Kuisma ja Helinä (vuoden 1951 elokuva)

Kuisma ja Helinä on Ilmari Unhon käsikirjoittama ja ohjaama elokuva vuodelta 1951. Se perustuu Larin-Kyöstin kertovaan runoelmaan Kuisma ja Helinä (1902) ja Väinö Syvänteen samannimiseen näytelmään (1931). Kalle Kaarna ohjasi niistä ensimmäisen elokuvasovituksen jo vuonna 1932.

Kuisma ja Helinä
Ohjaaja	Ilmari Unho
Käsikirjoittaja	Ilmari Unho
Perustuu	Larin-Kyöstin kertovaan runoelmaan Kuisma ja Helinä (1902) ja Väinö Syvänteen näytelmään Kuisma ja Helinä (1931)
Tuottaja	Risto Orko
Säveltäjä	George de Godzinsky
Kuvaaja	Eino Heino Niilo Heino
Leikkaaja	Armas Laurinen
Lavastaja	Ville Hänninen
Koreografi	Alexander Saxelin
Pääosat	Kalervo Nissilä Elina Pohjanpää Uljas Kandolin Pentti Viljanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta	1951
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Juoni

Kolmiodraamassa Kuisma ihastuu talon palvelustyttöön Helinään, jota talon renki Isma on suunnitellut vaimoksi itselleen.^[1] Myös Helinä rakastuu Kuismaan. Elokuvan lopussa Helinä hukkuu, Isma kuolee Kuisman ampumiin luoteihin ja Kuisma lähtee kasakoineen tiehensä.^[2]

Näyttelijät

Kalervo Nissilä	…	Kuisma
Elina Pohjanpää	…	Helinä
Uljas Kandolin	…	Isma
Pentti Viljanen	…	Fedja
Oke Tuuri	…	Mishka
Rauni Luoma	…	Eeva-piika
Elina Kolehmainen	…	Miina
Eino Kaipainen	…	Sankolan isäntä
Henny Waljus	…	Sanni
Rita Elmgren	…	Darja
Leo Riuttu	…	nimismies
Senni Nieminen	…	Liimatainen, 1. eukko kirkolla
Fanni Halonen	…	2. eukko kirkolla
Tauno Lehtonen	…	1. mies kirkolla
Jussi Piironen	…	2. mies kirkolla
Marja Rankkala	…	1. tyttö kirkolla
Mirja Tiirikka	…	3. tyttö kirkolla/tyttö Korpelassa (3. tyttö kirkolla/tyttö Korpelassa)
Lennart Lauramaa	…	talonpoika maantiellä
Kaarlo Aavajoki	…	Korpelan isäntä
Veikko Sinisalo	…	1. poika Korpelassa
Kauko Väyrynen	…	2. poika Korpelassa
Kaarlo Saarnio	…	mustalainen Kubanissa
Matti Aulos	…	häävieras Kubanissa
Veikko Linna	…	häävieras Kubanissa

Arviot

Arvioissa elokuvaa pidettiin pettymyksenä. Alkuperäisestä runollisesta tarinasta on tehty realistinen, mutta ”koko juttu muuttui perin banaaliksi ja paljastui auttamattomasti peräti vanhettuneeksi ja avuttomaksi”, johon Kuisman runolliset vuorosanat eivät istu, kirjoittaa Olavi Veistäjä (Aamulehti). Kiitosta sai Eino Heinon kuvaus niin Veistäjältä kuin Paula Talaskiveltäkin (Helsingin Sanomat). Modest Savtschenko (Työkansan Sanomat) paheksui elokuvan antamaa kuvaa kasakoista. Syytökset olisi tullut suunnata keisarinvaltaan ja sortotoimien todellisiin syyllisiin.^[3] 2000-luvulla televisioesityksen yhteydessä Arto Pajukallio toteaa ohjauksen väkinäiseksi.^[4][5]