F. E. Kellosalmi
suomalainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Felix (Feliks) Emil Kellosalmi (vuoteen 1908 Pettersson, ven. Феликс Петрович Келлосальми, 3. kesäkuuta 1877 Messukylä – 28. maaliskuuta 1939 Petroskoi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1909–1911 ja 1917−1918. Sisällissodan aikana Kellosalmi työskenteli Suomen kansanvaltuuskunnan maksukonttorin johtajana ja pakeni sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle.[1]
Remove ads
Elämä
Lapsuus ja nuoruus
F. E. Kellosalmen vanhemmat olivat Orivedessä syntynyt pellavatehtaan työmies Pietari Kustaa Pettersson (1849-1892) ja Teiskosta kotoisin ollut Aleksandra Heikintytär (s. 1847). Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista kolme kuoli jo pienenä.[2] Sisarukset ottivat suomenkielisen sukunimensä Oriveden Kellosalmen talosta.[3] Kansakoulun ja käsityöläiskoulun käytyään Kellosalmi oli muun muassa tehdastyöläisenä Helsingissä.[4] Myöhemmin hän hankki kirjaltajan ammatin ja eteni lopulta faktoriksi.[1]
Politiikkaan
Kellosalmi vaikutti 1890-luvun puolivälistä lähtien raittiusliikkeessä. Hän oli Helsingissä toimineen raittiusyhdistys Rauhan puheenjohtaja ja osallistui Raittiuden Ystävien edustajana Suomen Työväenpuolueen Forssan puoluekokoukseen.[5][6] Kellosalmi kuului Suomen Kirjaltajaliiton hallitukseen sekä Helsingin kaupunginvaltuustoon, jonne hänet valittiin Suomalaisen puolueen listoilta.[7][8][9] Syksyllä 1904 Kellosalmi muutti Kotkaan hankittuaan Reino Drockilan kirjapainon oikeudet.[10] Samalla hän liittyi Kotkan työväenyhdistykseen ja oli mukana perustamassa Eteenpäin-lehteä sekä Kotkan Työväen Osuuskauppaa.[11][12] Suurlakon aikana Kellosalmi toimitti Tietoja kansalle -nimistä lakkolehteä Vihtori Simosen kanssa.[13] Vuonna 1909 hänet valittiin kansanedustajaksi. Kellosalmi oli myös Kotkan kaupunginvaltuuston jäsen.[1]
Vuoden 1909 valtiopäivillä Kellosalmi ja Suomalaisen puolueen Juhani Arajärvi aiheuttivat kohun junailtuaan poliittisen lehmänkaupan. Kahta pankkivaltuusmiehen paikkaa täytettäessä suomettarelaiset äänestivät SDP:n Yrjö Sirolaa sosialidemokraattien kannattaessa myöntyväisyyspolitiikkansa ansiosta huonossa huudossa ollutta Ernst Nevanlinnaa. Kumpikin puolue sai näin lisäpaikan nuorsuomalaisten ja ruotsalaisten kustannuksella. Kellosalmi puolestaan ansaitsi tapauksesta lisänimen "Lehmänkellosalmi".[14][15]
Sisällissota
Kellosalmi työskenteli Kotkassa Eteenpäin-lehden kirjapainon johtajana sekä taloudenhoitajana vuoteen 1915 saakka.[18] Keväällä 1917 Kellosalmi muutti Viipuriin, kun hänet valittiin Viipurin Työväen Sanomalehti- ja Kirjapaino-osuuskunnan kirjapainon johtajaksi.[19] Kellosalmi toimi SDP:n Viipurin kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja lokakuun 1917 eduskuntavaaleissa hänestä tuli jälleen kansanedustaja.[1] Ennen marraskuun yleislakkoa Kellosalmi valittiin Viipurin työväen järjestyskaartin päälliköksi.[20]
Sisällissodan käynnistyessä eduskunnan pankkivaliokunnan varapuheenjohtajana toiminut Kellosalmi nimitettiin kansanvaltuuskunnan raha-asiainosaston alaisen Valtiokonttoriin valvojaksi. Viraston nimi muutettiin myöhemmin Maksukonttoriksi.[16][21] Maaliskuun alussa Kellosalmi ja Jaakko Mäki ottivat kansanvaltuuskunnan tietämättä yhteyttä Maalaisliiton kansanedustajaan Eetu Takkulaan ja ehdottivat porvareille rauhanneuvottelujen aloittamista.[22] Huhtikuussa kansanvaltuuskunta evakuoitiin Viipuriin, josta Kellosalmi pakeni puolisoineen sodan viimeisinä päivinä Neuvosto-Venäjälle.[1]
Neuvostoliitossa
Kellosalmi päätyi aluksi Pietarin kautta Omskiin, jossa hän työskenteli rautateiden kirjapainossa sekä paikallisen sanomalehden toimitusneuvostossa. Vuonna 1920 Kellosalmi lähetettiin Petroskoihin. Hän työskenteli vuoteen 1923 Karjalan kansallisen kirjapainon johtajana sekä Vapaus-lehden toimittajana, 1924–1926 Kustannusliike Kirjan sihteerinä, 1926–1932 Kansainvälisen Puna-avun organisaattorina ja 1932–1934 Petroskoin talous- ja kauppakorkeakoulun suomenopettajana sekä Kustannusliike Kirjan kielenkääntäjänä.[23] Marraskuussa 1935 NKP:n Karjalan aluekomitea erotti puolueesta 14 Kirjan työntekijää vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta syytettynä. Kellosalmen ohella joukossa oli muun muassa kustannusliikkeen johtaja Teemu Törmälä.[24] Kellosalmi vangittiin vielä samana syksynä, mutta helmikuussa hänet vapautettiin heikentyneen terveydentilansa johdosta. Kellosalmi kuoli maaliskuussa 1939 Petroskoissa 61-vuotiaana.[23]
Remove ads
Perhe
F. E. Kellosalmen puoliso oli Sääksmäestä kotoisin ollut ompelija Vilhelmiina ”Mimmi” Santala (s. 1873), jonka kanssa hän avioitui 1899. Pariskunnalla oli Neuvostoliitossa yksi ottopoika.[2] Mimmi Kellosalmi toimi vuodesta 1892 lähtien pitkään raittiusyhdistys Rauhan rahastonhoitajana ja myöhemmin puheenjohtajana.[5][25] Hän kuului Kotkan työväenyhdistyksen johtokuntaan ja oli yhdistyksen naisosaston puheenjohtaja.[26][27] Mimmi Kellosalmi toimi myös Työläisnainen-lehden avustajana, oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa ja näytteli 1910-luvulla Kotkan Työväen Teatterissa.[28][29][30] Sisällissodan jälkeen hän jatkoi järjestötoimintaansa Neuvostoliitossa.[31]
Kellosalmen veli Paavali Rudolf (s. 1885) teloitettiin sisällissodan päätyttyä toukokuussa 1918 Kymissä.[2]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads