Kultainen orda
keskiaikainen mongoli-turkkilainen valtio Euraasiassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Kultainen orda[a] oli mongolien perustama, nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut keskiaikainen valtio, eräs Mongolivaltakunnan seuraajavaltioista. Kultainen orda "turkkilaistui" vähitellen ja täten myös virallinen kieli muuttui mongolilaisesta turkkilaiseksi. Ordan pitkäaikainen kaani Uzbek omaksui islamin valtionuskonnoksi vuonna 1313.
.png)
Kultainen orda hajosi 1500-luvulla ja jakautui eri valtioksi. Ordan suorimmaksi jälkeläiseksi yleensä luetaan Kazanin kaanikunta, ja täten Volgan tataarit.[1]
Vaikka Kultaisen ordan valtionuskonto oli islam, vallitsi siellä uskonnonvapaus. Monet eurasialaiset ajattelijat, kuten Lev Gumiljov, ovat esittäneet, että nykyinen Venäjän federaatio monikansallisena sivilisaationa olisi "Kultaisen ordan jatkumo". Väitetysti myös Vladimir Putin on saanut vaikutteita näistä näkemyksistä.[2]
Remove ads
Nimen alkuperä
Nimessä oleva sana ”orda” tulee turkkilais-mongolilaisesta sanasta ordu, joka tarkoitti lähinnä leiriä.[3] Turkin kielessä sana ordu tarkoittaa armeijaa. Nimessä esiintyvän sanan ”kultainen” uskotaan tulleen mongolien käyttämästä suuntajärjestelmästä, jossa musta oli pohjoinen, sininen itä, punainen etelä, valkoinen länsi ja keltainen (tai kultainen) keskusta. Toisen version mukaan nimi tuli Batu-kaanin upeasta kultaisesta teltasta. Nimelle ”Kultainen orda” ei ole kirjoitettua lähdettä ennen 1500-lukua.[4][5]
Turkkilaiskielisten oma nimitys valtiolle oli Ulugh Ulus (Oluğ Olıs, اولوغ اولوس), mikä tarkoittaa ”mahtava valtio”.[6] Kultainen orda tunnetaan myös nimellä Kiptšakkien kaanikunta ja Dasht-i Qipchaq (pers. دشت قپچاق, 'kiptšakkien aro'; tataariksi Däşte / Däşt-i Qıpçaq).[7][8][9]
Tataarin kielessä Kultaisen ordan muihin nimiin lukeutuu Böyek Tatariya ("suuri Tataria"), Tatarlar derjavası ("Tataarien valtio") ja Mämläkäte Üzbäk / Üzbäk däwläte ("Uzbekin valtio").[10]
Remove ads
Väestö
Kultaisen ordan väestöön kuului mongoleja ja turkkilaisia heimoja, sekä pieni määrä suomalais-ugrilaisia, slaavilaisia, kaukasialaisia, ja muita kansoja.[11] Suurin osa Kultaisen ordan väestöstä oli kuitenkin turkkilaisia, kuten kiptšakkeja, kumaaneja ja bolgaareja. Orda ”turkkilaistui” vähitellen ja lopulta menetti mongolialaisen identiteettinsä, kuitenkin Batu-kaanin alkuperäisten mongolisotureiden jälkeläisten muodostaessa yläluokan.[12]
Ordan väestöä kutsuttiin venäläisissä ja eurooppalaisissa lähteissä yleisesti ”tataareiksi”. Myös muut naapuriväestöt sekä Kultaisen ordan feodaaliylhäisö käytti heistä kyseistä nimitystä, jonka alun perin Tšingis-kaanin soturit toivat hyökätessään Volgan Bulgariaan.[13][14][15][16][17]
Kieli
Kultaisen ordan puhutuin- ja virallinen kieli 1300-luvulta oli kiptšak-turkki. Kyseisellä alueella lopulta muodostui Volgan turkki, joka toimi tataarien kirjakielenä aina 1800-luvun puoliväliin.[18][9] Alku aikoina valtion kieli oli vielä ollut mongolilainen.[9]
Turkkilaisen kielen ohella persia oli myös suhteellisen merkittävässä käytössä, etenkin runoudessa ja vielä Ordan jälkeenkin. Esimerkiksi Kazanin kaanikunnan pitkäaikainen kaani Muhammed-Amin (محمد امین) kirjoitti runoutta persiaksi.[9][19] Arabiaa käytettiin uskonnollisten ja laillisten asioiden yhteydessä.[9] Monet persialaiset ja arabialaiset teokset nähdään nykypäivänä osana tataarikirjallisuutta.[20]
Tataaritaustainen kirjallisuustieteilijä Hatip Minnegulov: ”On välttämätöntä muistaa todellinen, objektiivinen, historiallinen totuus, että Ordan pääväestö koostui tataareista. Käytössä oli turkkilais-tataarin puhuttu ja kirjoitettu kieli, ja täten Kultaisen ordan pääperillisiä ovat nykyiset [Volgan] tataarit”[21].
Etenkin tataarin kielen läntisen murteen (könbatış dialekt) eli "mišäärin" on sanottu olevan uskollisen lähellä muinaista kiptšak-turkkia.[22]
Uskonto
Kultaisen ordan viralliseksi uskonnoksi julistettiin Uzbek-kaanin (اوزبک خان) toimesta sunnalainen islam vuonna 1313, ja vuosisadan loppuun mennessä se oli levinnyt laajasti väestön keskuuteen. Tätä edesauttoi suufilaiset yhteisöt, kuten Ahmed Yasawin Yasawiyya.[9]
Valtiossa vallitsi uskonnonvapaus, ja täten pakanat, juutalaiset ja kristityt saivat jatkaa oman uskonsa harjoittamista.[9]
Remove ads
Mongolijuuret
Mongolivaltakunnan perustajan suurkaani Tšingis-kaanin kuoltua vuonna 1227 valtakunta jaettiin hänen neljälle pojalleen. Näistä Jotši-kaani oli jo kuollut, joten kaukaisimmat alueet nykyisellä Etelä-Venäjällä saivat hänen poikansa Batu-kaani (Sinisen eli itäisen ordan johtaja) ja Orda-kaani (Valkoisen eli läntisen ordan johtaja).[23]
Batu valloitti Volgan Bulgarian vuonna 1236 ja mongolit saivat nopeasti haltuunsa Rutenian aroalueet ja ottivat paikallisen turkinsukuisen väestön armeijaansa. Sen jälkeen Batu valloitti suurimman osan Kiovan Rusista hävittäen sen kukoistavan pääkaupungin Kiovan.[24] Batu valloitti Novgorodia ja Pihkovaa lukuun ottamatta[25] kaikki muutkin venäläiset ruhtinaskunnat ja myös Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski myöntyi mongolien kauppavaihtoon ja tulleihin.lähde?
Batun Sininen orda jatkoi hyökkäystään länteen Puolaan ja Unkariin kukistaen siellä vastaan asettuneet länsieurooppalaiset ritariarmeijat. Vuonna 1241 suurkaani Ögödei kuoli ja Batu joutui luopumaan Puolan ja Unkarin valloituksista ottaakseen osaa seuraajakilpailuun. Venäjän valloitukset sen sijaan jäivät Batu-kaanille, ja hän perusti vuonna 1242 pääkaupunkinsa Sarain, joka lienee sijainnut Volgan alajuoksulla.[24]
Kukoistusaika
Batu-kaanin kuoltua vuonna 1255 valtakunta kukoisti vielä vuosisadan. Batun veli Berge-kaani yhdisti Valkoisen ja Sinisen ordan. Ordan sotilaallinen mahti saavutti huippunsa Uzbeg-kaanin (1312–1341) kaudella, jolloin armeijassa oli 300 000 sotilasta. Kultainen orda oli 1200-luvun loppupuolella ja 1300-luvun alkupuolella Euraasian suurin valtiomuodostelma.[17]
Sisäinen organisaatio
Ordan yksinvaltias oli kaani, jonka valitsi mongolien perinteinen kurultai-kokous Batun jälkeläisten joukossa. Pääministeriä, joka myös oli etninen mongoli, nimitettiin ”ruhtinaiden ruhtinaaksi”. Ministerejä sanottiin visiireiksi. Paikallishallitsija baskakit keräsivät veroja, ja joutuivat kansan tyytymättömyyden maalitauluksi. Siviili- ja sotilashallintoa ei yleensä eroteltu toisistaan. Orda menetti nopeasti mongolialaisen identiteettinsä. Vaikka mongolit muodostivat yläluokan, suurin osa väestöstä oli turkinsukuisia ja muita alueen alkuperäisiä paimentolaisheimoja.[12]
Ordasta tuli pian pikemminkin kaupunki- kuin paimentolaisvaltio. Pääkaupunki Saraista kehittyi kukoistava metropoli. Siellä arvellaan olleen 600 000 asukasta.[24] Huolimatta venäläisten käännytystyöstä Saraissa, mongolit enimmäkseen säilyttivät animistiset uskomuksensa, kunnes Uzbeg-kaani (1312–1341) sääti islamin valtionuskonnoksi.[25] Eräiden venäläisruhtinaiden on kerrottu tulleen murhatuksi Saraissa, koska he kieltäytyivät kumartamasta pakanallisille symboleille, mutta murhien syyt saattavat todellisuudessa olleet pikemminkin poliittisia. Kaanit olivat yleensä uskonnollisesti suvaitsevaisia ja pääkaupunkin Saraihin perustettiin ortodoksinen piispanistuin. He vapauttivat ortodoksisen kirkon veroista sillä ehdolla, että papit rukoilivat kaanin terveyden puolesta.[26]
Vasallit ja liittolaiset
Orda keräsi veroja alamaisilta kansoiltaan: venäläisiltä, armenialaisilta, georgialaisilta ja Krimin kreikkalaisilta. Kristittyjen toiminta omilla alueillaan ei kaaneja häirinnyt, kunhan veroa maksettiin. Vasallivaltioita ei koskaan suoraan liitetty Ordaan, ja venäläisruhtinaat saivat pian oikeuden kerätä mongoliveron itse.[24] Verot olivat kuitenkin raskaat, niiden laiminlyönnistä rangaistiin ankarasti ja vasallivaltioiden sivistysarvoille ja kehitykselle Ordan aika oli tuhoisa.[27] Mongolit verottivat venäläisiä kymmenyksillä. Jos kymmenyksiä (10 %) ei ollut varaa maksaa rahana, vietiin omaisuutta ja työmiehiä orjiksi ja sotimaan.[28]
Ordan politiikka Venäjällä noudatti ohjenuoraa ”hajota ja hallitse”. Tataarit pyrkivät solmimaan nopeasti vaihtelevia liittoja paikallisten ruhtinaiden kanssa pitääkseen alueen heikkona ja jaettuna. Liettuan nousu suurvallaksi 1300-luvulla merkitsi haastetta tataarien ylivallalle. Liettuan suuriruhtinas Algirdas löi tataarit Bug-virran varrella vuonna 1362 käydyssä Sinisten vesien taistelussa ja valtasi Kiovan sekä suuren osan Kiovan Rusin vanhoista alueista.[29] Liettuan vastapainoksi kaani pyrki muodostamaan Moskovasta johtavan venäläisen valtion. Moskovan Iivana I Kalitalle myönnettiin suuriruhtinaan arvo ja oikeus kerätä veroja muilta venäläisruhtinailta.[30]
Sarain kautta käytiin vilkasta kauppaa genovalaisten Mustanmeren tukikohdista. Mamelukkien Egypti oli Ordan pitkäaikainen kauppakumppani ja liittolainen Välimerellä.[24]
Remove ads
Hajaannus ja luhistuminen
1340-luvun Musta surma heikensi merkittävästi Kultaista ordaa. Vuonna 1357, kun Jani Beg-kaani murhattiin, Orda joutui pitkään sisällissotaan, jossa kaani vaihtui seuraavan viiden vuosikymmenen aikana keskimäärin vuoden välein. Tänä aikana Moskova, Astrahan ja Kovaresmia pyrkivät eroon Ordasta, ja Dnepr-joen alajuoksun alue siirtyi Puola-Liettualle. Kenraali Mamai, joka ei ollut muodollinen hallitsija pyrki palauttamaan Ordan vallan Venäjällä. Dmitri Donskoi löi hänen komentamansa tataarit Kulikovon taistelussa vuonna 1380. Mamaita seurannut Toktamyš valloitti Sinisen ordan alueen ja palautti Kultaisen ordan hetkeksi alueelliseksi mahdiksi. Hän hävitti Moskovan suuriruhtinaskunnan ja useita muita ympäröiviä kaupunkeja kostona kapinasta vuonna 1382.[24]
Kuoliniskun Ordalle antoi Timur Lenk, joka 1300-luvun lopussa tuhosi Toktamyšin armeijan, hävitti Ordan pääkaupungin Sarain, ryösti Krimin kauppakeskukset ja vei taitavimmat käsityöläiset omaan pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Toktamyš murhattiin vuonna 1406. Hän oli Ordan viimeinen vahva kaani, ja hänen jälkeensä kaanikunta alkoi hajota. 1440-luvulta alkaen Orda oli hajaannuksessa ja jakaantuneena kahdeksaan erilliseen kaanikuntaan: Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin. Mikään näistä ei yksinään ollut Moskovaa voimakkaampi, ja Moskovan suuriruhtinaskunta irrottautuikin tataarien kontrollista lopullisesti vuonna 1480 Ugra-joen taistelun jälkeen.[24]
Kultainen Orda tuhoutui lopullisesti vuonna 1502 sodassa Astrahanin kaanikuntaa vastaan. Viimeinen kaani Ahmed pakeni Liettuaan. Hän kuoli vuonna 1529. Sota tuhosi Kultaisen ordan ja heikensi Astrahanin kaanikuntaa huomattavasti. Samaan aikaan Moskovan suuriruhtinaskunta kävi hyökkäykseen Iivana III:n johdolla. Kaanikunnat liitettiin Moskovaan yksi kerrallaan 1500-luvulla, lukuun ottamatta Krimin kaanikuntaa, josta tuli Osmanien valtakunnan vasallivaltio vuonna 1475, kunnes se liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuonna 1783.[25]
Remove ads
Orda ja Venäjä
Venäjän suhde Kultaiseen ordaan on ollut historiallisesti negatiivinen. Venäjän keisarikunnan ja Neuvostoliiton aikaan tataarit välttivät "tataari-identiteettiä", koska se yhdisti heidät Kultaisen ordan tataareihin, ja etenkin Tšingis-kaanin sotureihin, jotka venäläiset näkivät vihollisinaan. Myös Suomessa oli samainen ilmiö; paikallinen yhteisö koki tataarin häväistysnimenä.[31][32]
Tataaritaustainen kirjallisuustieteilijä, filologian tohtori ja professori Hatip Minnegulov: "Sekä tsaarin- että neuvostovallan aikana virallinen suhtautuminen Kultaiseen ordaan oli jyrkästi kielteinen. Sitä esitettiin usein kaikkien venäläisten ja joidenkin muiden kansojen katastrofien lähteenä. Kansamme historiaa ja alkuperää vääristettiin, vain sen bulgarialaista komponenttia korostettiin. Kultainen orda, sen historia, sanallinen taide, tuli kielletyksi aiheeksi tataareille".[33]
Historioitsija G. R. Jenikejev: "Romanovin länsimieliset hallitsijat, apunaan bulgaristi-mullahit loivat negatiivisen ja vääristellyn kuvan muinaisista tataareista". Tämä oli hänen mukaansa osa kyseisen hallituksen ”hajota ja hallitse -politiikkaa, joka pyrki asettamaan venäläiset ja muut alueen kansat toisiaan vastaan".[34] Budapestin yliopiston tutkija István Vásár yhtyy ajatukseen: "Länsimaiset harhakäsitykset niin sanotuista barbaaritataareista pahensivat näiden kansojen välejä".[35]
Vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen suhtautuminen ordaan alkoi muuttua ja historioitsijat saivat kirjoittaa "kielletystä" aiheesta eli Kultaisesta ordasta ja sen yhteydestä nykyisiin tataareihin.[36][32]
Eurasianismi
Eurasianilaisen ajattelun mukaan, Venäjä nähdään Kultaisen ordan omanlaisena jatkumona, ja tätä kautta myös tataarien ja venäläisten välistä historiallista suhdetta on asetettu positiivisempaan valoon.
Maantieteilijä Lev Gumiljev esitti, että "hunnien, turkkilaisten ja mongolien aikana vallitsi harmonia. Sisämantereen aromaat ja metsät olivat perinteisesti olleet alttiita yhden valloittavan keisarillisen lipun hallitsevaan alaisuuteen". Venäjä täten olisi tämän "ajattoman mantereen yhtenäisyyden viimeisin inkarnaatio".[2] Ennen Gumiljevia, saman kaltaista teoriaa esitti kielitieteilijä Nikolai Trubetzkoy: "Tšingis-kaani oli ensimmäinen, joka yhdisti koko Euraasian mantereen; Euraasia on luonteeltaan historiallisesti ennalta määrätty muodostamaan yksi valtiokokonaisuus".[37]
Tataaritaustainen Moskovan mufti, Ravil Gainutdin on myös ilmaissut, että "Moskova on suuruutensa velkaa Kultaisen ordan kaaneille. Tämä koskee kuitenkin myös koko Venäjää, sillä kaanien poliittisen tahdon ansiosta hajallaan olevien ruhtinaskuntien kerääminen Moskovan ympärille alkoi".[38]
Presidentti Vladimir Putin on puheissaan vedonnut saman kaltaisiin ideoihin ja maininnut myös Kultaisen ordan. Vuonna 2023 hän sanoi: "Kansan yhtenäisyys on ollut keskeinen tekijä Venäjän etenemisessä uusille rajoille. Se on aina ollut totta. Muistakaamme, mitä tapahtui vaikkapa Aleksanteri Nevskin päivinä. Loppujen lopuksi hän matkusti Kultaiseen ordaan, kumarsi sen kaanien edessä ja sai luvan hallita prinssinä, ensisijaisesti voidakseen vastustaa tehokkaasti lännen hyökkäystä". Päätös alistua tataarikaaneille Putinin mukaan "säilytti Venäjän kansan - ja myöhemmin kaikki maamme alueella elävät kansat".[39][2]
Remove ads
Tärkeimmät kaanit
- Batu-kaani 1227–1255
- Orda-kaani 1227–1251
- Sartaq-kaani 1255-1256
- Qun Quran 1251–1280
- Ulaqtši-kaani 1256-1257
- Berke-kaani 1257–1266
- Möngke Temür 1266–1280
- Töde Möngke 1280-1287
- Kötšü-kaani 1280–1302
- Töle Buqa 1287-1291
- Toqta 1291–1312
- Bujan tai Bajan-kaani 1302-1309
- Muhammad Uzbeg-kaani 1313–1341
- Tīnī Beg 1341-1342
- Jānī Beg 1342–1357
- Berdi Beg 1357-1359
- Qulpa-kaani 1359-1360
- Kildi Beg 1361-1362
- ʿAbdallāh-kaani, nukkehallitsija kenraali Mamain hallinnassa 1362, 1367-1368, 1369
- Kair Pūlād (Mīr Pūlād) 1362-1364
- Tugluq Tīmūr 1363 -n. 1365
- ʿAzīz Šaikh 1364-1367
- Mubārak Kwāja n. 1365-1369
- Haṣan Beg 1368-1369
- Qutluq Kwāja 1369-1370
- Urus-kaani 1369-1370
- Tūlūn Beg Kānum (k. 1386), Berdi Begin tytär, nukkehallitsijatar kenraali Mamain hallinnassa 1370-1371 ja tämän vaimo, Toktamyšin vaimo 1380
- Muḥammad-Sulṭān, nukkehallitsija kenraali Mamain hallinnassa 1371-1373
- Hājjī Tšerkes 1373-1374
- Urus-kaani 1374-1375, 1375-1377
- Qāgān Beg 1375-1377
- ʿArab Šāh 1377-1380
- Tīmūr Malik 1377-1379
- Toktamyš 1379–1395
- Qujurtšuq 1395-1397, Timur Lenkin suojatti, hallitsi vain ordan länsiosaa
- Tīmūr Qutluq-kaani, liitossa Valkoisen ordan emiiri Edigun, Nogai ordan perustajan (1352–1419) kanssa 1397-1399
- Sādī Beg-kaani, nukkehallitsija, emiiri Edigun alainen 1399-1407
- Pūlād-kaani, liitossa Valkoisen ordan emiiri Edigun kanssa 1407-1410
- Tīmūr-kaani, liitossa Valkoisen ordan emiiri Edigun kanssa 1410-1411
- Jalāl ad-Din Zeleni Saltan 1411-1412, Toktamyšin vanhin poika
- Karīm Berdi 1412-1413, Toktamyšin toiseksi vanhin poika
- Kebek 1413-1414, Toktamyšin kolmanneksi vanhin poika
- Jabbār Berdi 1414-1415, 1416-1417, Toktamyšin neljänneksi vanhin poika
- Tšekre-kaani, liitossa emiiri Edigun kanssa 1415-1416
- Darwīsh, emiiri Edigun nukkehallitsija 1417-1419
- Ḥājjī Muḥammad, nukkehallitsija emiiri Edigun pojille Ulugh Muḥammadille ja Dawlat Berdille 1419–1421
- Barāq-kaani 1421-1427
- Ulug Muḥammad 1427-1433
- Sajjid Aḥmad I 1433-1435
- Kütšük Muḥammad 1435–1459
- Maḥmūd-kaani 1459–1465
- Aḥmad-kaani 1465–1481
- Šaik Aḥmad 1481–1502
Remove ads
Huomautuksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads