Jarmo Jääskeläinen

Jarmo Jääskeläinen (2. elokuuta 1937 Viipuri – 2. tammikuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, dokumenttielokuvien tuottaja ja ohjaaja.^[1][2] Hänet tunnettiin erityisesti Puola-aiheisista dokumenteistaan.

Jarmo Jääskeläinen
Henkilötiedot
Syntynyt	2. elokuuta 1937 Viipuri
Kuollut	2. tammikuuta 2022 (84 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	Suomi
Ammatti	Dokumenttiohjaaja
Arvonimi	Professori
Puoliso	Elzbieta Jääskeläinen
Lapset	Kira Jääskeläinen
Muut tiedot
Aktiivisena	1967–2005
Merkittävät teokset	Ylioppilaan kuolema Messu isänmaan puolesta.
Tunnustukset	Valtion tiedon­julkistamis­palkinto (1979) Kirkon tiedon­välitys­palkinto (1981)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ura

Jääskeläinen aloitti toimittajanuransa Lontoossa BBC:n suomenkielisessä toimituksessa, mistä hän siirtyi opiskelemaan elokuvantekoa Łódźin elokuvakorkeakouluun Puolaan vuonna 1965. Hän toimi Yleisradion Puolan-kirjeenvaihtajana vuodesta 1967. Palattuaan Suomeen Jääskeläinen toimi dokumenttielokuvien tuottajana ja kouluttajana. Hän perusti YLE TV2:n Dokumenttiprojektin ja vastasi sen toiminnasta 1990–1997.^[2][3]

Jääskeläinen esitti Dokumenttiprojektissa paitsi suomalaisten myös ulkomaalaisten tekijöiden dokumentteja. Näin YLE:lle muodostui vankka maine dokumenttien esityspaikkana.^[2]

Keskeisimmät työt

Jääskeläisen tuotannon ydintä ovat Puolassa tehdyt kriittiset dokumentit, kuten Ylioppilaan kuolema ja Messu isänmaan puolesta.^[2]

Huomionosoituksia

Jääskeläinen sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1979. DocPoint palkitsi hänet ensimmäisellä Apollo-palkinnolla elämäntyöstä vuonna 1996 ja Yleisradion Koulutusrahasto Koura Kriitikkopalkinnolla 1997. Kultainen Venla -elämäntyöpalkinnon hän sai vuonna 2011 ja professorin arvonimen vuonna 1998. Hän sai myös kunniamerkkejä Puolasta.^[2][4]

Perhe

Jääskeläinen oli naimisissa Elzbieta Jääskeläisen kanssa. Dokumentaristi Kira Jääskeläinen on heidän tyttärensä.^[2]

Dokumenttielokuvia

• Siellä missä satakieli lauloi 1–2. 1975
• Antonius-maastamuuttaja. 1976
• Ylioppilaan kuolema. 1977 (dokumentti 7. toukokuuta 1977 Krakovassa murhatusta puolalaisesta opiskelijasta Stanisław Pyjasista)
• Kruunaus. 1979
• Maailman paras paikka. 1979 (dokumentti kullankaivaja Heikki Pihlajamäestä)
• Vankilan rajattu vapaus. 1982 (dokumentti Puolan sotatilasta 1980-luvun alussa)
• Nälkäsairaus. 1983 (dokumentti Varsovan ghetosta 1940-luvun alussa)
• Aulis Sallinen nylkee ahvenen. 1984
• Messu isänmaan puolesta. 1985 (dokumentti lokakuussa 1984 murhatusta puolalaisesta papista, isä Jerzy Popiełuszkosta)
• Eestiläinen juhla. 1985
• Onni sinua seuratkoon – kokemuksia eräästä rakennemuutoksesta. 1987, 2003 (dokumentti Wärtsilä Meriteollisuuden lakkautetun Vuosaaren telakan viimeisistä toimintakuukausista 1987)
• Lastauspaikka – Umschlagsplatz. 1987 (dokumentti Varsovan gheton tyhjentämisestä 1942 kun saksalaiset kuljettivat gheton juutalaiset Treblinkan keskitysleirille)
• Sankarit ja marttyyrit. 1989 (dokumentti Etelä-Puolan pienestä kaupungista, Nowy Korczynista ja sen juutalaisista)
• Pontikkapitäjä. 2005 (dokumentti Kiteen pontikkapitäjästä)
• Voittajat ja voitetut. 2011 (dokumentti Gdańskin Lenin-telakan työläisistä 30 vuotta Solidaarisuus-ammattiliiton perustamisen jälkeen) ^[5]

Palkintoja ja tunnustuksia

• Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1979
• Prix Italia -palkinto dokumentista Maailman paras paikka 1980^[6]
• Kirkon tiedonvälityspalkinto 1981
• Puolan komentajaristi
• 1998 professorin arvonimi^[7] ansioista elokuvantekijänä.
• 2006 Apollo-palkinto^[7]
• Kultainen Venla elämäntyöstä 2011