Sunnalaisuus

Sunnalaisuus on islaminuskon pääsuuntaus, johon kuuluu noin 80–90 prosenttia maailman noin 1,6 miljardista muslimista.^[1][2] Sunna tarkoittaa profeetan esikuvaa, jonka kautta on annettu Jumalan laki.^[3] Sunnalaisuus kehittyi klassiseen muotoonsa varhaisella 900-luvulla.^[4]

Ei ollut heti selvää, että juuri sunnalaisuudesta tulisi islamin johtava suuntaus. Vielä 900-luvulla näytti siltä, että šiialaisuus oli voittamassa, sillä vuonna 945 Iranista tullut šiialainen Ahmad ibn Buya valloitti Bagdadin ja julistautui abbasidikalifien suojelijaksi. Samaan aikaan Egyptin fatimidit olivat šiioja. Käänne tapahtui 1000-luvulla, kun turkkilaiset seldžukit loivat keskiaasialaisen Seldžukkien valtakunnan, joka oli rajoiltaan lähellä sassanidien entistä valtiota. He karkottivat buijidit Bagdadista ja asettuivat vuorostaan kalifin suojelijoiksi. Keski-Aasiasta tullut valloitus varmisti sunnien valta-aseman ja muovasi islamin nykyiseen muotoonsa. Seldžukit perustivat madrasa-laitoksen varmistamaan oikeaoppisten sunnalaisten virkamiesten ja pappien koulutuksen.^[5]

Sunnalaisuuden tuntomerkit

Sunnalaisuus eroaa islamin toisesta päähaarasta šiialaisuudesta tietyissä uskonnollisissa kysymyksissä. Suuntaukset voivat ajoittain pitää toisiaan vääräuskoisina. Sunnien ja shiiojen välillä esiintyy tämän takia väkivaltaisuuksia.

• Luultavasti tärkein teoreettinen ero on kysymys maallisen ja uskonnollisen vallan suhteesta. Sunnalaisuuteen kuuluu oppi uskovien komentajasta, yhdestä ainoasta kalifista, jolla ei kuitenkaan ole uskonnollista valtaa.^[6] Šiialaisuudessa sekä maallinen että uskonnollinen valta kuuluu samalle henkilölle eli imaamille. Nykyisin imaami on šiialaisuudessa kuitenkin kätkeytynyt.
• Symbolisella tasolla näkyvin ero on, että sunnien teologiassa ei korosteta Muhammedin vävyn Alin asemaa, kuten tapahtuu šiialaisuudessa, jonka uskontunnustukseen Ali on lisätty. Myös Alin poika Husain ibn Ali on šiialaisuudessa erityisasemassa. Šiiat viettävät hänen muistokseen Ašura-juhlaa, joka on šiiojen tärkein vuosittainen juhla.

• Sunnimuslimit nojautuvat sunnan tulkinnassa Koraaniin ja Muhammedin sunnaan, kun taas šiiat hyväksyvät myös imaamien sunnan jumalallisen lain lähteeksi.

Islamin symbolina käytetään usein kuunsirppiä, joskaan sillä ei ole yhtä keskeistä asemaa kuin kristityille ristillä tai juutalaisille Daavidin tähdellä.

• Sunnalaisuudessa šarian eli islamilaisen lain tulkinta kuuluu tasapuolisesti uskonoppineille, ulamalle eli viisaille miehille. Tehtävään pätevöityminen ei tapahdu suorittamalla muodollisia tutkintoja vaan opiskelemalla islamilaista lakia ja saavuttamalla luottamusta ja mainetta muslimien keskuudessa.^[7] Šiialaisuus on hierarkkisempi niin, että papiston huipulla ovat ajatollahit ja mardzat ja kaikkein korkeimmalla kätkeytynyt imaami.

• Uskonnonharjoituksessa on pieniä eroja. Sunnit rukoilevat viisi kertaa päivässä, šiiat voivat yhdistää viisi rukoustaan kolmeen rukoushetkeen. Paaston ajoituksessa käytetty valoisuuden arviointi voi poiketa puolella tunnilla.^[8]
• Sunnien ja šiiojen hadith-kokoelmat poikkeavat hieman toisistaan ja šarian määräykset ovat osittain erilaisia. Šiiat hyväksyvät ainoastaan valikoiden omakseen sunnien kuuden kirjan kokoelman.

Sunnalaisuudella ei ole virallista kuvasymbolia, ja se on muutenkin ikonoklastinen eli kuvakielteinen. Abbasidien symboleina olivat mustat liput. Islamin epäviralliseksi symboliksi nousi puolikuu. Se oli peräisin turkkilaisten Osmanien valtakunnasta, ei islamin varhaiskaudelta.

Madhabit eli lakikoulukunnat

Pääartikkeli: Madhhab

Maḏhab (arab. مذهب‎, monikko arab. مذاهب‎, maḏāhib) on arabiankielinen termi, joka viittaa islamilaiseen lakikoulukuntaan (fiqh). Islamissa vaikuttaa viisi suurta koulukuntaa, joiden katsotaan olevan keskenään yhdenvertaisia. Ne ovat:

• Hanafi, perustaja Abu Hanifa (k. 767) (suurin)
• Maliki, perustaja Malik ibn Anas (k. 795)
• Shafi’i, perustaja Muhammad al-Shafi‘i (k. 820)
• Hanbali, perustaja Ahmad ibn al-Hanbal (k. 855)
• Šiia: Ja’fari, perustaja Ja’far al-Sadiq (k. 765)

Sunnien kuusi keskeistä hadith-kokoelmaa

Sunnien tärkeimmät hadith-kokoelmat ovat niin sanotut kuusi kirjaa (Kutub as-Sittah). Koraanin ohella ne muodostavat sunnien pyhien kirjoitusten tärkeimmän koosteen, jonka tulkinta kuuluu ainoastaan uskonoppineille. Kokoelma vakiintui vasta 1100-luvulla, jolloin viimeinen kirjoittaja, Ibn Majah, hyväksyttiin mukaan.^[9] Kuusi kirjaa ovat:

• Sahih al-Bukhari
• Sahih Muslim
• Sunan an-Nasa’i
• Sunan Abi Dawud
• Jami` at-Tirmidhi
• Sunan ibn Majah

Sunnalaisen islamin suuntauksia

• Barelvi
• Deobandi
• Muslimiveljeskunta
• Salafismi ja wahhabismi
• Suufilaisuus (mystinen suuntaus, joka esiintyy myös šiialaisuudessa)

Sunna-islamin levinneisyys

Islam maittain ja ryhmittäin. Vihreä väri kertoo sunnalaisuuden levinneisyydestä ja punaruskea väri šiialaisuuden levinneisyydestä.

Suurin osa tiedoista on laskettu tai otettu sivuilta CIA:N World Factbook (Arkistoitu – Internet Archive) ja Adherents.com (Arkistoitu – Internet Archive). Tietoa on haettu myös näistä lähteistä:

• [1]: Imam Reza Network estimates link (Arkistoitu – Internet Archive)
• [2]: Encyclopedia Britannica 1997 edition
• [3]: Registered religious communities in Finland (2003)
• [4]: Tutkimus: Suomessa muslimien määrä viisinkertaistuu, YLE

Maa	Asukasluku	Muslimeja (%)	Muslimeja	Šiiamuslimeja (%)	Šiiamuslimeja	Sunnimuslimeja (%)	Sunnimuslimeja
Saudi-Arabia	24 600 000	100 %	24 600 000	10 %	2 460 000	90 %	22 140 000
Iran	69 500 000	99 %	68 805 000	90 %	61 924 500	10 %	6 880 500
Pakistan	162 400 000	97 %	157 528 000	20 %	31 505 600	80 %	126 022 400
Intia	1 103 060 000	14 %	154 500 000	20 %	30 900 000	80 %	123 600 000
Irak	28 800 000	97 %	27 936 000	65 %	18 158 400	35 %	9 777 600
Turkki	72 900 000	100 %	72 750 000	20 %	14 550 000	80 %	58 200 000
Bangladesh	144 200 000	88 %	127 328 600	5 %	6 366 430	95 %	120 962 170
Azerbaidžan	8 400 000	93 %	7 845 600	80 %	6 276 480	20 %	1 569 120
Jemen	20 700 000	100 %	20 680 000	25 %	5 170 000	75 %	15 510 000
Afganistan	29 900 000	99 %	29 601 000	15 %	4 440 150	85 %	25 160 850
Nigeria	131 500 000	50 %	65 750 000	5 %	3 287 500	95 %	62 462 500
Kiina	1 303 700 000	3 %	39 111 000	8 %	3 128 880	92 %	35 982 120
Syyria	18 400 000	90 %	16 560 000	15 %	2 484 000	85 %	14 076 000
Venäjä	143 000 000	19 %	27 650 000	8 %	2 212 000	92 %	25 438 000
Indonesia	221 900 000	88 %	195 272 000	1 %	1 952 720	99 %	193 319 280
Uzbekistan	26 400 000	88 %	23 232 000	6 %	1 393 920	94 %	21 838 080
Libanon	3 800 000	60 %	2 270 000	60 %	1 362 000	40 %	908 000
Algeria	32 800 000	99 %	32 472 000	4 %	1 298 880	96 %	31 173 120
Tansania	36 500 000	50 %	18 250 000	6 %	1 095 000	94 %	17 155 000
Kuwait	2 600 000	100 %	2 600 000	35 %	910 000	65 %	1 690 000
Yhdysvallat	296 500 000	2 %	6 000 000	15 %	900 000	85 %	5 100 000
Egypti	74 000 000	94 %	69 560 000	1 %	695 600	99 %	68 864 400
Arabiemiirikunnat	4 600 000	96 %	4 416 000	15 %	662 400	85 %	3 753 600
Marokko	30 700 000	99 %	30 393 000	2 %	607 860	98 %	29 785 140
Sudan	40 200 000	73 %	29 346 000	2 %	586 920	98 %	28 759 080
Kenia	33 800 000	24 %	8 000 000	7 %	560 000	93 %	7 440 000
Senegal	11 700 000	94 %	10 998 000	5 %	549 900	95 %	10 448 100
Albania	3 200 000	68 %	2 170 000	25 %	542 500	75 %	1 627 500
Bahrain	700 000	100 %	700 000	70 %	490 000	30 %	210 000
Norsunluurannikko	18 200 000	60 %	10 920 000	4 %	436 800	96 %	10 483 200
Niger	14 000 000	97 %	13 580 000	3 %	407 400	97 %	13 172 600
Etiopia	77 400 000	50 %	38 700 000	1 %	387 000	99 %	38 313 000
Ranska	60 700 000	10 %	5 980 000	6 %	358 800	94 %	5 621 200
Kazakstan	15 100 000	47 %	7 097 000	5 %	354 850	95 %	6 742 150
Tadžikistan	6 800 000	90 %	6 120 000	5 %	306 000	95 %	5 814 000
Saksa	82 500 000	4 %	3 060 000	10 %	306 000	90 %	2 754 000
Serbia/Montenegro & Kosovo	10 700 000	19 %	2 030 000	15 %	304 500	85 %	1 725 500
Uganda	26 900 000	16 %	4 304 000	7 %	301 280	93 %	4 002 720
Brasilia	184 200 000	1 %	921 000	30 %	276 300	70 %	644 700
Guinea	9 500 000	85 %	8 075 000	3 %	242 250	97 %	7 832 750
Burkina Faso	13 900 000	50 %	6 950 000	3 %	208 500	97 %	6 741 500
Ghana	22 000 000	45 %	9 900 000	2 %	198 000	98 %	9 702 000
Tunisia	10 000 000	98 %	9 800 000	2 %	196 000	98 %	9 604 000
Turkmenistan	5 200 000	89 %	4 628 000	4 %	185 120	96 %	4 442 880
Bosnia-Herzegovina	3 800 000	62 %	2 340 000	7 %	163 800	93 %	2 176 200
Oman	2 400 000	99 %	2 376 000	5 %	118 800	95 %	2 257 200
Kirgisia	5 200 000	75 %	3 900 000	3 %	117 000	97 %	3 783 000
Jordania	5 800 000	94 %	5 452 000	2 %	109 040	98 %	5 342 960
Etelä-Afrikka	46 900 000	2 %	938 000	10 %	93 800	90 %	844 200
Bulgaria	7 700 000	12 %	890 000	10 %	89 000	90 %	801 000
Somalia	8 600 000	100 %	8 600 000	1 %	86 000	99 %	8 514 000
Italia	58 700 000	2 %	1 370 000	5 %	68 500	95 %	1 301 500
Kanada	32 200 000	2 %	620 000	10 %	62 000	90 %	558 000
Libya	5 800 000	97 %	5 626 000	1 %	56 260	99 %	5 569 740
Benin	8 400 000	20 %	1 680 000	3 %	50 400	97 %	1 629 600
Argentiina	38 600 000	1 %	500 000	10 %	50 000	90 %	450 000
Qatar	800 000	95 %	760 000	5 %	38 000	95 %	722 000
Mauritania	3 100 000	100 %	3 100 000	1 %	31 000	99 %	3 069 000
Gambia	1 600 000	95 %	1 520 000	2 %	30 400	98 %	1 489 600
Australia	20 400 000	1 %	280 000	10 %	28 000	90 %	252 000
Eritrea	4 700 000	50 %	2 350 000	1 %	23 500	99 %	2 326 500
Malediivit	300 000	100 %	300 000	5 %	15 000	95 %	285 000
Länsi-Sahara	300 000	100 %	300 000	3 %	9 000	97 %	291 000
Mongolia	2 600 000	6 %	160 000	5 %	8 000	95 %	152 000
Dijbouti	800 000	94 %	752 000	1 %	7 520	99 %	744 480
Komorit	700 000	98 %	686 000	1 %	6 860	99 %	679 140
Makedonia	2 000 000	32 %	630 000	1 %	6 300	99 %	623 700
Suomi	5 360 000	0,75 %	40 000	-	-	-	-

Sunnalaisuus Suomessa

Suomen ensimmäiset sunnimuslimit ovat turkkilaiset tataarit, jotka saapuivat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa pääosin Nižni Novgorodin alueen kylistä ja etenkin Aktukista. Tataareilla on oma seurakuntansa.^[10]

Sunnimuslimeilla ei ole Suomessa omaa kattojärjestöä kuten šiioilla. Vuoden 1990 jälkeen alkanut muuttoliike on tuonut Suomeen sunneja muun muassa Somaliasta, Irakista ja Afganistanista. Yhdysvaltalaisen PEW-tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2016 yhteensä 150 000 muslimia, joista suurin osa sunneja.^[11]