Henrietta Englantilainen
Englannin prinsessa, Orléansin herttuatar (1644–1670) From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Henrietta Anne Stuart (16. kesäkuuta 1644 Exeter, Englannin kuningaskunta – 30. kesäkuuta 1670, Saint-Cloud´n palatsi, Ranskan kuningaskunta) oli englantilainen prinsessa, josta tuli Orléansin herttuatar ja merkittävä henkilö lankonsa Ludvig XIV:n hovissa.[1]
Remove ads
Suku
Henrietta Anne oli Englannin Kaarle I:n ja ranskalaissyntyisen Henrietta Marian nuorin tytär. Hänen isänsä teloitettiin vuonna 1649, ja Henrietta kasvoi äitinsä seurassa maanpaossa Pariisissa. Hänen vanhin veljensä Kaarle II sai Englannin kruunun vuonna 1660.[1] Hänen vanhempi veljensä oli Jaakko II ja vanhempi sisarensa Maria II avioitui Vilhelm III Oranialaisen kanssa.
Lapsuus ja nuoruus
Henrietta pakeni Englannista lapsena äitinsä ja kotiopettajansa kanssa ja muutti serkkunsa Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n hoviin, jossa hänet tunnettiin nimellä Minette. Avioiduttuaan serkkunsa Filip I:n Orléansin herttuan kanssa hänestä tuli asemaltaan fille de France (Ranskan kuninkaan tytär).[2][3]
Remove ads
Avioliitto ja lapset
Maaliskuussa 1661 Henrietta Anne avioitui Orléansin herttua Filip I:n, kuningas Ludvig XIV:n nuoremman veljen kanssa.[1] Ensimmäisen vuoden ajan Filip oli vaimolleen omistautunut aviomies, mutta heidän suhteeseensa loivat jännitteitä liehittelijät kuten Guy Armand de Gramont, Guichen kreivi (1637–1673), jonka kanssa Henrietta Annella oli lyhyt suhde.[2]
Henrietta Annelle ja Filipille syntyi kolme lasta; Henrietta Annella oli myös kolme keskenmenoa vuosina 1663, 1667 ja 1668 sekä kuolleena syntynyt tytär vuonna 1665.
- Marie Louise d’Orléans (27. maaliskuuta 1662 – 12. helmikuuta 1689), Espanjan ja Intian kuningatar[3] avioiduttuaan Kaarle II:n kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä.[1]
- Philippe Charles d’Orléans, Valois’n herttua (16. heinäkuuta 1664 – 18. joulukuuta 1666), kuoli 2-vuotiaana kouristuksiin kastetilaisuutensa jälkeen
- Orléansin herttuatar Anne Marie (27. elokuuta 1669 – 26. elokuuta 1728), avioitui 10. huhtikuuta 1684 Savoijin herttua, Sardinian kuningas Viktor Amadeus II:n kanssa ja hänestä tuli Sardinian kuningatar.[3] Hän peri äitinsä kautta oikeuden Englannin kruunun perimysjärjestykseen, jonka hän siirsi Savoijin hallitsijasuvulle. Heidän jälkeläisissään on lukuisia Italian ja Espanjan ruhtinassukujen jäseniä, jotka myöhemmin tavoittelivat Englannin kruunua.[1] Heidän lapsiaan olivat Ludvig XV:n äiti Burgundin herttuatar Marie Adelaïde (1685–1712), Espanjan kuningatar Maria Luisa ja Sardinian kuningas Kaarle Emanuel III.
Herttuatar
Henriettaa on ylistetty kulttuuria suosivana prinsessana, ja hänen kirjeenvaihtonsa Molièren, Racinen, La Fontainen, memoristi Roger de Rabutinin, Bussyn kreivin (1618–1693) [madame de Sévignén veljen] ja muiden kanssa on merkittävä. Läheinen ystävä, kirjailija madame de La Fayette kirjoitti hänen muistelmansa Histoire de Madame Henriette d’Angleterre, joka ilmestyi vasta vuonna 1720.[4]
Hän oli myös puutarhanhoidon ystävä ja loi vesipuutarhan Palais Royaliin. Henrietta keräsi myös suuren ja arvostetun taidekokoelman, joka sisälsi Van Dyckin ja Corregion maalauksia.
Erittäin älykkäänä naisena Henrietta Anne oli avainasemassa neuvottelemassa kesäkuussa 1670 Ranskan kuninkaan edustajana salaisen Doverin sopimuksen veljensä Kaarle II:n kanssa. Sopimus liittyi Ranskan ja Englannin yhteistyöhön Hollannin tasavaltaa vastaan Kolmannen Englannin-Hollannin sodan edellä.[1][3]
Remove ads
Kuolema
Henrietta Anne kuoli 26-vuotiaana 30. kesäkuuta 1670 Saint-Cloud'n linnassa todennäköisesti vatsakalvon tulehdukseen (peritoniitti) alle viikon päästä palattuaan Ranskaan.[3] Jacques Bénigne Bossuet kirjoitti kuuluisan puheen hänen hautajaisiinsa.[5]
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads