Hei kliffaa hei

Hei kliffaa hei (videojulkaisuna Kliffaa hei) on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut Spede Pasasen, Ere Kokkosen, Vesa-Matti Loirin ja Simo Salmisen elokuva. Elokuva perustuu Spede Show'ssa esitettyihin Mänttien TV-asema -sketsien hahmoihin.

Hei kliffaa hei
Ohjaaja	Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja	Ere Kokkonen
Perustuu	Spede Show'n Auvoon & Kultsiin
Tuottaja	Spede Pasanen
Säveltäjä	Aarno Raninen
Kuvaaja	Mara Kakko Jorma Tervonen
Leikkaaja	Alf Ekström
Lavastaja	Vesa Tapola
Pääosat	Vesa-Matti Loiri Simo Salminen Hannele Lauri
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta	1985-02-088. helmikuuta 1985[1]
Kesto	91 min
Alkuperäiskieli	suomi
Katsojat	193 130[2]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Spede hyödynsi tässä B-tuotannon elokuvassaan toistamiseen kustannusten vähentämiseksi videotekniikkaa ja kuvautti elokuvan kuvanauhalle, joka kopioitiin elokuvafilmille teatterilevitystä varten.^[1]

Juoni

Kultsi (Simo Salminen) saa perinnön, josta joutuu kilpailemaan yksinkertaisen serkkupojan Wilhelm Stefanskjöldin (Kari Franck) kanssa siitä, kumpi saa osuudelleen isomman tuoton määräajassa. Kultsin neuvonantajaksi tulee Auvo (Loiri), joka asustaa hyvin varustellussa sellissä kertomansa mukaan siksi, että on hyvissä väleissä vankeinhoitolaitoksen ylijohtajan K. J. Långin kanssa. Auvo muun muassa ostaa Kultsille tämän jo omistaman talon ja esittää taitojaan breakdancessä, limbo-tanssissa ja nyrkkeilyssä. Lopussa Auvo ja Kultsi rikastuvat "kansallisilla terveyspipoilla", joiden tupsua heiluttamalla saa hartiajännityksen paranemaan ja tukankin kasvamaan. Näin kertyneestä viidestä miljoonasta markasta valtaosa saadaan tuhlatuksi taide-elokuvatuotantoon, jota kriitikot ylistävät, mutta kukaan ei mene katsomaan. Tarinan kaksi gangsteria paljastuvat elokuva- ja televisiokriitikoiksi.^[3]

Näyttelijät

Vesa-Matti Loiri	…	Auvo, mies mustien lasien takana
Simo Salminen	…	Kullervo Kankinen, "Kultsi", se pieni ja pyylevä
Kari Franck	…	Wilhelm Stefanskjöld, yksinkertainen serkkupoika
Hannele Lauri	…	Marja Stefanskjöld, hänen sievä vaimonsa
Yrjö Parjanne	…	varatuomari Stefanskjöld, yksinkertaisen serkun isä
Mauno Blomqvist	…	Sakari, Marjan veli, viisas ryöstäjä
Aake Kalliala	…	Riku Strömsten, vielä viisaampi toverinsa
Risto Aaltonen	…	jymäytettävä taksikuski
Maarit Leso	…	kaunis kampaajatar
Kalevi Kahra	…	pyttipannun syöjä
Juhani Kumpulainen	…	kahden pihvin mies
Hannu Huuska	…	liikelounastaja
Jyrki Kovaleff	…	naurava lakimies
Mai-Brit Heljo	…	"kunnon" vuokraemäntä
Tarja-Tuulikki Tarsala	…	toiveikas pukumyyjä
Hannu Lauri	…	epätoivoinen pankinjohtaja
Riitta Väisänen	…	kaunotar parvekkeella
Spede Pasanen	…	Spede Paasonen, pipoa pyörittävä mies
Maija-Liisa Peuhu	…	"rintava nainen"
Esko Nikkari	…	kärsivällinen poliisi
Aija Rikala	…	nainen televisiostudiossa
Johanna Raunio	…	Johanna, Miss Suomi, kiva kiltsi
Pekka Autiovuori	…	päätoimittaja, lehtineekeri
Eero Pikkarainen	…	Rissanen, lasileukainen nyrkkeilijä
Simo Kärkkäinen	…	Kemppainen, mies alle 80 kg
Raimo Häyrinen	…	oikeudenjakaja nyrkkeilyottelussa
Seppo Laine	…	isäntä pinon kupeella
Jukka Virtanen	…	Levyraadin juontaja
Pirkko Liinamaa	…	Levyraadin jäsen
Päiviö Pyysalo	…	pipon pyörittäjä palaverissa
Markku Veijalainen	…	pipon pyörittäjä palaverissa
Markus Similä	…	Markus Similä, pipon pyörittäjä palaverissa
Jouni Flinkkilä	…	televisiohaastattelija
Kati Nappa	…	television ruokaohjelman vetäjä
Kaarlo Jaatinen	…	tunnistamaton rooli
Kari Kesti	…	tunnistamaton rooli
Nina Rekola	…	missi
Asta Seppälä	…	"giftiksiin" mennyt nainen
Raimo Vartia	…	2. pankkiryöstäjä
Pekka Lampela	…	Viljo, sokea mies

TV-esitykset

Päivämäärä	Kanava	Katsojamäärä
17.9.1989	MTV2	743 000
6.1.1994	MTV3	342 000
13.10.2002	MTV3
28.7.2019	Sub	69 000[4]
26.9.2019	MTV3
13.8.2020	Sub

^[1]

Vastaanotto

Video-oppaassa vuodelta 1994 Harri Närhi antaa elokuvalle tähtien sijasta pommikuvakkeen ja kutsuu sitä Loirin huonoimpaan komediahahmoon perustuvaksi tekeleeksi, joka ei naurata kertaakaan.^[5] Myös aikalaisarvioijat olivat tylyjä. Tapani Maskula totesi, ettei televisiotekniikalla toteutetun sävyttömän ja pehmeäpiirteisen elokuvan paikka ole teatterissa. Tuottaja Spede Pasasta moitittiin televisiomenestyksellä rahastamisesta, mutta Helsingin Sanomien Helena Ylänen sentään tunnusti nauraneensa parissakin kohtaa.^[1]