Kristinusko Suomessa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kristinusko Suomessa on maan kannattajamäärältään suurin uskonto.[1] Kristinusko tuli Suomeen 1000-luvulla sekä idästä että lännestä. Ortodoksinen kirkko juurtui Karjalan alueelle. Lännestä alueelle kohdistui roomalaiskatolinen lähetystyö.[2] Luterilainen reformaatio ulottui Suomeen 1520-luvulla ja luterilaisuudesta tuli valtionuskonto.[3] Luterilaisuudessa on vaikuttanut useita herätysliikkeitä.
Vuonna 2024 suomalaisista vajaat 62 prosenttia kuului Suomen evankelis-luterilainen kirkkoon[4][5] ja hieman alle prosentti Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Vuonna 2050 kirkkoon kuuluvien osuuden ennustetaan olevan Suomessa 37 prosenttia. Määrää vähentää se, että suuret kirkolle uskolliset ikäluokat kuolevat pois ja kirkossa kastaminen vähenee.[6]
Vuoden 2024 kyselytutkimuksessa 57 prosenttia suomalaisista identifioitui kristityksi. Kyselyn perusteella kristinusko oli monille enemmän kulttuurinen kuin uskonnollinen identiteetti. Noin 40 prosenttia kristityksi itsensä määrittelevistä piti itseään uskonnollisena tai hengellisenä ihmisenä. Tutkimuksen mukaan 19 prosenttia suomalaisista uskoi kristinuskon opettamaan Jumalaan.[7]
Remove ads
Historia
- Pääartikkeli: Kristinuskon historia Suomessa
Kristillinen vaikutus ulottui Suomeen 1000-luvun alussa samanaikaisesti sekä idästä Novgorodista ja lännestä Ruotsista. Ortodoksinen kirkko juurtui Karjalan alueelle. Lännestä alueelle kohdistunut roomalaiskatolinen lähetystyö sai jalansijaa ensin Ahvenanmaalta. Pähkinäsaaren rauhan yhteydessä Ruotsin ja Novgorodin välille syntyneen rajan myötä valtaosa Suomesta siirtyi katolisen kirkon yhteyteen.[2]
Katolisen kirkon myötä Suomi liittyi eurooppalaiseen kulttuuriin ja järjesti suurelta osin Suomen alueen hallinnon. Suomen hiippakunnan keskus oli Turussa. Valtion ja paikallistason hallinto pohjautui seurakuntien verkostoon. Kirkko piti keskiajalta lähtien yllä myös sairaaloita ja köyhäintaloja. Kirkon vastuulla oli myös tieteen ja taiteen levittäminen, kasvatus ja korkeampi opetus aina Turun akatemian perustamiseen 1640 saakka.[2]
Luterilainen uskonpuhdistus ulottui Ruotsin valtakuntaan kuuluneeseen Suomeen 1520-luvulla. Luterilaisuudesta tuli pian valtakunnan virallinen uskonto. Turun arkkipiispana toimineesta Mikael Agricolasta tuli Suomen kirjakielen kehittäjä. Kristinuskon oppia opeteltiin ulkoa ja opetettiin lukemaan 1700-luvulta lähtien. Taidot tarkastettiin kinkereillä.[8]
Vuonna 1900 ennen uskonnonvapauslain säätämistä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 98,1 prosenttia väestöstä. Vuonna 1950 luterilaiseen kirkkoon kuului 95 prosenttia väestöstä ja 85,1 prosenttia vuonna 2000. Vuonna 2018 suomalaisista 69,8 prosenttia kuului Suomen evankelis-luterilainen kirkkoon ja 1,1 prosenttia ortodoksisiin kirkkoihin. Ortodoksisten kirkkojen osuus oli vuosina 1900–1950 1,7 prosenttia, ja vuodesta 2000 alkaen 1,1 prosenttia.[9] Vuonna 2050 kirkkoon kuuluvien osuuden ennustetaan olevan Suomessa 37 prosenttia. Määrää vähentää se, että suuret kirkolle uskolliset ikäluokat kuolevat pois ja kirkossa kastaminen vähenee,[10]
Remove ads
Ilmoitetut jäsenmäärät
Tunnustuskunnat
Remove ads
Katso myös
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads