Kehä II
Helsingin kehätie Espoossa From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kehä II (ruots. Ring II), toiselta nimeltään Kilonväylä eli seututie 102 on uusin pääkaupunkiseudun kehäteistä. Nykyisellään Kehä II ei ole Helsingin niemeä itä–länsisuunnassa kiertävä kehätie, kuten Kehä I ja Kehä III, vaan ulottuu ainoastaan Länsiväylältä Turuntielle palvellen eteläisen ja keskisen Espoon etelä–pohjoissuuntaista liikennettä. Tärkeänä poikittaisyhteytenä tie on kuitenkin nimetty kehätieksi. Tietä on aiemmin suunniteltu jatkettavaksi erilaisilla laajuuksilla. Suunnitelmat eivät kuitenkaan ole edenneet, ja niille tehtyjä tilavarauksia on poistettu kaavoituksesta 2020-luvun vaihteessa.
Kehä II:ta suunniteltiin jo 1960-luvulta lähtien. Kuitenkin se valmistui nykyiseltäkin osuudeltaan vasta lokakuussa 2000. Tie rakennettiin helpottamaan Länsiväylän pohjoispuolisen keskisen Espoon katuverkon kuormitusta.[1]
Vuoden 2013 aikana valmistui Kehä II:lle uusi liittymä Suurpeltoon.[2][3]
Kehä II on pääosin nelikaistainen. Kauniaisten liittymästä pohjoiseen tie on rakennettu kaksikaistaiseksi. Tiellä on 60–80 km/h nopeusrajoitus.
Vilkkaimmillaan Kehä II on Länsiväylän ja Turunväylän välillä, jossa liikenne on keskimäärin noin 51 500 ajoneuvoa vuorokaudessa (vuonna 2013).[4]
Kehä II:lla vastakkaisiin suuntiin johtavia kaistoja ei ole erotettu fyysisesti pohjoisosissa.
Remove ads
Kehä II:n jatkaminen
Kehä II:ta suunniteltiin ensimmäisen vaiheen valmistumisesta lähtien jatkettavaksi seudun muille pääteille. Alueen kunnista Espoo kannatti tien rakentamista täysimittaisena nelikaistaisena ratkaisuna Turuntieltä Vihdintielle ja sieltä Hämeenlinnanväylälle. Helsinki vastusti alun alkaen jatkoa Vihdintieltä eteenpäin, mutta joutui myöntymään hankkeen jatkosuunnitteluun Pääkaupunkiseudun yhteistyön nimissä. Jatkosuunnittelussa yhteistyöhön Espoon, Vantaan ja valtion kanssa oli ehto Länsimetron asettamiselle kehätietä vielä kiireellisemmäksi liikennehankkeeksi.[5]
Jatketta lähdettiin suunnittelemaan raskaana maantieratkaisuna. Vuonna 2010 valmistuneessa yleissuunnitelmassa tien toinen rakennusvaihe olisi käsittänyt toiset ajokaistat Turunväylältä Turuntielle, mistä tie olisi jatkunut 2+2-kaistaisena Hämeenlinnanväylälle. 8,2 kilometriä pitkälle uudelle tieyhteydelle olisi rakennettu neljä kilometriä kalliotunneleita Karakallion, Hämeenvaaran ja Honkasuon osuuksilla.[6] Tiealueelle olisi tullut kahdeksan uutta eritasoliittymää ja 90 siltaa. Yleissuunnitelman mukainen 616 miljoonan euron tie oli huomattavan kallis sen tuomaan hyötyyn nähden (hyötykustannussuhde 1,4).[7]
Espoo ajoi hanketta 2020-luvun vaihteeseen saakka Helsingin vastustuksesta huolimatta. Aika ajoi kuitenkin raskaasta tieyhteydestä ohi, ja jatkeelle osoitetut tilavaraukset poistettiin vuosikymmenen lopulla Pääkaupunkiseudun maankäyttöä ohjaavista Uudenmaan maakuntakaavasta ja vuoden 2019 MAL-suunnitelmasta.[8]
Jatkohanketta on arvosteltu muun muassa negatiivisten ympäristövaikutusten, alati kasvavan yksityisautoilun sekä ulkoilualueiden tuhoutumisen vuoksi. Aikaisemmin tietä on suunniteltu jatkettavaksi Hämeenlinnanväylältä edelleen Helsingin Keskuspuiston pohjoisosan halki Tuusulanväylälle, mutta tältä osin suunnitelma on jo hylätty.
Tuusulanväylältä itään johtaa 1980-luvulla rakennettu Tapaninkyläntie ja sen jatke Suurmetsäntie. Nykyisellään ne ovat vain paikallisia kokoojakatuja, mutta alun perin oli suunnitelmissa, että nekin myöhemmin muutettaisiin Kehä II:n jatkeiksi.
Remove ads
Joukkoliikenne Kehä II:lla
Kehä II:lla kulkevat Espoon sisäiset linjat 533 (Hyljelahti–Järvenperä) ja 544 (Leppävaara–Kivenlahti).
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads