Edvard V
Englannin kuningas From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Edvard V (2. marraskuuta 1470 Westminster Abbeyn luostari, Lontoo – 1483?) oli Englannin kuningas 9. huhtikuuta – 26. kesäkuuta 1483.
Häntä ei ehditty kruunata, sillä hänen setänsä Rikhard III, josta oli tullut sijaishallitsija Edvard V:n isän Edvard IV:n kuollessa, sulki 12-vuotiaan pojan ja tämän yhdeksänvuotiaan veljen Richard of Shrewsburyn Lontoon Toweriin. Heitä ei nähty sen koommin.
Rikhard III otti vallan itselleen, ja yleisesti hänen uskotaan murhanneen prinssit, joskaan mitään suoranaisia todisteita ei ole löytynyt. Vuonna 1674 työmiehet löysivät Towerista kahden lapsen luut, joiden on epäilty kuuluneen Edvard V:lle ja Richardille. Luiden alkuperää ei ole kyetty varmistamaan.
Remove ads
Varhainen elämä
Edvard syntyi piilopaikassa Westminster Abbeyn luostarissa, jossa hänen äitinsä Elisabet Woodville piileskeli lancasterilaisia, jotka hallitsivat kuningaskuntaa kun Edvardin isä, yorkilainen Edvard IV ei ollut vallassa. Hänestä tuli Walesin prinssi kesäkuussa 1471 isänsä palattua valtaan ja hän oli vanhempiensa mukana virallisissa tilaisuuksissa.
Valtakausi
Edvard IV oli perustanut Walesin ja Marchesin neuvoston (engl. Council of Wales and the Marches) ja lähetti poikansa Ludlowin linnaan sen nimelliseksi puheenjohtajaksi. Prinssi asui Ludlowissa, kun tieto hänen isänsä äkillisestä kuolemasta saapui. Edvard V peri kruunun 12-vuotiaana 9. huhtikuuta 1483. Hänen isänsä veli Gloucesterin herttua Richard oli nimetty nuorten veljenpoikiensa holhoojaksi. Herttua Richard sieppasi Edvardin seurueen sen matkalla Walesista ja saattoi prinssit Lontooseen.
Alle kolme kuukautta myöhemmin Richard anasti kruunun itselleen. 25. kesäkuuta parlamentti julisti Richardin veljenpojat aviottomiksi pappismies Ralph Shaan esitettyä todisteet, että Edvard IV oli solminut avioliiton lady Eleanor Talbotin kanssa ennen kuin avioitui Elisabet Woodvillen kanssa vuonna 1464.
Tosiasiassa kysymyksessä oli vanhempien jo lasten vauva-aikana tekemä sopimus – mutta tällainen sopimus oli tuolloin yhtä sitova kuin avioliitto; itse vihkiäistilaisuus oli lopultakin vain tietynlainen vallan ja varallisuuden näyttö. Sanottiin että se vahvisti avioliiton vastaavasti kuin viralliset hautajaiset kuoleman. Lapsilla itsellään ei ollut asiassa mitään sanansijaa: vanhemmat päättivät, koska suvun etu – erityisesti tällaisesta sopimuksesta seuraava rahallinen hyöty – meni henkilökohtaisten tunteiden edelle.
Koska lady Eleanor eli yhä, tämä sopimus mitätöi avioliiton Elisabetin kanssa ja lapsista tuli aviottomia – joten Glouchesterin herttua Richard oli laillinen perijä. Richardin muut veljet, Edmund ja Clarencen herttua George olivat jo kuolleet, jättäen Rikhardin seuraavaksi kruununperilliseksi.
Edvard V:n kruunajaisten päivämääräksi suunniteltiin aluksi 4. toukokuuta 1483, mutta niitä ei koskaan pidetty. Edvardin jälkeen vain yhdellä häntä seuranneella brittihallitsijalla ei ole hänen lisäkseen järjestetty kruunajaisia: Edvard VIII, joka luopui kruunusta vuonna 1936.[1][2]
Remove ads
Vankeus
Sen jälkeen kun nuoret prinssit vietiin Lontoon Toweriin, heitä ei enää koskaan nähty julkisuudessa. Mitä heille tapahtui on suuri arvoitus, josta on kirjoitettu useita kirjoja. Yleisesti oletetaan heidät tapetun ja tavallisimmin epäillyt syylliset ovat: kuningas Rikhard III, Henry Stafford, Buckinghamin herttua ja Henrik Tudor, joka kukisti Rikhardin joukkoineen Bosworthin taistelussa vuonna 1485 ja nousi kuninkaaksi.
Myöhemmät tapahtumat
Prinssien katoamisen jälkeen heidän kohtalonsa on epävarma. Jos heidät tapettiin, se pidettiin hyvin piilossa ja salaisuutena. Ei ole myöskään todisteita heidän selviämisestään hengissä tai että heidät olisi kuljetettu ulos maasta. Vuonna 1490 kruununtavoittelija Perkin Warbeck väitti olevansa prinssi Richard. Todellisuudessa hän oli syntynyt vuoden 1474 tienoilla Tournaissa. Petkuttaja hirtettiin vuonna 1499.
Vuonna 1674 työmiehet, jotka olivat siirtämässä White Towerin kappeliin johtavaa portaikkoa löysivät kahden lapsen luurangot, joka olivat kolmen metrin syvyydessä jalavakirstussa. Aluksi kirstu siirrettiin syrjään rakennusjätteiden mukana, kunnes joku päätteli kyseessä olevan prinssien luut. Silloin Kaarle II teetti Sir Christopher Wrenin suunnitteleman valkoisesta marmorista tehdyn arkun ja neljä vuotta myöhemmin luut sijoitettiin arvonmukaisen seremonian myötä Henrik VII:n kappeliin Westminster Abbeyhin lähelle heidän sisarensa Elisabet of Yorkin hautaa.
Yrjö V antoi vuonna 1933 luvan luurankojen tutkimiselle. Tutkimuksen suorittivat Westminster Abbeyn arkistonhoitaja Lawrence Tanner ja professori William Wright, eräs aikansa parhaista anatomian tuntijoista. Heitä avusti George Northcroft, Dental Associationin puheenjohtaja. Tutkimus johti siihen loppupäätelmään, että kyseessä olivat luultavasti prinssien jäänteet. Myöhemmin tutkimusta on kuitenkin arvosteltu riittämättömänä ja ettei sen perusteella voida esimerkiksi päätellä luurankojen sukupuolta. Westminster Abbeyn hallintovirkailijat ovat tähän päivään saakka kieltäytyneet toisesta tutkimuksesta.[3]
Remove ads
Fiktiossa
Kirjailija Josephine Tey käsittelee kirjassaan Ajan tytär Edvard V:n mysteeriä. Myös kirjailija Terence Morgan käsittelee kirjassaan The Master of Bruges Edvard V:n ja tämän veljen Richardin kohtaloa.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads