Erik Lindström

ruotsalainen, Suomessa asunut säveltäjä, kapellimestari ja basisti From Wikipedia, the free encyclopedia

Erik Lindström
Remove ads

Erik Wilhelm Lindström (29. toukokuuta 1922 Helsinki[1] – 27. elokuuta 2015[2][3]) oli säveltäjä, kapellimestari ja basisti, joka oli Ruotsin kansalainen mutta asui ja työskenteli koko ikänsä Suomessa.[4]

Tämä artikkeli käsittelee muusikkoa. Näyttelijä Erik Lindströmistä on oma artikkeli.
Pikafaktoja Henkilötiedot, Muusikko ...

Lindströmin tunnetuimpia sävellyksiä ovat ”Ranskalaiset korot”, ”Muistatko Monrepos’n”, ”Pikku midinetti”, ”Armi” ja ”Liian vähän aikaa”.[5][6]

Remove ads

Elämä ja ura

Lindströmin isä oli ruotsalainen kemisti, äiti suomalainen.[1] Lindströmin työura alkoi vuonna 1938 Uuden Suomen latomossa kirjaltajan ammatissa,[7] mutta hän työskenteli myös isänsä yrityksessä.[1] Hän avioitui joulukuussa 1948 Vuokko Hillevi Suomen kanssa,[8][1][9] joka on toiminut sanoittajana nimimerkillä Hillevi.[10] Lindström on haudattu Malmin hautausmaalle Helsinkiin.[11]

Ensimmäisessä esiintyvässä kokoonpanossa, jossa Lindström oli mukana, soittivat hänen lisäkseen Jaakko Furman rumpuja, Sal Furman trumpettia, Herbert Katz kitaraa ja Börje Sundgren saksofonia. Myöhemmin ryhmään liittyi soittamaan Nils Westerholm pianoa, Gustav Lackman pasuunaa ja Lars Lindqvist rumpuja.[12] Ryhmän ensimmäinen laulusolisti Veljeshovissa oli Rosie Andrew (taiteilijanimi), oikealta nimeltään Rosa Rung, jonka tytär on Marion Rung.[13] Lindströmin yhtye voitti 24. huhtikuuta 1945 Balderin salissa pidetyn orkesterikilpailun.[14] Lindström liittyi 1946 Ossi Aallon orkesteriin ja soitti siinä kolme vuotta.[15] Sen jälkeen hän liittyi Onni Gideonin yhtyeeseen.[8]

Remove ads

Erik Lindströmin yhtye 1951–1965

Thumb
Erik Lindströmin yhtye keikalla Hämeenlinnassa 1950-luvun lopulla.

Yhtyeessä vaikuttivat seuraavat henkilöt:[16]

Yhtyeen solisteina toimivat

Remove ads

Studiotyöskentely ja säveltäminen

Lindström toimi paljon studiomuusikkona. 1940-luvun lopulla hän soitti bassoa monella Toivo Kärjen levytyksellä, 1950-luvulla enimmäkseen vibrafonia.[17] Säveltäjänä Lindströmin ura alkoi varsinaisesti 1952, kun hänen säveltämänsä kappale ”Armi” levytettiin. Lindström johti vuorotellen Olli Hämeen kanssa vastaperustettua Radion tanssiorkesteria vuodesta 1957 lähtien.[18] Vuonna 1960 Lindströmille tarjottiin levytuotantotoimintaa Musiikkitalo Westerlundille, jonka hän otti vastaan ja sinä aikana Lindström työskenteli Seija Järvisen, Arja Tuomarilan, Marjatta Leppäsen, Erkki Liikasen, Kai Lindin, ja Matti Heinivahon kanssa.[19] Hänen sävellyksensä ”Muistatko Monrepos’n” Annikki Tähden levyttämänä oli Suomen ensimmäinen kultalevy. Vuonna 1963 Lindström perusti yhdessä Rolf Kronqvistin kanssa Oy Finndisc Ab:n.[20] Vuonna 1963 Lindström näki Lammilla lavatansseissa tanssittavan jenkkaa jonossa, mistä hänelle syntyi idea levyttää kitarayhtyeen kanssa letkajenkkaa. The Adventurers pääsi levyttämään kappaleen ”Letkajenkka”. Kappaleesta on tehty levytyksiä useissa Euroopan maissa. Tästä alkoi letkajenkkabuumi.[21]

Myös Helena Siltalan tulkitsema ”Pikku midinetti” on niin sävellykseltään, sanoiltaan kuin sovitukseltaan Lindströmin käsialaa; molemmat saivat vuonna 1972 siitä kultalevyn.

Juha Vainio ja Irwin Goodman

Juha Vainio tuli vuonna 1964 mukaan artistivalikoimaan ja levytti ensimmäiseksi kappaleen ”Paras rautalankayhtye”, johon hän oli tehnyt sanoituksen.[22] Samassa yhteydessä päädyttiin lisäämään Juha Vainion nimeen lisä Watt.[23] Kun Vainio levytti kappaleen ”Juhannustanssit”, nimettiin säestävä yhtye J. Janatuisen Jatsiyhtyeeksi, jonka alkuperäinen kokoonpano oli:

Vuonna 1965 yhtyeeseen liittyi mukaan Irwin Goodman, joka teki heille ensi levytyksenään kappaleen ”En kerro kuinka jouduin naimisiin”.[24] Jyrki Hämäläinen sanoo Irwiniä koskevassa artikkelissaan Suosikissa keväällä 1970, että juuri Lindströmillä oli terve arvostelukyky ja ennakkoluuloton mieli hyväksyä epäsovinnainen laulaja – jonka Eino Virtanen oli vuotta aiemmin tylysti torjunut –, mikä antoi Hämäläiselle aiheen ivailla rankanlaisesti Virtasen omia lauluesiintymisiä Brita Koivusen kanssa.

Musiikki-Fazer osti Finndisciltä Irwinin oikeudet ja äänitteet 25 000 markan korvauksella. Tästä summasta on liikkunut eri versioita eri julkaisuissa, mutta Lindströmin mukaan kukaan ei ole tiennyt totuutta.[25]

Lindströmin sävellyksiä on levytetty yli 500, joista iskelmiä noin 350. Hänellä oli yhtye Erik Lindström Dream Team, joka soitti muutaman kerran vuodessa.[1]

Remove ads

Yhteistyö Martti Innasen kanssa

Yleisradion vahtimestarina työskennellyt Martti Innanen, jonka Lindström tunsi jo ennestään, ehdotti vuonna 1967 Finndiscille, että yhtiö julkaisisi levyllä kirjoittamansa jatkokuunnelman Joe Smithin ihmeelliset seikkailut. Lindströmin vastaehdotuksesta päädyttiin tangoparodian levyttämiseen, ja Lindströmin säveltämästä ja Innasen sanoittamasta kappaleesta ”Elsa, kohtalon lapsi” tuli Innasen ensilevytys ja samalla suurin menestys. Lindströmin ja Innasen yhteistyön tuloksena syntyivät vuosina 1967–1969 myös muiden muassa kappaleet ”Esteri, tyttö sadepisarain”, ”Urjalan taikayö”, ”Gunnar vierasmaalainen”, ”Hiljaista on” ja ”Mitäs menneistä”.[26]

Remove ads

Finndiscin lopetus

Finndiscin toiminta loppui 1970, kun Kronqvist siirtyi EMI:lle ja Lindström alkoi kirjoittaa ohjelmistoa eri artisteille. Yhtiö myytiin yhteisellä sopimuksella.[27]

Huomionosoituksia

Thumb
Lindström (vas.) ja Ossi Aalto (kesk.) Louis Armstrongin kanssa 11. lokakuuta 1949.
Thumb
Lindström esiintymässä Vihreät Niityt -musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2004.

Vuonna 1993 Lindström sai suomalaisen Classic Jazz ry:n Louis Armstrong -palkinnon. 2000-luvulla hän sai Valtion säveltaidepalkinnon 2003 ja elämäntyöstään kultaisen Emma-patsaan 2006.[28]

Lähteet

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads