Erkki Kairamo

Erkki Aulis Kairamo (25. heinäkuuta 1936 Helsinki – 25. heinäkuuta 1994 Helsinki^[1][2]) oli suomalainen arkkitehti. Hän kehitti 1900-luvun alun modernismia edelleen ja käytti herkkiä materiaalirinnastuksia. Kairamo valmistui Teknillisestä korkeakoulusta arkkitehdiksi vuonna 1963. Hänellä oli Kristian Gullichsenin ja Timo Vormalan kanssa yhteinen toimisto Arkkitehdit ky vuosina 1969–1997.

Ura

Erkki Kairamon vanhemmat olivat vuorineuvos Aulis O. Kairamo ja Aino Kairamo (o.s. Kulvik). Hänen ensimmäinen puolisonsa oli 1956–1973 arkkitehti Maija Kairamo (o.s. Santaholma) ja toinen puolisonsa 1973– sisustusarkkitehti Aulikki Jylhä. Erkki Kairamon veli oli Nokian pääjohtaja, vuorineuvos Kari Kairamo.^[1][3]

Oululaislähtöinen Kairamo kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1954 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1963.^[3] Jo hänen diplomityönsä liittyi teollisuuteen ja tekniikkaan, ja myöhemmin hän puhui tehtaista temppeleinä, joissa tuotetaan ihmiskunnan hyvinvointia. Kairamon arkkitehtuurissa korostui rakenteellisuus, joka ei kuitenkaan ollut itsetarkoitus, vaan tarpeen ja toiminnan sanelemaa.^[1]

Kairamolla oli 1960–1974 monien eri yhtiökumppanien kanssa oma arkkitehtitoimisto. Hänen yhtiökumppaninsa oli esimerkiksi oma puoliso arkkitehti Maija Kairamo.^[1]

Kairamo sai Arkkitehtuurin valtionpalkinnon vuonna 1978 ja teräsrakentamisen vuosipalkinnon vuonna 1984.^[4]

Teoksia

Itäkeskuksen maamerkki

• Hyrylän varuskunnan lämpökeskus, 1968 Tuusula (yhdessä Jorma Pankakosken kanssa)^[1]
• Marimekon tekstiilitehdas, 1972–1979 Helsinki (yhdessä Reijo Lahtisen kanssa)^[1]
• A. Ahlströmin paperitehdas, 1975–1977 Varkaus, valtion rakennustaidepalkinto 1978^[1]
• Lohjan paperitehtaan laajennus, 1980
• Liinasaarenkujan paritaloryhmä, 1982 Westend, Espoo^[1]
• Hiiralankaaren asuinkerrostalo, 1983 Westend, Espoo^[1]
• Itäkeskuksen ostoskeskuksen ensimmäinen vaihe, 1984 Helsinki
• Itäkeskuksen maamerkki, 1987 Helsinki
• Stockmannin tavaratalon laajennus, kilpailu 1984, valmis 1989 Helsinki (yhdessä Kristian Gullichsenin ja Timo Vormalan kanssa)^[1]