Calamari Union
Aki Kaurismäen elokuva vuodelta 1985 From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Calamari Union on Aki Kaurismäen toinen pitkä elokuva vuodelta 1985. Elokuvassa esiintyi näyttelijöiden lisäksi tunnettuja rockmuusikoita. Syksyllä 1984 Helsingissä kuvattu elokuva on mustavalkoinen.
Elokuvassa viisitoista Frank-nimistä miestä ja yksi Pekka lähtee vaeltamaan Kalliosta Eiraan. Suurin osa kuolee matkalla, osa jää muuten sille tielleen ja kaksi viimeistä yrittää soutaa lopuksi ”Eestiin”.
Calamari Union oli ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva, jossa näkyi vuonna 1982 käyttöön otettu Helsingin metro. Vielä näkyvämmässä osassa metro oli Pauli Pentin ohjaamassa, Villealfa-yhtiön toisessa elokuvassa Pimeys odottaa, joka kuvattiin ennen Calamari Unionia, mutta sai ensi-iltansa kuukautta myöhemmin.[2]
Yhdysvaltalainen Richard Lefebvre on tehnyt elokuvasta uusintaversion nimellä Calamari Union (Remake). Elokuva julkaistiin vuonna 2008 ja se sijoittuu Seattleen.[3]
Remove ads
Roolit
Frankien rooleissa
Järjestyksessä Frank I–XV:
Muut roolit
| Hannu Lauri | … | pankinjohtaja Saastamoinen |
| Dave Lindholm | … | mies rannalla |
| Tuomari Nurmio | … | taksikuski |
| Sanna Fransman | … | rikas akateeminen leski |
| Pirkko Hämäläinen | … | sihteeri |
| Heinäsirkka | … | Liisa |
| Heimo Holopainen | … | ohikulkija |
| Aki Kaurismäki | … | ruumisauton kuljettaja |
| Paavo Piskonen | … | psykiatri |
| Mari Rantasila | … | hotellipalvelija |
| Sohvi Sirkesalo | … | baarin myyjä |
| Markku Toikka | … | Pekka |
Remove ads
Arvioita
Ilta-Sanomien kriitikko Sakari Toiviainen kirjoitti: ”Olkoonkin, että elokuvan rakenne on löysä, että jännite ei kestä yhtä tiheänä kaiken aikaa, että kaikki kohtaukset eivät ole samaa tasoa, Calamari Union onnistuu järkyttämään jotakin pohjimmaista itsetyytyväisyyttämme, joitakin itsestäänselvyyksiä, joitakin pakollisina pidettyjä kuvioita.” Kansan Uutisten Sakari Salkon mielestä elokuvassa oli omat tuokionsa, mutta kokonaisuudessaan se oli ”äärimmilleen pingotettu sisäpiirin vitsi”: ”Kyseessä on omituinen ja lievästi ilmaisten puberteettisen teinihuumorin eväin varustettu kokoelma kieltämättä pakoin osuvia kuvallisia ja sanallisia sukkeluuksia. Hetkeäkään ei sovi epäillä, etteikö tekijöillä olisi filmausvaiheessa ollut hauskaa, mutta jotain tuosta mahdollisesta hauskuudesta olisi toki toivonut välittyvän myös katsojalle.” Arbetarbladetin Henrik Ulfvens kiinnitti Calamari Unionin surrealistiseen elokuvaperinteeseen ja katsoi, ettei elokuvan ollut tämän vuoksi tarkoituskaan avautua selkeille tulkinnoille.[2]
Ylen äänestyksessä vuonna 2012 kriitikot valitsivat sen kaikkien aikojen kymmenenneksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi[4].
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads