Erik Stenius

Erik Gunnarsson Stenius (1. joulukuuta 1911 Helsinki – 2. tammikuuta 1990 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko, filosofi ja professori.^[1]

Ura

Stenius opiskeli filosofiaa Helsingin yliopistossa Eino Kailan oppilaana ja logiikkaa Zürichissä Paul Bernaysin oppilaana. Stenius väitteli vuonna 1949 Helsingissä loogisia antinomioita käsittelevällä väitöskirjalla. Samana vuonna hänet nimitettiin Åbo Akademihin filosofian professorin virkaan ja vuonna 1954 filosofian varsinaiseksi professoriksi. Turun aikoinaan hän tutki erityisesti Wittgensteinin Tractatusta. ^[2]

Steniuksesta tuli Helsingin yliopiston ruotsinkielisen filosofian professori vuonna 1963, kun Georg Henrik von Wright siirtyi johtamaan Suomen Akatemiaa. Steniuksen oppilaisiin kuuluvat muun muassa Ingmar Pörn ja Lars Hertzberg.^[2]

Suku

Pääartikkeli: Stenius-suku

Steniuksen vanhemmat olivat arkkitehdit Gunnar Stenius ja Signe Lagerborg-Stenius. Hänen setänsä Rolf Lagerborg toimi Åbo Akademin filosofian professorina. Hänen poikansa on KTH:n ja TKK:n professorina toiminut Per Stenius.^[3]

Teoksia

• Skola och bildning (1946)
• Tankens gryning: en studie över den västerländska filosofins ursprungsskede (Helsingfors: Söderström, 1953, 2. painos 1975)
• Wittgensteins ”kritik av det rena språket” (1960)
• Critical Essays (1972)
• En filosofisk grundkurs i symbolisk logik. (Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 1/1978) Helsinki: Helsingin yliopisto, 1978. ISBN 951-45-1575-7

Tunnustuksia

• Hallbergin palkinto 1955^[4]
• Ruotsin akatemian Suomi-palkinto 1983^[4]