweiten Weltkrieg, 1944)
  • Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (Herr Puntila und sein Knecht Matti, 1948)
  • Kaukasialainen liitupiiri (Der kaukasische Kreidekreis, 1949)
  • Kommuunin päivät (Die Tage der Kommune, 1949)
  • Pakolaiskeskusteluja (Flüchtlingsgespräche, 1961).

Romaanit

  • Kerjäläisromaani (Dreigroschenroman, 1934)
  • Die Geschäfte des Herrn Julius Caesar, 1957.

Runoja ja esseitä

  • Hauspostille, 1927
  • Kalendergeschichten (proosaa, 1949)
  • Hundert Gedichte, 1951
  • Herra Keunerin tarinoita. (Suomentanut Raija Sironen) Parnasso 7/1988, 425–428.

Kuunnelmat

  • Das Verhör des Lukullus, 1939.

Teatterikirjallisuutta

  • Aikamme teatterista: Epäaristotelelaisesta dramatiikasta. ((Schriften zum Theater: Über eine nicht-aristotelische Dramatik, 1963.) Valikoinut Sigfried Unseld. Suomentanut Max Rand. Forum-kirjasto 11) Helsinki: Tammi, 1965.
  • Kirjoituksia teatterista. (Suomentaneet Anja Kolehmainen, Rauni Paalanen ja Outi Valle. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 14) Helsinki: VAPK-kustannus, 1991. ISBN 951-37-0645-1

Näytelmien suomennoksia

  • Kolmen pennin ooppera. (Die Dreigroschenoper, 1928) Suomentanut Max Rand ja Turo Unho. Laulut suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1970.
  • Galilein elämä: Näytelmä. (Leben des Galilei, 1939, toinen versio 1947) Suomentanut Ritva Arvelo. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-05655-7
  • Äiti Peloton ja hänen lapsensa. (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01999-6
  • Setšuanin hyvä ihminen. (Der gute Mensch von Sezuan, 1942) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Otava, 1967. Suomennoksen on alun perin julkaissut monisteena Näytelmäkulma 1955.
Remove ads

Tunnustuksia

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads