Hanafi

Hanafi (arab. حنفي‎, ḥanafī) on yksi sunnalaisen islamin neljästä lakikoulukunnasta (madhhab). Nimensä se on saanut Irakin Kufassa vaikuttaneelta imaamilta Abu Hanifalta (699–767).^[1] Abu Hanifa edisti islamilaisen lain teoreettista systematisointia ja sai aikaan huomattavaa kehitystä teknisessä lakiajattelussa.^[2] Abu Hanifan opit saivat Kufassa jatkajan hänen oppilaassaan Abu Yusufissa ja tämän oppilaassa Shaybanissa.^[3]

Hanafi-koulukunnan alueita ovat Irak, Keski-Aasia, Afganistan, Pakistan, Bangladesh, Turkki, Syyria, Jordania ja Egypti.

Levinneisyys

Koulukunta syntyi Irakissa ja levisi jo varhain Afganistaniin, Intiaan ja turkkilaiseen Keski-Aasiaan. Siitä tuli seldžukkien suosima koulukunta ja edelleen Osmanien valtakunnan virallinen, qadi-tuomioistuinten soveltama suuntaus myös Egyptissä, jossa väestö oli maliki-koulukunnan kannattajia.^[4]