Korkein hallinto-oikeus

Suomen korkein hallinto-oikeus (lyh. KHO^[1]; ruots. högsta förvaltningsdomstolen, lyh. HFD) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainsoveltamisen oikeellisuuden valvojana. Tuomioistuin on perustettu vuonna 1918, ja se aloitti varsinaisen toimintansa 1919, jolloin sille siirtyivät Suomen senaatin talousosaston lainkäyttötehtävät. Korkein hallinto-oikeus sijaitsee Helsingissä.

Tämä artikkeli käsittelee suomalaista tuomioistuinta. Myös Ruotsissa on Korkein hallinto-oikeus.

Korkein hallinto-oikeus Högsta förvaltningsdomstolen
Waldemar Aspelinin suunnittelema korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901.
Perustettu	1918
Tehtävä	Tuomioistuin
Ministeriö	Oikeusministeriö
Päätoimi­paikka	Fabianinkatu 15, Helsinki
Valtio	Suomi
Presidentti	Kari Kuusiniemi
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OK

KHO:n tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin ole painottuneet ennakkopäätösten luomiseen vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Kuitenkin jo ennen vuoden 2020 alussa voimaan tullutta hallintoprosessilakia valituslupajärjestelmä oli vähitellen laajentunut käsittämään lukuisia eri asiaryhmiä ja kattanut jo silloin yli puolet kaikista saapuvista asioista. Tämä oli korostanut korkeimman hallinto-oikeuden tehtävää oikeus- ja hallintokäytännön ohjauksessa.^[2] Nykyisin valituslupaa edellytetään käytännössä aina, kun muutosta haetaan siellä hallinto-oikeuden tai markkinaoikeuden päätökseen.

Henkilöstö

KHO:n täysistuntosali.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareina toimivat presidentti ja noin 20 oikeusneuvosta, joista osa on määräaikaisia.^[3]

Tuomioistuimen presidenttinä on 1.9.2018 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Kari Kuusiniemi.^[4]

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 juristia esittelijänä ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö.^[3]

Asiat käsitellään kolmessa jaostossa.^[5]

Historiaa

Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttö- ja hallintoelimenä toimi senaatin talousosasto, joka käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.^[6] Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918. Korkein hallinto-oikeus aloitti varsinaisen toimintansa 2.9.1918.^[7] Alemmanasteinen hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.^[6]

Vuoden 2016 loppuun saakka korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä, sen presidenttiä lukuun ottamatta, oli virkanimikkeenä hallintoneuvos. Nykyisin nimikkeenä on oikeusneuvos.

Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet

Korkeimman hallinto-oikeuden sinetti.

Presidentit

Presidentti[8]	Virkakausi
K. J. Ståhlberg	1918–1919
Hugo Rautapää	1919–1922
Karl Söderholm	1923–1929
Urho Castrén	1929–1956
E. J. Ahla	1957–1958
Reino Kuuskoski	1958–1965
Aarne Nuorvala	1965–1982
Antti Suviranta	1982–1993
Pekka Hallberg	1993–2012
Pekka Vihervuori	2012–2018
Kari Kuusiniemi	2018–

Tuomarit

(Suluissa virassa aloittamisvuosi)

Presidentti

• Kari Kuusiniemi (2018)

Oikeusneuvokset

• Riitta Mutikainen (2009)
• Hannele Ranta-Lassila (2009)
• Eija Siitari (2010)
• Mika Seppälä (2012)^[9]
• Outi Suviranta (2012)^[9]
• Janne Aer (2015)
• Vesa-Pekka Nuotio (2015)
• Mikko Pikkujämsä (2015)
• Petri Helander (2017)
• Kari Tornikoski (2017)
• Tuomas Kuokkanen (2017)
• Taina Pyysaari (2017)
• Anne Nenonen (2018)
• Jaakko Autio (2020)
• Monica Gullans (2020)
• Joni Heliskoski (2020)
• Tero Leskinen (2021)
• Juha Lavapuro (2021, virkavapaalla)
• Toni Kaarresalo (2022)
• Robert Utter (2022)
• Emil Waris (2024)
• Päivi Pietarinen (2025)

Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia oikeusneuvoksia.^[10]

Asiantuntijajäsenet

Oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden lisäksi kaksi sivutoimista asiantuntijajäsentä vesi- ja ympäristönsuojelulakia, patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa.

Vuonna 2022 ympäristöasiantuntijaneuvoksia oli seitsemän ja yli-insinöörineuvoksia neljä.