Hankkija

maatalousalan yritys From Wikipedia, the free encyclopedia

Hankkija
Remove ads

Hankkija Oy on suomalainen maatalouskauppa, joka myy esimerkiksi maatalouden tarvikkeita, koneita, rautakaupan tuotteita, puutarhatuotteita sekä harraste-eläimiin liittyviä tuotteita. Sen omistaja on tanskalainen Danish Agro -konserni. Hankkija on Suomessa markkinajohtaja maatalouskaupassa.[3] Vuonna 1905 perustettu Hankkija[4] oli vuonna 2024 liikevaihdoltaan Suomen 90. suurin yritys.[5]

Pikafaktoja
Remove ads

Historia

Pellervon Välitysliike (1901–1905)

Hankkijan edeltäjänä pidetään Pellervon Välitysliikettä, joka aloitti toimintansa marraskuussa 1901.[6] Uudellamaalla ruotsinkieliset suurviljelijät olivat perustaneet maatalouden hankintoja varten Suomenmaan kulutusyhdistys Laborin jo vuonna 1897.[6] Se ei sopinut säännöiltään suomenkielisten maanviljelijöiden tarpeisiin, jotka toivoivat sääntöjen olevan kansanvaltaisemmat.[7] Pellervon Välitysliikkeen perustamista ajoi professori Hannes Gebhard, jota pidetään Suomen osuustoiminnan isänä. Liikkeen johtajana aloitti Pääskylahden maanviljelyskoulun johtaja Benjamin Alfthan.[6] Pellervon Välitysliikkeen perimä välityspalkkio vaihteli puolesta prosentista kahteen prosenttiin, mikä ei riittänyt toiminnan kulujen kattamiseen. Välityspalkkiot pidettiin tarkoituksella pieninä, jotta kilpailulta tukkuliikkeiden kanssa vältyttäisiin ja ostajille voitaisiin taata alhaiset hinnat. Tukea toimintaan saatiin Pellervo-Seuralta.[6] Pellervon Välitysliikkeen tärkeimpiä tuotteita olivat vehnänleseet, rehuvehnäjauhot, muut väkirehut, kainiitti, tuomaskuonat, luujauhot, chilensalpietari ja muut apulanta-aineet, siemenvilja ja muut viljat, heinänsiemenet, oljet, heinät, perunat, meijeritarpeet, jauhot, suolat, lamppuöljyt, koneet, työkalut, rauta, naulat ja hevosenkengät.[6]

Välitysliikkeen ensimmäinen vuosi oli tappiollinen, tuottoja oli 5 000 markkaa ja kuluja 15 000 markkaa. Kun vaikeudet jatkuivat, Pellervo-Seura lopetti Pellervon Välitysliikkeen tukemisen.[6] Vuonna 1901 Suomessa säädetty osuustoimintalaki mahdollisti osuuskuntien perustamisen ja Pellervo-Seurassa alettiin ajatella, että Pellervon Välitysliikkeen sijaan joku muu taho voisi harjoittaa siemenkauppaa.[7] Pellervon Välitysliike lopetettiin kannattamattomana vuonna 1905.[6]

Keskusosuusliike Hankkija r.l. (1905–1916)

Kun Pellervon Välitysliike kaatui, Gebhard ehdotti Hankkijan perustamista.[6] Keskusosuusliike Hankkijan perustamiskokous oli 17. tammikuuta ja sen toiminta alkoi 16. maaliskuuta 1905.[6] Hankkijan perustajiin kuului 18 osuusmeijeriä, 27 osuuskassaa ja kaksi muuta osuuskuntaa. Perustajien joukossa ei ollut osuuskauppoja, vaikka ne kuuluivatkin Pellervo-Seuraan, sillä Hankkija oli suunnattu maanviljelijäväestön elinkeinonharjoittamisen tarpeisiin.[6] Suomen maataloustarvikkeiden kauppaa harjoittivat pelkästään yksityiskauppiaat, joiden menettelytavoissa ja taidoissa oli havaittu olevan parantamisen varaa. Maatalouskaupan haasteita olivat esimerkiksi kauppa velaksi ja erityisesti siemenviljan laatu. Maanviljelijät saivat mallia yhteistoimintaan ulkomailta ja alkoivat tehdä yhteisostoja maamiesseurojen, osuuskassojen ja meijereiden kautta.[7] Keskusosuusliike Hankkijan johtajaksi tuli aiemmin Pellervon Välitysliikettä johtanut agronomi Benjamin Alfthan, jota avusti kassanhoitaja Emmi Jaeckel. Hankkijan konttori sijaitsi Nikolain­katu 13:ssa (myöhemmin Snellmaninkatu).[6][4] Yhtiöllä oli 4 700 markkaa osuuspääomaa ja 40 000 markkaa luottoa pankista.[4] Hankkijan ensimmäinen varasto avattiin Helsingin Malmille vuonna 1907.[4] Lisäksi perustettiin kuusi pienempää aluevarastoa eri puolille Suomea.[6] Hankkija harjoitti paitsi liiketoimintaa myös viljelijöiden neuvontaa esimerkiksi lannoitteiden käytössä.[7] [6]

Hankkijan ydin oli Pellervon Välitysliikkeen pohjalta syntynyt Maatalous-Hankkija. Sen rinnalle tarvittiin Teknillinen Hankkija, joka vastaisi Suomen maatalouden varustamisesta meijerein laitemyyntinä ja laiteasennuksina ulkomailta tuodulla tekniikalla.[7] Hankkija ja Pellervo-Seura pystyttivät Kuopion maatalousnäyttelyyn mallimeijerin vuonna 1906.[6] Tätä pidetään Teknillisen Hankkijan alkuna.

Vuonna 1908 Hankkija perusti sivu- ja aluekonttorit Kuopioon, Viipuriin ja Pietariin. Hankkijan jäsenmäärä sekä osuuspääoma kasvoivat hitaasti. Kun huomattiin, että Hankkijan oma pääoma oli sen toimintaan nähden liian pieni, perustettiin rahoitusyhtiö Osakeyhtiö Pääomanhankkija. Sen osakepääoma, 50 000 markkaa, lainattiin Keskusosuusliike Hankkijalle.[6]

Vuonna 1910 Hankkija ja Labor perustivat Siementarkastamon. Seuraavana vuonna Hankkija aloitti kylvösiementen sopimusviljelyn omalla koeasemalla.[4] Vuosina 1910–1911 perustettiin aluekonttorit Turkuun ja Tampereelle.[6] Kasvinjalostus aloitettiin vuonna 1913[4], vuosi ennen ensimmäistä maailmansotaa, kun Hankkija sai käyttöönsä Hattulassa senaattori Alfred Oswald Kairamon omistaman Ellilän kartanon.[6] Hankkijan suurimmat tuoteryhmät olivat lannoitteet ja väkirehut, joista saatiin noin 60 prosenttia liikevaihdosta. Vuosien 1910–1914 aikana Hankkijan myynti kaksinkertaistui. Vuosina 1914–1924 yhtiö myi myös vuotia.[6] Porin konttori perustettiin vuonna 1914, Jyväskylän, Oulun ja Seinäjoen konttorit seuraavana vuonna. Sähköosasto perustettiin vuonna 1916, jolloin avattiin myös aluekonttorit Joensuuhun ja Sortavalaan. Kasvinjalostus siirrettiin Ellilän kartanolta Rosendalin kartanolle, jota alettiin kutsua Tammiston koetilaksi.[6] Halkokauppa käynnistettiin vuonna 1916.[4]

Keskusosuusliike Hankkija r.l. (1917–1929)

Vuonna 1917 Hankkija toi Suomeen ensimmäisen traktorin. Se oli merkiltään Allwork.[4] Hankkija suunnitteli halkokauppaa myös Venäjälle ja osti siksi 1917 laivoja, joilla se voisi kuljettaa niitä Saimaata pitkin Pietariin. Toimintaa ei ehtinyt alkaa, sillä Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen myötä halkokauppa Venäjän keisarikunnan valtionlaitoksille estyi.[7] Enimmillään Hankkijan laivastossa oli parikymmentä laivaa ja lotjaa.[4] Haminan ja Helsingin aluekonttorit perustettiin.[6]

Seuraavana vuonna Pietarin konttori suljettiin ja uusi ostokonttori avattiin Berliiniin.[6] Sitä tarvittiin, sillä tuontitavaroiden saatavuus oli vaikeaa.[4] Puutarhakasvien jalostaminen ja taimituotanto aloitettiin Turengissa.[4]

Vuonna 1919 Hankkija osti Nikolajeffin veljeksiltä vuonna 1913 rakennetun talon, ja siirsi pääkonttorinsa siihen. Taloa kutsutaan yhä Hankkijan taloksi. Samana vuonna perustettiin myös aluekonttori Hämeenlinnaan ja ostokonttori New Yorkiin. Markkinoille tuotiin ensimmäinen suomalainen traktori, Kullervo-moottori(auran)vetäjä. Turun Rautakeskuksen ja Hankkijan kehittämän traktorin menekki jäi pieneksi ja siitä luovuttiin. Hankkija toi maahan ensi kertaa autoja.[6] Sillä oli Chevrolet-autojen yksinmyyntiedustus, mutta kun oman huoltoverkoston rakentaminen osoittautui kalliiksi, yksinoikeudesta luovuttiin.[7] Siementarkastus siirtyi valtiolle ja Siementarkastamon tehtävä siirtyi Valtion siementarkastuslaitokselle.[4]

Kasvinjalostus laajeni 1920-luvulla. Hankkijan siemenkeskus valmistui Tampereelle 1920 tukemaan omien kasvinjalosteiden kauppaa.[6] Keskuksessa kunnostettiin, pakattiin ja varastoitiin siemenet, joita sopimusviljelijät olivat tuottaneet.[4] Vuonna 1918 ostetusta konepajasta tehtiin vuonna 1920 Maanviljelyskonetehdas Oy, myöhemmin MKT-tehtaat Oy.[6] Malmilla valmistettiin aluksi maanmuokkauskoneita.[4] Berliinin konttori suljettiin, ja Savonlinnan ja Mikkelin aluekonttorit avattiin. Vuonna 1921 Maanviljelyskonetehdas alkoi valmistaa Sato-kylvökoneita ja vuonna 1924 Esa-puimakoneita. Aluekonttorit avattiin Lahteen, Porvooseen ja Rovaniemelle. New Yorkin konttori suljettiin.[6] Vuonna 1923 avattiin aluekonttorit Kotkaan ja Iisalmeen, seuraavana vuonna Loimaalle.[6]

Hankkijan rehuteollisuus alkoi vuonna 1926, kun vahvan väkirehun ja lannoitteiden kaupan vuoksi perustettiin rehusekoittamo Malmille.[4] Myös LVI-osasto perustettiin. Suomeen valmistui 1920-luvulla kymmeniä meijereitä, joista Hankkijan laitteita käytti 66, yli 90 prosenttia.[6] Koska meijerit tarvitsivat sähköä, Hankkija teki sähköurakointia maaseudun kylien sähköistämiseksi.[6] Hankkija rakensi yli 200 vesivoimalaitosta.[4] Kokkolan aluekonttori avattiin vuonna 1927. 1920-luvulla johtajana aloittanut Taavi Arola keskittyi aikaisempaa johtajaa enemmän liiketalouteen. Saadakseen linjauksilleen hallintoneuvoston luottamuksen, hän vei päätökset neuvoston hyväksyttäväksi. Vuosi 1928 oli Hankkijalle ennätysvuosi: 337 miljoonan markan liikevaihdolla saatiin 7 miljoonan markan tulos. Tulos ylitettiin vasta vuonna 1937.[6]

Keskusosuusliike Hankkija r.l. (1930–1945)

Keskusosuusliike Hankkijan logo

Hankkijan "hakaslogo" syntyi 1930-luvulla. Sitä on pidetty yhtenä Suomen tunnetuimmista tuotemerkeistä. Hakaset symboloivat ”valittua, tarkastettua, taattua”.[8] 1930- ja 1940-luvulla Hankkija myi myös koneita, muun muassa Deering- ja Oliver-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia.[6]

Vuonna 1940 Hankkijan nimeksi tuli Keskusosuuliike Hankkija.

Vuonna 1941 Hankkijan Malmin tehtaalla valmistui Leena-pellavanloukutuskone ja myös pellavan käsittelyssä tarvittava kaksoislihta. Koneita tarvittiin, sillä aiemmin lankoja ja kangastavaraa valmistaneet naiset joutuivat tekemään sodassa olevien miesten töitä.[6]

1940-luvulla Hankkija siirsi kasvinjalostuksen Tammiston koetilalta Anttilan koetilalle, joka oli ostettu 1942 Tuusulan Paijalasta.[7] Liedon keskustaimisto perustettiin vuonna 1945 Hankkijan keskustaimistoksi. Hankkija oli yksi Suomen johtavia taimien tuottajia ja myyjiä. Esa-puimakoneiden valmistus lopetettiin.[4]

Keskusosuuliike Hankkija (1946–1959)

Thumb
Hankkijan pääkonttori ja myymälä sijaitsivat Helsingissä 1918-1973 osoitteessa Salomonkatu 1

Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai petrolikäyttöisiä.[7] Hankkija toi maahan myös tšekkiläisiä raskaita Tatra- ja Praga-kuorma-autoja.[9]

Vuonna 1948 Hankkijan kanssa kilpailevia valtakunnallisia yrityksiä olivat SOK, Labor, Suomen Maanviljelijäin Kauppa (SMK), Maantuote ja Mylly Oy, Maanviljelyskauppa sekä Keskon ja OTK:n maatalousosastot.[10]

Hankkija myi ensimmäiset dieselmoottoriset traktorit (Massey-Harris 744) vuonna 1950.[9] Samana vuonna se myi myös Suomen ensimmäiset (itsekulkevat) Massey-Harris-leikkuupuimurit,[6] jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät puimakoneet. Hankkija alkoi maahantuoda ensin Länsi-Saksassa valmistettuja Allgaier-traktoreita, vuosikymmenen loppupuolella ne korvattiin samalla tehtaalla valmistetuilla Porsche-traktoreilla.[9] Hankkija aloitti 1950-luvulla myös Zetor-traktoreiden myynnin ja se myi muutaman vuoden ajan myös Valmetin traktoreita,[6] ennenkuin myynti siirtyi kokonaan tehtaan omalle piirimyyntiverkostolle.[9]

Vuonna 1951 Kolppiin rakennettiin rehutehdas. MKT-tehtaat keskittyivät meijeri- ja elintarviketeollisuuden koneisiin. Tehtaalla valmistettiin myös maitoautoja, joissa oli kylmäsäiliö maitoa varten.[4]

Hankkija toimi Pellervo-seuran piirissä yhteistyössä pellervolaisten osuuskauppojen kanssa. Hankkijaan liittyi alusta lähtien myös osuusmeijereitä,[6] vaikka osuusmeijereillä oli myös oma keskusliike Valio, joka oli perustettu samoihin aikoihin Hankkijan kanssa. Alun perin SOK:n tehtävänä oli ollut asutuskeskuksien kuluttajaväestön tarpeiden tyydyttäminen, kun taas Hankkija keskittyi maatalouskoneiden ja -tarvikkeiden, lannoitteiden, väkirehujen ja siementen kauppaan. Hankkijaan meijerit kuuluivat meijerikoneistoja hankkiakseen. Usean keskusliikkeen välinen työnjako aiheutti epäselvyyksiä,[11] jotka alkoivat kumuloitua 1950-luvulla. Maaliskuussa 1952 SOK kertoi Hankkijalle haluavansa muuttaa niiden työnjakosopimusta ja ottavansa itselleen niin kutsutut kodin sähkökoneet. Syksyllä SOK alkoi myydä sähkötarvikkeita hyvin halvalla, sopimuksen se sanoi irti seuraavana vuonna.[12]

Vuonna 1955 avattiin Korian rehutehdas.[4] SOK ja Hankkija tekivät uuden sopimuksen.[12]

Vuonna 1959 toimintansa aloittivat ensimmäinen koekanala Tuusulassa ja turkulainen rehutehdas.[4] SOK rikkoi neljä vuotta aiemmin tehtyä sopimusta aloittamalla rehuntuotannon.[12]

Hankkija (1960–1979)

1960-luvulla Hankkija toimi monella alalla, iskulauseenaan ”Hankkija on monessa mukana”. Merkittävän osan Hankkijan toimintaa muodosti Maatalous-Hankkijan lisäksi Hankkijan rehuteollisuus sekä Kone-Hankkijan traktoreiden, puimureiden sekä traktoreiden lisälaitteiden kauppa. Maataloudesta irrallaan oleva Teknillinen Hankkija teki sähköteknisiä asennuspalveluita rakennusurakoihin, myös vientirakennusurakoihin.[9] Hankkija oli 1950–1979-luvuilla Suomen suurin sähköurakoitsija. Se on sähköistänyt esimerkiksi Olympiastadionin, Finlandiatalon ja Loviisan ydinvoimalan.[4] Teknillinen Hankkija maahantoi muun muassa radionauhureita. Traktoreista Hankkijan tunnetuimpia edustamia tavaramerkkejä olivat Massey-Ferguson ja myöhemmin Volvo BM Valmet.[9] Hankkija harjoitti edelleen myös kasvinjalostusta.[6] Metsien lannoitteita alettiin myydä 1960-luvulla. Koska se oli työlästä, Hankkija alkoi myydä lannoittamiseen sopivia lentokoneita.[4]

Vuonna 1960 SOK irtisanoi viisi vuotta aiemmin Hankkijan kanssa tekemänsä työnjakosopimuksen. Hankkija ehdotti, että se voisi luopua esimerkiksi mopojen ja kanaverkkojen myynnistä, mutta rehukaupasta se ei halunnut luopua. Uutta sopimusta ei saatu aikaan ja sisäpiireissä arveltiin, että SOK tavoitteli Hankkijan liittämistä itseensä. Uusi yhteistyö- ja työnjakosopimus syntyi vuonna 1962, mutta kiistat jatkuivat.[12]

Hankkija alkoi maahantuoda saksalaisia Krupp-kuorma-autoja 1960-luvulla.[9] Vuonna 1961 Hankkija sai brittiläisten Massey-Ferguson -traktorien edustuksen[6] Korpivaara Oy:ltä ja luopui samoihin aikoihin saksalaisten Porsche-traktorien maahantuonnista.[9] Kun italialainen autovalmistaja Fiat halusi 1960-luvun alussa vaihtaa maahantuojaansa Suomessa, merkin edustus siirtyi neuvottelujen jälkeen Hankkijalle vuonna 1962. Hankkijan tytäryhtiöksi Fiat-henkilö-, paketti-, linja- ja kuorma-autojen maahantuontia varten perustettiin Autonovo Oy.[9] Samana vuonna toteutetun henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkamisen ansiosta Fiat nousi nopeasti yhdeksi Suomen eniten myydyistä henkilöautomerkeistä. Rekisteröityjen Fiat-henkilöautojen määrä kasvoi Suomessa 1960-luvun aikana yli kymmenkertaiseksi, noin 4 200 autosta lähes 48 000 autoon. Myydyimmät mallit olivat pikkuautot Fiat 600 ja 850.[13]

Vuonna 1964 ostettiin Nikkilän koetila Kangasalta. Seuraavana vuonna perustettiin viljalaitokset Hämeenlinnaan, Orimattilaan ja Porvooseen.[6]

Vuonna 1967 Hankkija osti Oy Union-Öljy Ab:n osake-enemmistön. Hankkija oli toiminut aiemminkin öljytuotekaupassa, mutta nyt sen asema vahvistui. Seuraavana vuonna Hankkija aloitti yhteistyön Laborin kanssa. Hankkija alkoi markkinoida ja huoltaa maansiirto-, rakennus- ja metsäkoneita.[6]

Hankkijan ja SOK:n välirikko kärjistyi jälleen vuonna 1968, jolloin jotkut osuuskaupat lopettivat Hankkijan tuotteiden jakelun.[6] 1960-luvun lopulla erimielisyydet kärjistyivät niin, että Hankkija joutui luomaan oman kenttämyyntiverkoston, joka kilpaili osuuskauppojen kanssa. Tämän vuoksi kuntien ja kylien osuuskaupat leimautuivat pääyhteistyösuuntansa mukaan joko hankkijalaisiin tai SOK:laisiin.[11] Myös maanviljelijät perustivat omia maatalousosuuskuntia, joilla saatiin varmistettua yhteys Hankkijaan. Tammikuussa 1970 perustetiin ensimmäinen, Turun maatalousosuuskunta, seuraavan vuoden loppuun mennessä osuuskuntia oli jo 74.[6] Tätä vaihetta on kutsuttu Hankkijan talvisodaksi.[9]

Thumb
Hankkijan lippalakki

Oranssi Hankkijan lippalakki tunnetaan 1970- ja 1980-lukujen maaseutujen isäntien vakiovarusteena.[8] Tammiston tilalta siirryttiin vuonna 1972 Anttilan koetilalle Tuusulaan.[6]

Vuonna 1976 Hankkijan kylmälaitteiden rakentamisessa kertynyttä osaamista käytettiin Helsingin Oulun tekojääradan rakentamiseen. Seuraavana vuonna avattiin rehutehdas Seinäjoelle.[4]

Vuoden 1979 lopussa Fiat-henkilöautoja oli kymmenesosa koko Suomen rekisteröidyistä henkilöautoista, noin 117 000 kappaletta. Vuosikymmenen eniten myyty malli oli Fiat 127.[14]

Keskusosuuskunta Hankkija (1980–1990)

Vuonna 1981 Hankkija otti edustukseensa Valmet-traktorit ja Valtra-koneet. Samalla se siirsi Massey-Fergusonit tytäryhtiölleen Konekauppa Pellervoon. Huolto- ja varaosapalvelut keskitettiin Hakas-huoltoverkostolle. Seuraavana vuonna vietettiin Hankkijan 75-juhlavuotta. Sen kunniaksi markkinoille tuotiin Heli-tuotantorakennusmallisto. Vuonna 1983 Union-Öljyn omistus siirtyi Hankkijalta Nesteelle. Hankkijalla oli yli 75 000 jäsentä ja siihen kuului 163 maatalousosuuskuntaa.[6] Ensimmäiset Rosenlewin valmistamat kotimaiset Massey-Ferguson -leikkuupuimurit Hankkija myi 1983. Raimo Rekon vetämästä Hankkijan raskaskoneryhmästä muodostui 1980-luvulla Suomen Rakennuskone Oy.[9]

Vuonna 1984 Kouvolaan avattiin Tuottajain Rypsi Oy:n öljynpuristamo, jossa valmistettiin rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön.[6]

Vuonna 1985 Hankkija osti Rakennusliike Puolimatkan Armas Puolimatkan perheeltä.[15] Kauppa mahdollisti Hankkijan itsenäisyyden useiksi vuosiksi.[16]

Suomessa oli vuonna 1987 katovuosi ja seuraavankin vuoden sato oli uhattuna, sillä siemenviljaa ei saatu riittävästi. Siksi Hankkija lennätti Uuteen-Seelantiin 60 000 kiloa Virma-kauran kantasiemeniä. Puolen vuoden kuluttua Suomeen laivattiin 1,2 miljoonaa siemenkiloa ja kylvöt pelastuivat.[4]

Vuonna 1988 Hankkija ja SOK perustivat Hankkija-Maatalous Oy yhtiön.[17] Autonovo Oy aloitti Lancia-henkilöautojen maahantuonnin ja samalla Fiat-henkilöautojen maahantuonti siirtyi Oy Veho Ab:lle.[18]

Novera (1990–1992)

Rakentamiseen keskittyneestä Hankkija-Yhtymästä tuli[4] keväällä 1990 Novera-Yhtymä ja Rakennusliike Puolimatkasta sen tytäryhtiö.[19]

Suomen 1990-luvun alun lama alkoi, kun idänkauppa romahti ja länsimarkkinat taantuivat. Tämän seurauksena korot nousivat ja suomalainen rakentaminen väheni.[4] Novera oli ensimmäinen suomalainen suuryritys, joka ajautui 1990-luvun lamassa konkurssiin[16] vuonna 1992.[4]

Hankkija-Maatalous Oy (1988–2012)

Hankkijan ja SOK:n perustama Hankkija-Maatalous Oy aloitti toimintansa heinäkuussa 1988.[17] Yhtiöön sijoittuivat Maatalous-Hankkijan maataloustoiminnot ja Kone-Hankkijan maatalouskonetoiminnot. Yhteistyön myötä päättyi SOK:n ja Hankkijan kaksikymmenvuotinen kiista vähittäiskaupasta, joka oli pakottanut Hankkijan luomaan tuottajaosuuskunnilleen oman vähittäiskauppaverkoston SOK:hon kuuluvien vähittäiskauppojen rinnalle koko Suomeen. Jälkiviisaasti voidaan ajatella, että maatalousliiketoiminnan yhtiöittäminen SOK:n kanssa omistettuun yhteisyritykseen säästi Hankkijan ydinliiketoiminnan, maataloustarvikekaupan, kun emoyhtiö Novera ajautui konkurssiin vuonna 1992.[9]

Hankkija-Maatalous osti Tuko Maatalous Oy:n vuonna 1992.[17]

Alkuvuonna 1993 SOK osti Noveran konkurssipesästä loput 50 prosenttia Hankkija-Maatalous Oy:stä, jolloin se siirtyi kokonaan SOK:n omistukseen.[20]

Maatalouskaupan Agrimarket-brändi otettiin käyttöön vuonna 1992 ja puutarhakaupan brändi Multasormi vuonna 1994.[21] Vuonna 1994 perustettuun Boreal Kasvinjalostukseen yhdistettiin Hankkijan kasvinjalostustoiminta, Maatalouden tutkimuskeskuksen MTT:n kasvinjalostuslaitos ja Jokioisten siemenkeskus.[22]

Vuonna 2003 Hankkija-Maatalouden osuus Agrimarketin liikevaihdosta oli yli 80 prosenttia. Loput saatiin Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupasta, Salon Seudun Osuuskaupasta, Kymenlaakson Agrimarket Oy:stä ja Osuuskauppa OSLA:sta. Suomessa oli 130 Agrimarketia ja kahdeksan Agrimarket-konekeskusta.[17] Hankkija-Maatalous osti Osuuskauppa Osla Handelslagetin maataloustoimintaan keskittyneet liiketoiminnat.[23]

Maaliskuussa 2006 Hankkijan pääkonttori muutti Helsingistä Hyvinkäälle.[24] Huhtikuussa lannoitteita myyvä Kemira GrowHow osti SOK:lta 19 prosenttia Hankkija-Maataloudesta.[25]

Tammikuussa 2007 Lännen Tehtaat ja Hankkija-Maatalous Oy sopivat Lännen Tehtaiden omistamien Suomen Rehu Oy:n ja Avena Nordic Grain Oy:n osake-enemmistöjen (51 %) siirtymisestä Hankkija-Maatalouden omistukseen.[26] Kilpailuviraston selvityksen jälkeen Avena Nordic Grainin osakkeiden kauppa peruuntui.[27] Suomen Rehu Oy:n osakkeiden kauppa toteutui kesällä 2007. Syyskuussa 2008 Hankkija-Maatalous osti loputkin Suomen Rehun osakkeet.[28]

Syyskuussa 2012 SOK myi 60 prosenttia Hankkija-Maatalous Oy:stä tanskalaiselle DLA Groupille.[29] DLA:n pääomistajia olivat Danish Agro ja Vestjyllands Andel. Hankkija-Maatalous työllisti noin 900 työntekijää 81 myymälässä ja kahdeksassa konekeskuksessa. Sen liikevaihto oli noin miljardi euroa.[30] Kilpailuvirasto hyväksyi kaupan joulukuussa.[31]

Hankkija Oy (2013–)

Thumb
Hankkijan myymälä Seinäjoella vuonna 2021

Vuonna 2013 yhtiön nimi muutettiin Hankkija Oy:ksi.[21] Seuraavana vuonna se osti Kymenlaakson Agrimarket Oy:n maatalousliiketoiminnan Kymen Seudun Osuuskaupalta.[32]

Vuonna 2016 Agrimarket- ja Multasormi-ketjut muutettiin Hankkijaksi.[21] Seuraavana vuonna Hankkija osti Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupalta Eepee Agri Oy:n.[33]

Vuonna 2018 Hankkija luopui Horschin, Samsonin ja Rauchin edustuksista.[34] Suomen Rehun tuotemerkki muuttui Hankkijaksi.[35]

Elokuussa 2019 Konekesko myi maatalouskoneliiketoimintansa Danish Agro Machineryn suomalaiselle tytäryhtiölle, Finnish Agro Machinerylle.[36] Marraskuussa John Deeren edustus siirtyi Hankkijalta Wihurille.[37]

Helmikuusta 2020 alkaen Hankkija alkoi myydä Claasin traktoreita, puimureita, ajosilppureita, työkoneita, kurottajia ja pyöräkuormaajia, kun Claas-koneita aiemmin Suomessa myynyt Finnish Agro Machinery liitettiin Hankkijaan.[37][36] Salosta ostettiin Suur-Seudun Osuuskaupan maataloustoiminta.[38] Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen vuoksi maatalouden polttoöljyt jätettiin kaupan ulkopuolelle.[39] Hankkijan osuus Danish Agro -konsernin liikevaihdosta oli noin kuudesosa.[38]

Helmikuussa 2023 englantilainen AB Vista osti Hankkijan Progres-rehuinnovaation. Hankkija jatkoi Progresin käyttöä omissa rehuissaan ja vie sitä myös Danish Agron kautta Pohjois-Euroopaan.[40] Hankkijan Turun tehtaalla otettiin käyttöön ensimmäinen biokaasulla toimiva kuljetusrekka.[41]

Tammikuussa 2024 yhtiö alkoi myydä Demeca Oy:n Haapavedellä valmistamia biokaasulaitoksia, lietepumppuja ja kuivikejärjestelmiä suomalaisille maatiloille ja maaseutuyrityksille.[42] Huhtikuussa Hankkija kertoi Neovan kanssa kehitetystä turvepohjaisesta ProHumi -eläinrehusta. Neovan valmistamassa virikerehupelletissä on muun muassa humushappoja, jotka tukevat suoliston toimintaa.[43] Elokuussa Hankkija kertoi alkavansa myydä alankomaalaisen AgXeed B.V:n valmistamaa -robottitraktoria,[44] joka palkittiin Helsingin MaatalousKonemessuilla uutuustuotekilpailussa kultamitalilla.[45] Joulukuussa kerrottiin Kiilto Cleanin kanssa kotieläintiloille kehitetystä havupuiden pihkan resiinihapoista ja mäntyöljystä valmistetusta Resipro-pesuaineesta.[46]

Hankkijan pää- ja toimitusjohtajat

Hankkijan pää- ja toimitusjohtajia:[6]

Pellervon Välitysliike (1901–1905)

  • Benjamin Alfhan

Keskusosuusliike Hankkija (1905–1988)

Keskusosuuskunta Hankkija (1988–1990)

Hankkija-Maatalous (1988–2012)

Novera (1990–1992)

  • Pertti Tuomala, (1990–1992)[19]
  • Reijo Kaukonen (1992)[50]

Hankkija (2013 alkaen)

  • Ensio Hytönen (2013–2016)[8]
  • Jyrki Lepistö (2016–)[51]
Remove ads

Organisaatio

Hankkijan emoyhtiö on tanskalainen Danish Agro.[38] Vuonna 2025 Hankkijalla oli Suomessa 1 100 työntekijää, 50 myymälää, kahdeksan konekeskusta, kolme rehutehdasta ja siemenkeskus. Sillä oli myös oma verkkokauppa ja tutkimus- ja tuotekehitysorganisaatio.[4] Hankkijan pääkonttori sijaitsee Hyvinkäällä.[52]

Hankkija omistaa kaksi kolmannesta logistiikkaan keskittyneestä Movere Oy:stä[2] ja 14 prosenttia Boreal Kasvinjalostus Oy:stä.[53]

Remove ads

Liiketoiminta

Hankkijan liiketoiminta-alueisiin kuuluu rehuliiketoiminta, viljakauppa, konekauppa sekä maatalous- ja myymäläkauppa.

  • Hankkija myy maatalousasiakkaille maatalouden tuotantotarvikkeita ja koneita ja kuluttaja-asiakkaille esimerkiksi puutarha-, hevos- ja lemmikkieläintuotteita sekä vapaa-ajan tuotteita.[8] Hankkijalla on Loimaan Alastarolla siemenpakkaamo, jota laajennettiin vuonna 2024.[54] Vuonna 2023 Hankkijalla oli 300 sopimussiemenviljelijää, joita edusti viljelijätoimikunta. Toimikunta neuvottelee vuosittain sopimusehdoista Hankkijan kanssa.[55] Tuotteita myydään myös verkkokaupassa.[56]
  • Hankkijan rehuliiketoiminta valmistaa rehuja muun muassa naudoille, sioille ja siipikarjalle.[57] Hankkija on teollisten eläinrehujen valmistajana Suomen suurin.[58] Sen rehutehtaat sijaitsevat Kotkassa, Seinäjoella ja Turussa.[59] Hankkijan vientibrändeihin kuuluu muun muassa pihkaa sisältävä Progres ja Progut.[57] Hevosrehusarja on nimeltään Racing.[60] Hankkijan Jahti&Vahti kuuluu kilomäärällisesti Suomen myydyimpiin koirille tarkoitettuihin kuivaruokiin.[61]
  • Hankkijan konekauppa myy esimerkiksi Agronicin, Amazonen, Claasin, Flieglin, Junkkarin ja Väderstadin koneita.[62] [37] Hankkijalla on seitsemän omaa huoltokorjaamoa ja yli 50 sopimushuoltopistettä.[63]
  • Hankkijan viljakaupassa Hankkija ostaa viljaa viljelijöiltä ja myy sitä edelleen esimerkiksi myllyille ja leipomoille.[38] Hankkijan rehu- ja viljalaboratorio sijaitsee Turussa.[64]

Tunnustuksia

  • Hankkijan ja Forchemin kehittämä Progres sai Kemianteollisuuden Innovaatiopalkinnon vuonna 2018.[40] [65]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads