Henrietta Maria
Kaarle I:n puoliso, Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Henrietta Maria (ransk. Henriette Marie); (25. marraskuuta 1609 Pariisi, Ranska – 10. syyskuuta 1669 Château de Colombes, Ranska) oli ranskalainen prinsessa, josta tuli Kaarle I:n puolisona Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningatar. Kuninkaat Kaarle II ja Jaakko II olivat hänen poikiaan.[1]
Remove ads
Suku
Prinsessa Henrietta Maria oli Ranskan kuningas Henrik IV:n ja kuningatar Maria de' Medicin nuorin tytär.[2] Hänellä oli viisi sisarusta kuten Ludvig XIII, Espanjan kuningatar Élisabet Ranskalainen ja Gaston Orléansin herttua. Hänen isänsä murhattiin Henrietta Marian ollessa alle vuoden ikäinen.
Avioliitto ja kuningatar
Henrietta Maria naitettiin yhdeksän vuotta vanhemmalle Kaarlelle 15-vuotiaana. Kaarle oli tavannut hänet vuonna 1623 Pariisissa, matkallaan Espanjan hoviin avioliittoneuvotteluihin prinsessa Maria Annasta.
Prinsessa Henrietta vihittiin välittäjän avulla, per procutionem, Nôtre-Damen katedraalissa Pariisissa 1. toukokuuta 1625, ja Chevreusen herttua Claude toimiessa Kaarlen sijaisena. Pari vietti ensimmäisen yhteisen yönsä Pyhän Augustinuksen luostarissa lähellä Canterburyä 13. kesäkuuta 1625. Roomalaiskatolilaisena Henrietta Maria ei voinut osallistua Englannin kirkon seremoniaan 2. helmikuuta 1626, kun Kaarle kruunattiin Westminster Abbeyssa.
Alkuaika Englannin hovissa oli hankalaa, mutta vähitellen Kaarle rakastui eloisaan vaimoonsa. Hänen avoimesti hovissa harjoittamansa katolinen uskonsa suututti kuitenkin monia englantilaisia.[1] Pahennusta aiheuttivat myös Henrietta Marian järjestämät naamiaiset ja näytelmät, joissa kuningatar ja hänen hovineitonsa näyttelivät puherooleja.[3] Hän esitti amatsonin roolin William Davenantin vuonna 1640 kirjoitetussa näytelmässä "Salmacida Spolia".
Henrietta Maria rakasti puutarhoja, hän tilasi barokkipuutarha suunnitelman puutarha-arkkitehti André Mollet'lta omistamaansa Wimbledon Houseen ja keräsi itselleen eläimistä, etenkin apinoista koostuvan oman eläintarhan.
Sisällissodan lähestyessä Henrietta Maria aktivoitui poliittisesti ja koetti hankkia puolisolleen tukea Manner-Euroopasta. Kaarlen teloituksen jälkeen vuonna 1649 hän asui loppuikänsä Ranskassa.[1]
Remove ads
Taiteiden suosija
Kuvanveistäjä Hubert le Sueur saapui Lontooseen osana Henrietta Marian seuruetta hänen avioituessaan vuonna 1625, ja juuri kuningatar Henrietta Marian ansiosta taidemaalari Orazio Gentileschi ja tämän tytär Artemisia Gentileschi saapuivat Englantiin.[2]
Orazio Gentileschi sai tehtäväkseen koristelutyöt Queen's Housen parissa Greenwichissä, Henrietta Marian valmiiksi saattamassa uusklassisessa rakennuksessa, jonka arkkitehti Inigo Jonesin suunnitelmien mukaan tehdyt rakennustyöt oli aloitettu kuningatar Anna Tanskalaisen aikana vuonna 1616. Erityisesti upeat kattopaneelit (Rauhan ja taiteen allegoria, joka nykyään sijaitsee Marlborough Housessa) olivat taiteilijan suurin saavutus Lontoossa.[2]
Kuvanveistäjä Le Sueurilta Henrietta Maria ja Kaarle I tilasivat Diana-suihkulähteen, joka sijaitsee tällä hetkellä Bushy Parkissa, ja Kaarle tilasi teoksen nimeltä Poika oka jalassaan, Spinario Henrietta Marian puutarhaan Somerset Houseen.[2]
Joitakin ylellisiä huonekaluja kuninkaallisesta kokoelmasta toimitettiin Henrietta Marian Englannin-asuntoon hänen myöhempinä vuosinaan, vaikka hän ei koskaan asettunutkaan Englantiin pitkäksi aikaa ja muutti lopullisesti Ranskaan vuonna 1665.[2]
Toinen kokoelman teosryhmä koostuu niistä, jotka olivat leskikuningatar Henrietta Marian mukana hänen viimeisinä vuosinaan Pariisissa ja sen jälkeen Château de Colombesissa. Näihin kuuluvat hänen perheensä teokset: isä Henrik IV:n ja vävyn, prinssi Vilhelm III Oranialaisen muotokuva. On myös todennäköistä, että Hans Holbeinin maalaus Noli me Tangere on versio, joka on kirjattu omaisuusluetteloon hänen kuoltuaan vuonna 1669, vaikka se on ensimmäisen kerran varmasti kirjattu kuninkaalliseen kokoelmaan vasta hänen poikansa Kaarle II:n hallituskaudella vuonna 1680.[2]
Lapset
Henrietta Marialla ja Kaarlella oli yhdeksän lasta, joista kahdesta tuli kuningas. Moni lapsista kuoli hyvin pienenä, kuusi lasta eli aikuisiksi asti.
- Charles James, Cornwallin herttua, (13. maaliskuuta 1629 – 13. maaliskuuta 1629), kuoli heti syntymänsä jälkeen erittäin vaikean synnytyksen vuoksi
- Kaarle II, Englannin kuningas (29. toukokuuta 1630 – 6. helmikuuta 1685), avioitui prinsessa Caterina de Bragançan kanssa, liitto oli lapseton; useita rakastajattaria, ei laillisia perillisiä
- Maria Henrietta, Princess Royal ja Orania-Nassaun prinsessa (4. marraskuuta 1631 – 24. joulukuuta 1660), avioitui Vilhelm II Oranialaisen kanssa, heillä oli perillisiä kuten Vilhelm III.
- Jaakko II, Englannin kuningas (14. lokakuuta 1633 – 16. syyskuuta 1701), avioitui kaksi kertaa, hänellä oli perillisiä kuten Maria II, Anna, James Francis Edward Stuart ja Louisa Maria Theresa, sekä ainakin 20 aviotonta lasta eri naisten kanssa
- Elisabet, Englannin prinsessa (29. joulukuuta 1635 – 8. syyskuuta 1650), kuoli 14-vuotiaana
- Anne, Englannin prinsessa (17. maaliskuuta 1637 – 8. joulukuuta 1640), kuoli 3-vuotiaana
- Catherine, Englannin prinsessa (29. tammikuuta 1639 – 29. tammikuuta 1639), kuoli heti syntymänsä jälkeen
- Henry, Gloucesterin herttua (8. heinäkuuta 1640 – 18. syyskuuta 1660), kuoli 20-vuotiaana naimattomana, ei perillisiä
- Henrietta Anne, Englannin prinsessa (16. kesäkuuta 1644 – 30. kesäkuuta 1670), avioitui Orléansin herttua Filip I:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä, joista Marie Louise d’Orléans oli Espanjan kuningatar ja Orléansin herttuatar Anne Marie oli Sardinian kuningatar Viktor Amadeus II:n puolisona
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads