Mick Jones
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Michael Geoffrey ”Mick” Jones (s. 26. kesäkuuta 1955) on englantilainen kitaristi, lauluntekijä ja laulaja. Hänet tunnetaan parhaiten The Clash -yhtyeen kitaristina. Hän soitti myöhemmin myös Big Audio Dynamite- ja Carbon/Silicone-yhtyeissä.[1]
Remove ads
Lapsuus ja nuoruus
Michael Geoffrey Jones syntyi 26. kesäkuuta 1955 Etelä-Lontoossa ja kasvoi isoäitinsä hoivissa. Teini-ikäisenä hän tarttui kitaraan innoittajinaan proto-punk-yhtyeet kuten MC5 ja New York Dolls. Ei mennyt kauaakaan, kun Jones alkoi soittaa London S.S. -nimisessä yhtyeessä.[1] Siinä vaikutti myös kitaristi Brian James, joka tuli myöhemmin tunnetuksi The Damnedin ja The Lords of The New Churchin kitaristina.[2]
Jonesin isä on kotoisin Walesista, kun taas hänen äitinsä on venäjänjuutalaista alkuperää. Jones vietti suuren osan lapsuudestaan isoäitinsä Stellan hoivissa vanhempien erottua ja Renee-äidin muutettua Yhdysvaltoihin. Ennen liittymistään The Clashiin Jones kävi taidekoulua muiden yhtyeen tulevien jäsenten tavoin.
Remove ads
The Clash
London SS:n hajoamisen jälkeen Jones löysi yhdessä manageri Bernie Rhodesin kanssa laulaja Joe Strummerin, jonka kanssa hän perusti The Clash -yhtyeen. Yhtyeen muita jäseniä olivat rumpali Topper Headon (Terry Chimes ensimmäisellä levyllä) ja basisti Paul Simonon. Alkuaikoina yhtyeessä soitti myös kitaristi Keith Levene, joka erosi ennen ensimmäisen albumin julkaisua ja liittyi myöhemmin Public Image Ltd -yhtyeeseen.[1]
Mick Jones soitti The Clash -yhtyeessä kitaraa sekä lauloi, sävelsi ja sanoitti yhdessä kappaleita yhdessä Joe Strummerin kanssa. The Clash nousi nopeasti uuden brittiläisen punkrock-liikkeen kärkinimeksi yhdessä Sex Pistolsin, The Damnedin ja Siouxsie & the Bansheesin kanssa. Bändi solmi levytyssopimuksen Epic Recordsin kanssa ja julkaisi rosoiset punk-levyt The Clash (1977) ja Give 'Em Enough Rope (1978). Vuonna 1979 ilmestynyt tupla-albumi London Calling toi yhtyeelle todellisen läpimurron. Se sisälsi myös yhden Clashin suurimmista hiteistä, Jonesin laulaman ”Train in Vain” -kappaleen.[1]
Seuraavia julkaisuja olivat muun muassa kolmoisalbumi Sandinista! (1980) ja Combat Rock (1982), joka sisälsi toisen Jonesin laulaman hitin ”Should I Stay or Should I Go”.[1]
1980-luvun alkupuolella Jones myös tuotti levyjä muille artisteille, kuten laulaja Ellen Foleylle ja entiselle Mott the Houplen keulahahmolle Ian Hunterille.[1]
The Clashin menestyksen tuoma paine johti kuitenkin ristiriitoihin Jonesin ja muiden jäsenten välillä, ja hänet erotettiin yhtyeestä vuonna 1983. Simonon ja Strummer pitivät The Clashin vielä hetken hengissä julkaisemalla vuonna 1985 huonosti vastaanotetun albumin Cut the Crap. Jones perusti saman vuoden aikana uuden projektin, Big Audio Dynamiten, jonka myötä hän pääsi kokeilemaan muita tyylejä – erityisesti funkin ja tanssimusiikin vaikutteita.[1]
Remove ads
Big Audio Dynamite
.jpg)
Jones soitti vuosina 1984–1997 niin ikään perustamassaan Big Audio Dynamite -yhtyeessä, jonka toiselle albumille Joe Strummerkin teki kappaleita. Big Audio Dynamite kohosi kohtalaiseen menestykseen varsinkin uransa alkuvuosina. Yhtyeen tunnetuin kappale on ensimmäisen levyn single ”E=MC²”. Mukana olivat myös videoartisti Don Letts (joka lauloi ja loi tehosteita), rumpali Greg Roberts, kosketinsoittaja Dan Donovan ja basisti Leo ”E-Zee Kill” Williams.[1]
Yhtye julkaisi tasaisesti levyjä 1980-luvun puolivälistä loppupuolelle: This Is Big Audio Dynamite (1985), No. 10, Upping St. (1986, tuottajana toimi entinen Clash-kaveri Strummer), Tighten Up, Vol. '88 (1988) ja Megatop Phoenix (1989). Suurin osa alkuperäisestä kokoonpanosta jätti yhtyeen näihin aikoihin ja perusti uuden bändin Screaming Target. Jones kuitenkin jatkoi uusien jäsenten – kitaristi Nick Hawkinsin, basisti Gary Stonadgen ja rumpali Chris Kavanaghin – kanssa. Uusi kokoonpano toimi nimellä Big Audio Dynamite II ja julkaisi lisää levyjä, kuten The Globe (1991), Higher Power (1994) ja F-Punk (1995).[1]
1990-luvun lopulla Jones ja muut entiset Clash-jäsenet antoivat laajoja haastatteluja Westway to the World -dokumenttielokuvaa varten, ja Jones alkoi myös toimia DJ:nä joidenkin BAD-kollegojensa kanssa Maximum-klubilla Lontoossa.[1]
Big Audio Dynamiten aikana ja jälkeen Jones vaikutti musiikkimaailmassa tuottajana, tuottaen esimerkiksi molemmat The Libertines-yhtyeen albumeista, joista ensimmäisestä hän voitti myös palkintoja. Vuonna 2011 Big Audio Dynamite yhtye esiintyi uudelleen yhdessä.
Carbon/Silicon
Mick Jones soitti myöhemmin myös Carbon/Silicon-yhtyeessä. Yhtyeen toinen perustajajäsen on Jonesin pitkäaikainen ystävä, Generation X-yhtyeen basisti Tony James.[1] Carbon/Silicon yhdisteli rockia ja elektronista musiikkia. Yhtyeen ensimmäinen virallinen single ”The News” julkaistiin kesäkuussa 2007, ja sitä seurasi albumit The Last Post (2007) ja Carbon Casino (2008).[3]
Aiheesta muualla
- Revolution Rock
- Big Audio Dynamite Fan Site (Arkistoitu – Internet Archive)
- Carbon/Silicon Official Website (Arkistoitu – Internet Archive)
- Official Carbon/Silicon Fan Site
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mick Jones.
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads